Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

sinkku

, , , , ,

Mikä sinkkuelämässä ahdistaa?

13.12.2017

En puhu nyt siitä supersuositusta televisiosarjasta. Ei siinä ahdista mikään. Sehän on hyvin viihdyttävää hömppää ja itse voin myöntää pitäväni niistä valkokankaalle tuotetuista elokuvista. Tämä elämä, kun ei ole aina televisioviihdettä. Tai on minun elämäni ollut yhdeltä ajanjaksolta myös televisiosarja. No, olipas kömpelö aloitus. Sinkkuelämästä olen kirjoittanut paljon ja tulen varmasti myös vielä paljon kirjoittamaankin. Aluksi kirjoittelin sarkastisesti kuinka v###n siistiä tämä touhu onkaan. Ajan kanssa tähänkin elämänvaiheeseen osaa suhtautua tietyllä keveydellä, ei liian intohimoisesti. Intohimoa voisi toki ajoittain olla hieman enemmän.

Se on tämä elämä erikoinen asia. Parisuhteessa eläessä se oma aika tuntui ajoittain niin luksukselta. Sai vaan olla, köllötellä, syödä karkkia ja lukea uusinta Annaa. Sinkkuna köllötellessään, karkkia syödessään, taas yhden Annan oikealle sviipanneena sitä toivoisi, että olisinpa siellä kylppärissä huonosti nukkuneena pesemässä niitä kurahousuja. Oma aika, kun on niin kontekstisidonnainen asia. Liika on liikaa, asiassa kuin asiassa. En ole koskaan elänyt näin ”kauaa” sinkkuna. Kyllähän tässä elämäntyylissä on myös jotain kiehtovaa ja viihdearvo on näemmä myös suuri. Harvemmin on sellaista viikkoa, ettei iltapäivälehdissä olisi jotain otsikkoa liittyen sinkkuuteen. ”Mistä syystä olet sinkku?” ”Millainen sinkku olet?” ja viimeisenä ”Vain harva on sinkku ikuisesti.”

Tässä ollaan ja elellään yksin. Pääosin hymy huulilla. Tässä on parissa vuodessa havainnut myös asioita, joiden osuessa kohdalle sitä toivoisi, että olisi avoimesti julistettu siellä Facebookissa: In a relationship. Koska virallistahan kaikki on vasta, kun se on somessa.

  • Juoksulenkki pilkkopimeässä vesisateessa. Jalat ovat kastuneet litimäriksi jo ensimmäisten viiden metrin jälkeen. Voisi niitä iltoja joskus muullakin tavalla viettää.
  • Kaupungilla kävellessä törmää hymyilevään ja hassuttelevaan perheeseen. Kenenkään onni ei ole keneltäkään pois, mutta joskus olisi mukava laulaa sitä vanhaa Apulantaa muillekin kuin Instastories-seuraajille.
  • Fyysisen kosketuksen puute. En tarkoita välttämättä sitä suurinta hekumanhuippua, vaan ihan pienen kosketuksen tärkeyttä. Se pieni silitys tai puhallus niskaan on äärimmäisen hienoa. Ei sitä vuosien suhteen keskellä edes ymmärrä tai osaa riittävällä tasolla arvostaa.
  • Matkustamisen hankaluus. Kyllä, yksinkin voi tietysti matkustaa, mutta itseni tuntien en viihtyisi esimerkiksi kahta viikkoa yksin. En edes viikkoa. Kerran olen miespaikalla matkustanut Tukholmaan. Avasin hyttini oven ja siellä poltteli Keski-Eurooppalainen herrasmies sikaria alapedillä. Aina, kun itse voisi lähteä reissuun, niin ystävilläni on töitä. Aina, kun ystäväni voisivat lähteä reissuun, minulla on töitä.
  • Ruoanlaitto. En ole niinsanottu synnynäinen superkokki ja etenkään yksin en koe kokkaamista kovinkaan mielekkääksi. Tästä en ole todellakaan ylpeä. En yhtään. Varmasti osaisin tehdä ruokaa, mutta mielummin syön ulkona ja onneksi koulumme keittäjä on ihan timanttinen tyyppi. Tekee niin maittavaa ja ravitsevaa ruokaa. Ja työlounaitani ei tarvitse syödä yksin. Aina on lähes sata ruokaseuralaista.
  • Jouluaatto
  • ”Sait supertykkäyksen…” ”Sinulla on mielenkiintoinen profiili. Kolme ihmistä on salaisesti tykännyt sinusta…” Nämä perhanan sovellukset. Itse edelleen haluan kokea fyysisen supertykkäyksen ja uskoa, että nämä salaiset tykkäykset saapuvat kasvotusten. Kahvilassa, bussissa tai kauppajonossa. No, nämä nyt saattavat olla hieman utopistisiä ajatuksia.

