Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

sinkkuelämä

, , , , , ,

…en puhu nyt saparo- tai etupyllymeiningeistä

11.10.2017

Eilen illalla lähdin tutulle lenkilleni kohti Malminkartanon portaita. Vettä satoi aivan kaatamalla ja saapuessani sinne Jätemäen alle alkoi jopa hieman pelottamaan. Täysin pimeä yksinäinen kukkula. Sinne lähdin kapuamaan kohti huippua ja mietin, että olisipa tässä aineksia jopa ihan laadukkaaseen kauhuelokuvaan. Yhtäkkiä pimeydestä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Mietin myös, että voisiko näitä sateisia syysiltoja ajoittain viettää myös hieman eri tavalla? Vaikka jonkun ihanan ihmisen kanssa ”hyggeilessä” (inhoan tuota sanaa). Keittiössä ruoanlaiton yhteydessä yhtäkkiä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Siinäpä saattaisi olisi aineksia ihan laadukkaaseen romanttiseen komediaan.

Sitä on jo niin tottunut tähän vallitsevaan elämään. Töitä, miniperhettä, urheilua ja kavereita sekoitettuna. Ei edes systemaattisesti ole osannut kaivata ketään tuohon rinnalleen. Eilen tuolla kaatosateessa sieltä aivojen peräkammarista tuli lähes peräkammarin pojalle kuitenkin ajatus. Olisihan se ihan kiva, että pimeänä syysiltana vieressä olisikin joku. Joku, jonka kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä. Sitä kaikki tarvitsevat, myös minä. Sen puutteeseen ei saisi koskaan tottua. Ja näin sateisina, pimeinä syyspäivinä kädestäpitoterapia nousee vielä suurempaan arvoonsa. Olen kehittänyt pääni sisälle omaan tasooni nähden aivan tähtitieteelliset kriteerit tälle mahdolliselle Raffel-kumppanille. Se on niin idioottimaista, kuten myös sovellusrakkauskäyttäytymiseni. Olen varmasti k#######n Tinder-match. Puhumattomuus on ajoittain hyve, tuolla maailmassa sillä ei kovin pitkälle pötkitä.

Suomessa kerättiin vuosina 1935-1975 Vanhan pojan ja vanhan piian veroa. Verorasitus oli kovempi 24-vuotta täyttäneillä lapsettomilla ja naimattomilla kansalaisilla. Verokarhu ei meitä sinkkuja enää verota suoraan taloudellisesti vaikka ne jauhelihat ja ruispalat ovatkin ihan liian isoissa paketeissa. Ei tämä elämäntilanne kuitenkaan niinkään rasita kukkaroa. Ainakin itselläni tuo verottaja puraisee eniten tuonne henkiselle ja fyysiselle puolelle, etenkin sateisina pimeinä syysiltoina. Noh, toivottavasti se verokarhu on jonain päivänä armollinen. Iskee palautuksia tilille, niin että lähtee jalat alta.

Olkoon se arkinen peitonallapussailu kaikkien pariskuntien saavutettu ja enemmän kuin suotu etuus. Niin ja oikein hyvää tyttöjen oikeuksien päivää!

-Esko-

//Kuva: Jere Lehtonen, Olli Laine. Lähde: Wikipedia //

Comments (13)
, , ,

Sinkkumiehen emotionaalinen tyhjyys

11.7.2017

Tämä olo saattanee johtua osittain viikonlopun karnevaaleista ja sen aiheuttamasta tyhjyydestä. Juuri tällä hetkellä kaipaisin, että joku ottaisi kädestä kiinni. Olisi vaan tuossa vieressä. Pitäisi kädestä kiinni. Ei tarvitsisi edes sanoa mitään, ei yhtään mitään. Se riittäisi. Kirjoitan hetkessä, ja tällä hetkellä mielessäni pyörii emotionaalinen tyhjyys. Emotionaalinen paitsio, jonne olen luistellut. Linjamiehellä on käsi pystyssä. Itsekin nostan oman käteni pystyyn. Paitsiossa.

