Istuskelen Kampissa kahvilla ja naputtelen tätä juttua. Hyvin harvoin tulee kirjoitettua missään muualla, kuin siinä omalla sängyllä. Se tuttu Ikean läppärihärpäke sylissä. Onhan tämä nyt oikein piristävää vaihtelua. Oikein piristävää vaihtelua oli myös äskeinen ihan uusi asia tässä elämässä. Kävimme kaverini Sebastianin kanssa hieman kokeilemassa miltä tuntuisi tehdä podcastia. Tuo podcast- maailma on itselleni todella vieras. Yhden kerran olen vieraana yhdessä podcastissa käynyt, mutten voi sanoa kuuntelevani kovinkaan aktiivisesti podcasteja. Tai no, olenhan minäkin sen Nonsensen seksijakson käynyt kuuntelemassa (yhden niistä).
Olihan kyllä mukavaa hommaa. Aluksi oli havaittavissa jännitystä, mutta ulkoisten asioiden unohduttua tarinointi muuttui yllättävänkin luonnolliseksi. En tunne vielä Sebaa kovinkaan syvällisesti ja elämme hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa. Molemmat ovat pohdiskelevia ja puheliaita kavereita, joten ihan herkulliset lähtökohdat ovat mahdolliselle yhteiselle podcastillemme. Olen tottunut tuomaan esille ajatuksiani kirjoittamalla, mutta tämä uusi kanava kiehtoo minua kyllä myös suuresti. Todellakin kokeilemisen arvoinen media, todella.
Ympäröivä maailma täyttyy erinäisistä virikkeistä. On ääntä, on liikkuvaa kuvaa, on tekstiä. On varmasti jokaiselle jotain. Jotain minkä ääressä rentoutua ja ottaa se oma hetkensä. Saapa nähdä tuleeko tästä mitään ja tuleeko kukaan ottamaan sitä omaa hetkeänsä näiden kahden sankarin höpinöitä kuunnellen, toivottavasti.
Esko Mörkö lukee vanhoja ja niin edelleen…
-Esko-
Aurinkoinen perjantai alkoi tutulla jalkajumpalla. On tämä kuntouttaminen kohtalaisen tylsää puuhaa, mutta täytyy varsinkin nyt alkuvaiheessa hoitaa se niin hyvin kuin mahdollista. Akillesjännevamma opetti todella tuon järkevän ja kärsivällisen kuntoutuksen tärkeyden. Onneksi selvisin kuitenkin melkoisen pienillä vaurioilla. Miltei normaali kävely ja autolla huristelu onnistuu, mikä on oikein mukavaa. Ei tarvitse kotona kökkiä, pääsee salille ja moikkailemaan kavereita. Tänään iltapäivällä kävinkin moikkaamassa kaveriani (kai näin voi jo sanoa Hanne?) Rähinän studion uumenissa. Hanne kirjoittaa