Niin ja jaksan uskoa myös siihen, että profiilini on riittävän mielenkiintoinen myös täällä oikeassa maailmassa. Ei ainoastaan siellä virtuaaliviidakossa.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (7)
, , , , ,

Minkälainen on täydellinen Tinder match??

2.12.2017

Tinder-jojoilija taas täällä kirjoittelee. Monihan sitä puhelee, että liekkisovellus on jo menneen talven lumia. Tuohon en osaa sanoa sen tarkemmin, mutta seikkailinpas eräänä iltana tuhansien selfieiden alttarilla. Nuo seikkailut tarjoavat myös erittäin kattavan kierroksen maailman eri kolkkiin. On hiekkarantoja, alppeja ja pitääpä joku Pisan kaltevaa tornia pystyssä vain yhdellä sormellaan. Sen on pakko olla kyllä kuvaharha. Takana on tohtoriopintoja, elämänkoulua, edessä ehkä yhteinen tulevaisuus sen kommunikaatiotaitoisen unelmien prinssin kanssa. Semmoiset yhden illan häslääjät eivät ole vihreän sydämen arvoisia. Senkin vielä särkevät, juntit!

Minulle tuli yhtäkkiä ja yllättäen täydellinen Tinder Match. Kyllä, tässä matchissa yhdistyy kaikki:

  • Luotettava. Ajoittain lipsuu sovituista aikatauluista ja ensimmäisillä kovilla pakkasilla on lähteminen hieman hidasta. Noh, eikös kaikilla meillä?
  • Eläinystävällinen
  • Lapsiystävällinen, ottaa perheen pienimmät huomioon ja osaa leikittää pidemmänkin aikaa.
  • Ottaa huomioon ympäristönsä ja pyrkii ekologisiin valintoihin.
  • Väsymätön puurtaja
  • Tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja varmasti hyväksyy myös läheiseni mukaan matkaan.
  • On nähnyt paljon. Ja varsinkin kotimaan kolkat ovat todella tuttuja.
  • Hyvä kokki. Lihapullat muusilla onnistuu kädenkäänteessä.
  • Antaa mukisematta myös sitä tarvittavaa omaa aikaa.
  • Taloudellisesti vakaa kumppani.
  • Ei kiinnitä minkäänlaista huomiota ulkonäköön.
  • On harjaantunut kuuntelija. Varmasti on kuullut ja nähnyt monenmoisia kommelluksia. Ei kyllä anna hirveästi vastakaikua keskusteluihin ja jos antaa, niin paikallispuhelumaksun perii.

Niinpä. Kuulostaa aika hyvältä. Harmi vaan, että tämä match oli VR, Valtionrautatiet. Mitä ihmettä Valtionrautatiet tekee Tinderissä? Joo, joo ”mainostamassa, mainostamassa.” Monopoliasemakin raukeaa vasta 2024, joten ajoissa ollaan mahdollista kumppania kaukoliikenteeseen hakemassa. Tinder-jojoilija kuittaa. Ei lähtenyt sushille tämä osuma.

Tinder-tauon paikka, taas!

-Esko-

Comments (16)