” Kun mikään ei tunnu miltään…” Näin totesi Mikko Nousiainen yhdessä lempielokuvistani. Hän toki vietti hieman villimpää elämää kuin minä, mutta tuon lauseen merkitys on auennut päähäni. Villimpää elämää tässä varmasti tulisi itsekin viettää, kun siihen olisi mahdollisuus. En vain ole pohjimmiltani semmoinen ihminen. Sen olen tässä puolentoista vuoden sinkkutaipaleella huomannut, että liiallinen kiltteys ei taida olla kovinkaan suuri valttikortti näillä markkinoilla. Ei tämmöinen tuoksukynttilöitä poltteleva, halaileva selänhieroja ole siellä listojen kärkipäässä. Vähän pitäisi laittaa ”raffimpaa” vaihdetta silmään.

Itselleni on kyllä alkanut jo muodostumaan kelmu tuohon sydämeni päälle. Ei elmukelmu, vaan kyynisyyden kelmu. Se on ihan väärin ja sitä kelmua en sinne todellakaan halua. Itsestäni on alkanut löytymään semmoisia piirteitä, joita en ole koskaan itsessäni tunnistanut. Viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja tulee keskustelemaan kanssasi. Juttu luistaa ja nauramme yhdessä.

Sitten huomaat jonkun täysin pinnallisen ja epäolennaisen asian. Noniin, ja siinä loppui kiinnostus. Siinä meni taas se mahdollinen hetki. Hetki ja tilaisuus. Tässä vaiheessa tulisi päätuomarin puhaltaa peli poikki ja laittaa tämä urpo kymmenen minuutin käytösrangaistukselle. Jos lähtee tutustumaan uuteen ihmiseen lähtökohdista, että mitäköhän vikoja hänessä mahtaa olla…Ei, ei se niin voi mennä. Tämä nykyaikainen deittikulttuuri ja sovellusrakkauden aikakausi on varmasti osasyy tähän suoraansanottuna hirveään ”kertakäyttökulttuuriin”. Kierrätys toimii ihan kaikessa muussa paitsi rakkauselämässä.

Keskialueen aloituksesta voitto ja paketti kasaan.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (22)
, , , ,

Mitenpäin täällä sinkkumaailmassa oikein pitäisi olla?

28.5.2017

Puolisentoista vuotta on tässä kohta paineltu niinsanottuna vapaana miehenä. Eilen makailin sängyllä, kuuntelin vanhaa kunnon Uniklubia, tuijottelin kattoa ja pohdiskelin elämääni. Elämääni, jota juuri tällä hetkellä elän. Toukokuun 28:na päivänä, vuonna 2017. Perusasiat ovat kunnossa. Minulla on oikein viihtyisä asunto. Minulla on maailman ihanin ja valloittavin tytär. Minulla on vakituinen työpaikka. Vakituista kumppania minulla ei ole. Tämä ei ole yhteistyöpostaus Tinderin, Happnin, Napakympin tai Eliittikumppaneiden kanssa. Tämä ei ole yhteistyöpostaus niiden kärkkäiden kommentoijien kanssa, jotka blogiani vain lemmenkutsuna pitävät. Tämä on aikuisen miehen kirjoitus tunnelmista, joita sinkkuelämä on minussa herättänyt noin puolessatoista vuodessa.

Täällä sinkkuelämän sademetsässä tarvitsisi kyllä viimeisen päälle teroitetun viidakkoveitsen, että täällä voisi raivata eteensä juuri ne oikeat reitit. Ne reitit, joilla ei oksat tökkäisi omaan silmään tai et itse vahingossa räväyttäisi oksaa sen toisen silmille. Tuntuu, että itse olen ollut liikkellä pienellä huonoteräisellä linkkuveitsellä. Teräkin vähän valmiiksi ruostunut. En ole oikein antanut edes mahdollisuutta kunnon sademetsäseikkailulle, värikkäine kakaduineen ja turkooseine vesiputouksineen. Varmasti ihan tietoisesti olen pysytellyt siellä lähtöleirissä. Lähtöleirissä, jossa on hyvä laittaa puitteet kuntoon. Tyhjentää sieltä repusta ne kaikki vanhat tavarat. Selvittää kaikki ne sotkuiset teltannarut. Nyt on reppu pakattu uusia seikkailuja varten ja narut on selvitetty. Mies on valmis, ainakin melkein.

