Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

positiivisuus

, , , ,

…juuri nyt haluan kiittää

11.9.2017

Olihan mukava työpäivä. Suu hymyssä ajelin töistä kotiin. Laitoin musat kovalle ja nautiskelin tästä pikkuhiljaa vähenevästä valoilmiöstä. Aurinko paistoi ja oli vielä pakko lähteä juoksemaan lenkki tuonne merenrantaan. Mieli oli oikein positiivinen, joten tekipä mieli kirjoittaa pitkästä aikaa tämmöinen kiitoskirjoitus. Eli näin aurinkoisena päivänä, syksyn kolkutellessa ovelle haluan kiittää:

  • Hyvää ystävääni, joka antoi minulle suuren luottamustehtävän. Ensi viikonloppuna on luvassa varmasti hienot häät, jossa saan toimia bestmanina. Itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut tämän hienon tittelin ja vastuun. Puku on vielä hankkimatta. Ah, hieman tulee kiire, mutta huomenna ajattelin lähteä kaupungille metsästämään. Tiger vai Turo? Sitä olen tässä pallotellut. Nyt on niin arvokkaat juhlat, että ajattelin panostaa hieman kalliimpaan kokonaisuuteen. Meneepä sitten useita vuosia käytössä, toivottavasti.
  • Verkkokauppa comin palvelua. Menimme ystäväni Ollin kanssa hakemaan ulkoista mikrofonia. Olimme ostamassa huomattavasti kalliimpaa mikkiä, mutta käyttötarkoituksemme kuultuaan erittäin asiantunteva ja mukava myyjä opasti meitä ostamaan halvemman, mutta tarkoituksiimme paljon paremman mikrofonin. Reilu meininki.
  • ”Onko lähimaksua?” Tätä kysymystä oudoksuin viime viikkoon asti, kun vihdoin ja viimein sain hommattua itselleni uuden pankkikortin. Nyt on lähimaksu ja on muuten äärimmäisen hyvä ja kätevä keksintö.
  • Minulle iski aivan järjetön autokuume ja se on erikoinen kuume. Se ei taltu muuten kuin ostamalla. Tulee nykypäivänä kilometrejä mittariin melkoisen reippaasti, joten tämä oli hyvä syy perustella itselleen uuden auton hankinta. Niin ja tämä autokauppias. Kävin parissa liikkeessä katselemassa ja kyllähän varsinkin autokaupoilla asiakaslähtöisyys ja hyvä palvelu on kaiken a ja o. Auton möi minulle todella hyvä tyyppi. Tästä varmasti myöhemmin lisää.
  • Syksyn televisiotarjontaa. Voi hyvällä omallatunnolla vain makailla kotona. Poltella kynttilöitä ja rauhoittua television ääreen.
  • Two Dads- muroja. Kahden suomalaisen isän innovaatio. Aivan älyttömän hyviä nuo ”Kaurapuhkut”. Ostin niitä aluksi F:lle, mutta nyt olen itsekin aivan koukussa.
  • Teitä lukijoitani. Olette edelleen aktiivisia. Se on hienoa, todella hienoa.
  • Alkaneita salibandy- ja koripalloharjoituksia. Pääsee taas ottamaan hikeä loistavissa porukoissa. Koko ikänsä joukkuelajeja harrastaneena on kaivannut näitä sosiaalisia tapahtumia. Toivottavasti selkä kestää.
  • Naughty Brgrin uutta menua ja erityisesti uutena tullutta aurajuustodippiä. On meinaa melkoisen hyvä yhdistelmä bataattiranujen kanssa.
  • Saunavuoroani. Kaksi kertaa viikossa urheilun jälkeen löylyt. Lämpömittarin laskiessa aivan timanttinen kombo.
  • Susijengiä muistorikkaasta viikosta ja koripallon arvostamisen nostamisesta aivan uudelle tasolle. Toivottavasti tuo hype saataisiin jalkautettua tuonne ruohonjuuritasolle eli juniori- ja seuratyöhön.
  • Veljeäni, joka järjesti hienot syntymäpäivät. Tarjosi myös samalla mahdollisuuden tavata kavereitani, joita en ollut nähnyt vuosiin.
  • Tytärtäni, joka on vaan niin ihana tyyppi. Heittää mahtavaa juttua ja on reipas koululainen.

Mukava maanantai. Nyt vielä saunaan!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (8)
, , , ,

Lukijapalaute, joka meni luihin ja ytimiin

27.7.2017

”Nettipalstoilla riehuu kolmas maailmansota…” Näin laulaa huippu Elli Haloo, Haloo Helsingin kappaleessa. Kielikuva on melkoisen raju. Raju, mutta omalla tavallaan hyvinkin ymmärrettävä. Kyllähän meno noissa joissain keskustelukanavissa on melkoisen hurjaa. Väärät sanavalinnat tai henkilökohtaiset teot tuomitaan hyvin helposti ja nettimaailman jalkapuuhun joutuu entistä ja entistä herkemmin.  Eräs viisas totesi aikoinaan, että yksi raju negatiivinen viesti hautaa alleen sata positiivista. Näinhän se taitaa mennä.

Palautetta saa laittaa ja antaa juuri, niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Olen täällä blogissani tarttunut oikeastaan vain niihin negatiivisiin juttuihin. Kääntänyt ne kirjoitusten tai videoiden kautta voimavaraksi. Vastannut asiallisesti ja antanut olla. Eilen sain palautteen, joka meni luihin ja ytimiin. Tunneruuvini oli hauskan pikkumimmiviikon jälkeen asetuksella: hyvin herkkä. Nyt unohdetaan negatiivisuus ja on aika nostaa esiin positiivinen palaute. Palaute, jonka luettuani tuli kylmät väreet ja yksinkertaisesti hyvä mieli. En tunne tämän lähettäjää. En tiedä hänestä muuta, kun nimimerkin. Kiitos sinulle Säde. Kiitos!

”Heippa Esko,

empä ole pitkään aikaan kommentoinut, vaikka mukana olen ollut kokoajan. <3 Iloissa ja suruissa…Huomaan vain yhä useammin, että tämä blogi saa sanattomaksi.. nää tekstit on vaan niin hyviä.. oli aihe mikä tahansa, ne puhuttelee ja mitä eniten rakastan… jättää avoimia kysymyksiä, jättää pohdittavaa, jättää tilan lukijalle, minulle ja niille omille ajatuksille.. teksti aina avaa jonkin oven ja sitten sysää sopivasti liikkeelle ja ajatuksia herättäen vie minutkin aina pohdiskelemaan syvemmin näitä aiheita ja lopulta omaa elämää.. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, olen kohdannut itseni monessa mielessä paljon syvemmin kuin aiemmin tämän blogin takia… siksi, että se tahtomattaankin tämä blogi on esittänyt monia kysymyksiä, joihin olen joutunut itsekin vastaamaan..

Mulle tämä blogi on vapaailtojen ”herkku”, tai hengähdys tai ajatusten herättäjä.. joskus saman asian ajoi pari viinilasillista, mutta nykyään se on tämä blogi (ja ehkä samalla ne pari viinilasillista 😉 ), ne kaksi tai kolme lukematonta postausta, jotka useimmiten saa hymyn huulille… joskus silloinkin, kun aihe on ei niin iloinen, koska silloinkin blogi on niin elämänmakuinen, että kaikessa karuudessaan se saa jonkin sisällä heräämään.. elämään kuuluu kaikki tunteet ja joskus se hymy ja helpotus kumpuaa siitä, että hei, muillakin on vaikeaa, muidenkin elämässä tapahtuu myös ei niin kivoja asioita, mutta tässä me ollaan yksin yhdessä.. ja selvitään. <3

KIITOS Esko tästä blogista!!! Toivon, että jatkat tätä blogia niin pitkään kuin mahdollista, koska tällä on moneen suurempi vaikutus, kuin ehkä uskotkaan! 🙂Minä ainakin kiitän kaikista näistä ihanista hetkistä tämän blogin parissa <3 Kuuntelen tässä samalla Sia:n Helium kappaletta ja hei.. oikeestaan tä biisin sanat kuvaa hyvin tunteitani myös tätä blogia kohtaan… <3 it lifts me up like helium <3 Kiitos!”