Vielä, kun tietäisi miten päin täällä sinkkuelämän viidakossa täytyisi olla? Ainakin perusmuotoinen verbi olettaa täytyisi pudottaa pois sanavarastosta. Taivutellaanpas hieman. Minä oletan…aina tai lähes aina väärin. Toiminkohan nyt jotenkin erikoisesti? Mitä jos hän ei pidäkään noista tulppaaneista? Onkohan vähän liikaa viedä Prosecco-pullo ensimmäiselle tapaamiselle? Hän ei nyt varmasti pidäkään minusta, jos ei vastaa viestiini kolmessa minuutissa. Sinä oletat…että tuo hakee vain laastarisuhdetta. Hänen olevan täysin eksyksissä, kun noin avoimesti asioistaan puhuu. Hänen vain esittävän, kun suklaata ja kukkia joka tapaamiselle kantaa. Hän olettaa…ettei ole yhtään sinun tyyppiäsi. Yksikön kolmannelle persoonalle ei voi antaa liikaa painoarvoa. Kyllä, kyllä tässä iässä täytyy osata kuunnella jo omaa ääntään, omaa sisintään.

Jos puhut tunteistasi avoimesti, olet liian kiinnostunut. Jos et puhu tunteistasi avoimesti, olet liian kylmä ja etäinen. Jos haluat miellyttää kumppaniasi ja ”peesaat” hänen mieltymyksiään, olet kirjan psykologin mielestä ihan väärillä vesillä. Jos kerrankin innostunut ihmisestä, jopa ihastut häneen. On tunne juuri sillä kertaa täysin yksipuolinen. Yksipuolista, kaksipuolista, puolia on tässä sinkkuelämässä miljoonia. Niin miljoonia, että ehkä on tärkeintä vaan olla täysin oma itsensä. Elää isolla liekillä, iloisesti, antaa mahdollisuuksia, ottaa niitä vastaan ja uskoa siihen, että täällä maapallolla tallaa se joku. Se joku, joka on täällä minua varten. Minua, ilman perusmuotoista verbiä olettaa.

Reppu on pakattu!

-Esko-

Comments (18)
, , ,

Sinkun painajaispäivä

4.12.2016

Viikonloput. Nehän ne olivat aina niitä niin odotettuja hetkiä. Aamulla oli upea nousta sieltä haaveasunnon makuusopesta. Pieni tyyppi pomppi päällä ja aamun touhut olivat valmiit alkamaan. Hitaita aamuja. Useita kuppeja kahvia. Ehkäpä kaupungilla pyörähdys ja iltaisin usein viettämään iltaa ystäväperheen kanssa. Lapset leikkivät ja aikuiset turisivat omia juttujaan. Onhan se todettava, että lauantaina pikkujoulujen jälkeen yksin asunnossa makaillessa kaipasin ensimmäistä kertaa niitä hetkiä. Ensimmäistä kertaa. Tuli todella yksinäinen olo. Se pieni sydänkin jyskytti noin 1600 kilometrin päässä.

Itsellä jyskytti päässä juhla. Iloinen juhla. Mutta aamu ja päivä ei sitten ollutkaan niin iloinen. Makasin sängylläni ja tuijottelin kattoa. Tuijottelin ja mietin, että mitähän tässä nyt sitten oikein tekisi. Keittiön pöydällä puoliksi syöty kebab. On se kontrasti vaan melkoisen suuri, joka perhe-elämän ja sinkkuelämän välillä vallitsee. Ajoittain sitä vaan näemmä tulee hetkiä, kun otetaan vähän askeleita takaisinpäin. Onneksi se suurin jättiloikka eteenpäin on kuitenkin jo tehty. Turha tässä on liikaa synkistellä. Serotoniinitasot alkoivat pikkuhiljaa palautumaan normaaleiksi ja illalla lähdinkin Lahteen vanhemmilleni.

Automatkalla tein taas kerran nopean läpiluotauksen elämääni. Minä voin hyvin. Minulla on vakituinen työpaikka. Minulla on laaja ystäväpiiri. Minulla on pankista lainalupaus omaa asuntoa varten. Minulla on maailman ihanin tytär. Minulla on mahtavat vanhemmat sadan kilometrin päässä, jonne voit ajaa täysihoitoon masentavien päivien päätteeksi. Minulla on ajoittain ihan h#####n yksinäistä, mutta mitä sitten? Se on asia, jonka kanssa on vaan opittava elämään. Parisuhteessa ollessaan oikein odotti niitä yksinäisiä hetkiä. Silloin sinulla oli kuitenkin tietous parisuhdeyksinäisyyden päättymisestä. Nyt sitä ei ole. Tuleeko sitä? Ei voi tietää, mutta ei ainakaan pakottamalla tai kiirehtimällä.

On nuo juhlan jälkeiset päivät kyllä melkoisia sinkun painajaisia. Lähtee ajatukset aina harhailemaan ihan väärille poluille. Onneksi niitä ei ole usein. Onneksi.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (28)
, , , ,

No, onhan tämä sinkkuelämä nyt ihan ####n ok.

4.9.2016

Kirjoittelin neljä kuukautta sitten näin. Onhan tämä sinkkuelämä nyt ihan v###n siistiä. Aika on vierinyt. Aika on korjannut ja eheyttänyt. Aika on tehnyt todella hyvää. Nykyään kaupasta tarttuu mukaan muutakin kuin pähkinöitä. Nykyään ikkunan edessä lepattaa jo kaksi samanväristä mustaa verhoa. Nykyään elämäntaipaleen edessä lepattaa muutakin kuin edellisen suhteen haikailua ja entisen mielitietyn elämän seuraamista sosiaalisesta mediasta. Nykyään olemme kavereita. Tämä tunne antaa mahdollisuuden lähteä rakentamaan omaa elämää ihan eri lähtökohdista. Tällä hetkellä minä olen minä ja seison omilla jaloillani. Nää on minun jalat ja kuljettavat minut kohti uutta käsikirjoitusta. Edellisen kirjan kannet kiinni ja jatko-osa kirjoitukseen. Edellisen kirjan päähenkilö seuraa ja seikkailee mukanani loppuelämäni.

Edelleenkään en aloita aamuani superfoodeilla ja goji-marjoilla. Aloitan aamuni berocalla ja tuplaespressolla. Aloitan aamuni kuitenkin hyvällä fiiliksellä. En enää sillä ololla, että tulisipa jo ilta ja yö ja seuraava päivä. Haluan taas nauttia jokaisesta päivästä. Työmatkani on muuttunut. Enää ei ole matkan varrella kolmia tietöitä. Enää on vain yhdet. Tietöitä on tehty paljon henkisellä tasolla ja alkaa olemaan jo asfaltointi valmiina. Tasainen tie kohti töitä ja tulevaisuutta.

Tinderin liekki on tarjonnut minulle mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Huulet ovat olleet ajoittain törröllä sen täydellisen selfien metsästämiseksi. Ajoittain tulee ihan hyviä kuvia. Instaankin olen niitä laittanut. Superlikejäkin olen muutaman saanut. Miksi ne muuten tulevat ihan omalla viestiäänellä? Kovinkaan monissa juhlissa skumppa ei ole virrannut aamuyön tunneille asti. Ei vanha mies enää jaksa sitä poreiden aiheuttamaa päänjomotusta. Älyttömän mukaviin mimmeihin olen tutustunut ja treffeillä käynyt. Ja vielä ihan omana itsenäni.