On muuten hyvä kappale tuo Sia:n Helium.

Aurinkoista iltaa ja suuri kiitos teille kaikille, jotka näitä kirjoituksia luette!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (6)
, , , ,

Kuinka paljon pahuutta on tarpeeksi?

13.4.2017

Monilukutaito on asia, joka on sisällytetty uuden opetussuunnistelman laaja-alaisen osaamisen yhdeksi lohkoksi. Monilukutaito kätkee sisäänsä useita eri osa-alueita, joista yksi on medialukutaito. Nykymaailmassa kasvojemme eteen tulvii useista eri vastaanottimista tietoa, jota täytyisi osata suodattaa. Mikä on totta? Mikä ei? Kuinka suhtaudun ympärillä velloviin asioihin ja miten ymmärrän lukemaani tekstiä tai katselemaani visuaalista näytöstä.

Puhun nyt itsestäni kirjoittajana. Minulla on oma blogi. Se on minun kanavani viestiä erilaisia asioita. Minulla on oikeus kirjoittaa omasta elämästäni juuri mitä haluan. Juuri mitä haluan, loukkaamatta muita ihmisiä. Teillä lukijoilla on oikeus ymmärtää kirjoittamani tekstit juuri haluamallanne tavalla. Kommentoida ja keskustella. Tiistaina kirjoittamani teksti aiheutti paljon keskustelua ja hyvä niin. Aihe on herkkä, todella herkkä.

Nykytekniikka mahdollistaa myös hyvin impulsiivisen viestinnän. Kiihtyneessä tilassa on helppo istua näppäimistön eteen ja kirjoittaa juuri mitä mieleen juolahtaa. Varmasti kaikille on joskus näin tapahtunut, että esimerkiksi ystävän kanssa riidan keskellä Whatsapp-viestiin saattaa lipsahtaa muutakin kuin pelkkä savua korvistansa päästävä hymiö. Viesteillä on aina myös vastaanottaja, vaikkei sitä ihan aina muistaisikaan läppäriä tai puhelimen näyttöä näpytellessä. Yleensä tällä vastaanottajalla on myös tunne-elämä ja sydän.

Sinä menetät tyttäresi ja tällä keräät sääli pisteitä (säälipiste on muuten yhdyssana KORJAUS) naisilta. Viime vuosi meni eroa itkiessä, tyttären menetys on nyt tämän vuoden aihe…” Tämä kommentti on pakko nostaa esille. Jos säännöllisen yhteyden tyttäreeni menettäisin tai hänelle mitään pahaa ikinä koskaan tapahtuisi. Kyllä, sitä varmasti itkisin, itkisin ja paljon. Ei varmasti vuosikaan riittäisi. Kuinka paljon pahuutta on tarpeeksi? Tai kuinka karmaisevasta aiheesta tulisi kirjoittaa, jotta ei siihen joku tarttuisi ja piikiteltävää keksisi?

Tämänikäisenä ukkelina ja Iholla-ryöpytyksen kokeneena osaan suhtautua näihin loukkaaviin ja negatiivisiin kommentteihin melkoisen neutraalisti. Päivittäin teen työtä kiusaamisen kitkemisen ja hyvän ryhmähengen rakentamisen kanssa. Eihän ilkeyttä ja huonoa käytöstä voi koskaan pitää hyväksyttävänä. Se ei saa muuttua itsestäänselvyydeksi, mutta kaikki elävät elämäänsä omalla parhaaksi valitsemallaan tavalla. Elämä on oppimista ihan kaikille meille. Itse opin tämmöisiä hienoja sanoja pieneltä, söpöltä jänikseltä:

Kukaan ei pysty kaikkeen ja kaikki tekee virheitä, mutta sehän tekee meistä tasapuolisia. Mitä enemmän opimme ymmärtämään toisiamme, sitä ainutlaatuisempia meistä tulee…

– Judy Hopps, Zootropolis-

Viisas pääsiäispupu!

Herään huomenna vuoden vanhempana ja ehkäpä viisaampana. Joo, kyllä tämän vuoden jälkeen voi sanoa käsi sydämellä, että myös viisaampana.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //

Comments (44)