Maisteri on mennyt eteenpäin elämässään. Maisteri ei enää mieti mitä muut ajattelevat. Jos vaikka suutelen sitä vaaleaverikköä Punavuorelaisessa porttikongissa. En enää vaivaa päätäni ajatuksella, jotta mitäköhän serkkuni kumminkaima siitä ajattelee. Varmasti on onnellinen puolestani. Jos vertaa Patselor-Suomeen, niin verratkoon. Hänhän oli oikein komea ja sosiaalinen kaveri.

Peruspähkinät ovat vaihtuneet jo valkosuklaakuorrutettuihin. Aika hieno vertauskuva tämän pojan vuodelle 2016 tähän asti.

Syysbaana kutsuu, kellot arkirytmiin ja anna elämän viedä!

-Esko-

// kuva: Jere Lehtonen //

Comments (22)
, , ,

Sinkkuelämä on ihan ####n siistiä!!

15.5.2016

Älyttömiä mimmejä. Tinderin liekki lepattaa puhelimen näytöllä jatkuvasti. Jes! Taas tuli Superlike!! Treffejä, virtaavaa skumppaa ja aamuyön tunneille jatkuvia juhlia. Superfoodia ja aamupalaksi viherpinaattismoothie sekä Goji-marjoilla päällystetty maustamaton ekologinen jogurtti. Aurinko paistaa. Olo on energinen ja sinkkuelämän hehku ja onni pursuaa ulos kehostani. Nyt on juuri oikea valo. Pakko napata yksi täydellinen selfie. Huulet törrölle ja naps. Oikea filtteri ja eiku Instaan. Niin ja Tinderiin. Lisää Superlikejä ja treffejä, ah!

Eikun, aloitetaas alusta. Älyttömät silmäpussit ja ikkunan edessä lepattaa kaksi erilaista verhoa. On Marimekko ja Vallilla. Pinkki ja musta. Sopiihan nekin yhteen ihan hyvin. Riisun silmiltäni pinkit unilasit ja menen aamiaiselle. Berocca lasiin porisemaan ja kourallinen pähkinöitä suuhun. Taas on kiire ja Kehä ykkösellä on kolmet tietyöt, töihin. Työpäivä takana ja takaisin kotiin. Kehä ykkösellä on toiseenkiin suuntaan kolmet tietyöt.

Kolme viikkoa töitä ja sitten alkaisi opettajan kattava kesäloma. Maisteri istuu pöytänsä ääressä ja katselee kalenteriaan. Tyhjän kalenterin vieressä on pähkinäkuppi. Pähkinät ja pähkinät. Nyt alkaa tulla maisterilla jo pähkinät ulos korvista. Ja tyhjä kalenteri, ei hemmetti! Nyt on alettava elämään.

Maisteri ei ole osannut antaa uudelle elämälle mahdollisuutta. On tuntunut kielletyltä ja sopimattomalta. Mitä jos serkkuni kummin kaima tietää, että olen käynyt treffeillä? Millaisena sikana sekin minua pitää? Samanlaisena leuhuttelijana, kun sitä Patselor-Suomea. Yhden kanssa poreissa istuu ja jo on kulman takana tummaverikköä suuteloimassa. Mitä jos valvonkin iltaisin puoleen yöhön, enkä menekään nukkumaan Urheiluruudun jälkeen pinkeissä unilaseissani. Mitä jos lähdenkin ex-temporena ystävieni kanssa käymään oluella?

Nyt on mahdollisuus tehdä asioita. Asioita, joka ennen olisi ollut haasteellista. Enkä tarkoita tumma- ja vaaleaverikköjä. Tarkoitan elämälle heittäytymistä. Nyt tämä maisteri heittää pähkinät ja pinkit unilasit menemään. Tilalle kunnon safkat ja reiskat päähän.

Kesäbaana kutsuu, kellot narikkaan ja annan elämän viedä!

-Esko-

Comments (41)