Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

status

, , , , , ,

…en puhu nyt saparo- tai etupyllymeiningeistä

11.10.2017

Eilen illalla lähdin tutulle lenkilleni kohti Malminkartanon portaita. Vettä satoi aivan kaatamalla ja saapuessani sinne Jätemäen alle alkoi jopa hieman pelottamaan. Täysin pimeä yksinäinen kukkula. Sinne lähdin kapuamaan kohti huippua ja mietin, että olisipa tässä aineksia jopa ihan laadukkaaseen kauhuelokuvaan. Yhtäkkiä pimeydestä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Mietin myös, että voisiko näitä sateisia syysiltoja ajoittain viettää myös hieman eri tavalla? Vaikka jonkun ihanan ihmisen kanssa ”hyggeilessä” (inhoan tuota sanaa). Keittiössä ruoanlaiton yhteydessä yhtäkkiä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Siinäpä saattaisi olisi aineksia ihan laadukkaaseen romanttiseen komediaan.

Sitä on jo niin tottunut tähän vallitsevaan elämään. Töitä, miniperhettä, urheilua ja kavereita sekoitettuna. Ei edes systemaattisesti ole osannut kaivata ketään tuohon rinnalleen. Eilen tuolla kaatosateessa sieltä aivojen peräkammarista tuli lähes peräkammarin pojalle kuitenkin ajatus. Olisihan se ihan kiva, että pimeänä syysiltana vieressä olisikin joku. Joku, jonka kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä. Sitä kaikki tarvitsevat, myös minä. Sen puutteeseen ei saisi koskaan tottua. Ja näin sateisina, pimeinä syyspäivinä kädestäpitoterapia nousee vielä suurempaan arvoonsa. Olen kehittänyt pääni sisälle omaan tasooni nähden aivan tähtitieteelliset kriteerit tälle mahdolliselle Raffel-kumppanille. Se on niin idioottimaista, kuten myös sovellusrakkauskäyttäytymiseni. Olen varmasti k#######n Tinder-match. Puhumattomuus on ajoittain hyve, tuolla maailmassa sillä ei kovin pitkälle pötkitä.

Suomessa kerättiin vuosina 1935-1975 Vanhan pojan ja vanhan piian veroa. Verorasitus oli kovempi 24-vuotta täyttäneillä lapsettomilla ja naimattomilla kansalaisilla. Verokarhu ei meitä sinkkuja enää verota suoraan taloudellisesti vaikka ne jauhelihat ja ruispalat ovatkin ihan liian isoissa paketeissa. Ei tämä elämäntilanne kuitenkaan niinkään rasita kukkaroa. Ainakin itselläni tuo verottaja puraisee eniten tuonne henkiselle ja fyysiselle puolelle, etenkin sateisina pimeinä syysiltoina. Noh, toivottavasti se verokarhu on jonain päivänä armollinen. Iskee palautuksia tilille, niin että lähtee jalat alta.

Olkoon se arkinen peitonallapussailu kaikkien pariskuntien saavutettu ja enemmän kuin suotu etuus. Niin ja oikein hyvää tyttöjen oikeuksien päivää!

-Esko-

//Kuva: Jere Lehtonen, Olli Laine. Lähde: Wikipedia //

Comments (13)
, , , ,

Mitenpäin täällä sinkkumaailmassa oikein pitäisi olla?

28.5.2017

Puolisentoista vuotta on tässä kohta paineltu niinsanottuna vapaana miehenä. Eilen makailin sängyllä, kuuntelin vanhaa kunnon Uniklubia, tuijottelin kattoa ja pohdiskelin elämääni. Elämääni, jota juuri tällä hetkellä elän. Toukokuun 28:na päivänä, vuonna 2017. Perusasiat ovat kunnossa. Minulla on oikein viihtyisä asunto. Minulla on maailman ihanin ja valloittavin tytär. Minulla on vakituinen työpaikka. Vakituista kumppania minulla ei ole. Tämä ei ole yhteistyöpostaus Tinderin, Happnin, Napakympin tai Eliittikumppaneiden kanssa. Tämä ei ole yhteistyöpostaus niiden kärkkäiden kommentoijien kanssa, jotka blogiani vain lemmenkutsuna pitävät. Tämä on aikuisen miehen kirjoitus tunnelmista, joita sinkkuelämä on minussa herättänyt noin puolessatoista vuodessa.

Täällä sinkkuelämän sademetsässä tarvitsisi kyllä viimeisen päälle teroitetun viidakkoveitsen, että täällä voisi raivata eteensä juuri ne oikeat reitit. Ne reitit, joilla ei oksat tökkäisi omaan silmään tai et itse vahingossa räväyttäisi oksaa sen toisen silmille. Tuntuu, että itse olen ollut liikkellä pienellä huonoteräisellä linkkuveitsellä. Teräkin vähän valmiiksi ruostunut. En ole oikein antanut edes mahdollisuutta kunnon sademetsäseikkailulle, värikkäine kakaduineen ja turkooseine vesiputouksineen. Varmasti ihan tietoisesti olen pysytellyt siellä lähtöleirissä. Lähtöleirissä, jossa on hyvä laittaa puitteet kuntoon. Tyhjentää sieltä repusta ne kaikki vanhat tavarat. Selvittää kaikki ne sotkuiset teltannarut. Nyt on reppu pakattu uusia seikkailuja varten ja narut on selvitetty. Mies on valmis, ainakin melkein.

Vielä, kun tietäisi miten päin täällä sinkkuelämän viidakossa täytyisi olla? Ainakin perusmuotoinen verbi olettaa täytyisi pudottaa pois sanavarastosta. Taivutellaanpas hieman. Minä oletan…aina tai lähes aina väärin. Toiminkohan nyt jotenkin erikoisesti? Mitä jos hän ei pidäkään noista tulppaaneista? Onkohan vähän liikaa viedä Prosecco-pullo ensimmäiselle tapaamiselle? Hän ei nyt varmasti pidäkään minusta, jos ei vastaa viestiini kolmessa minuutissa. Sinä oletat…että tuo hakee vain laastarisuhdetta. Hänen olevan täysin eksyksissä, kun noin avoimesti asioistaan puhuu. Hänen vain esittävän, kun suklaata ja kukkia joka tapaamiselle kantaa. Hän olettaa…ettei ole yhtään sinun tyyppiäsi. Yksikön kolmannelle persoonalle ei voi antaa liikaa painoarvoa. Kyllä, kyllä tässä iässä täytyy osata kuunnella jo omaa ääntään, omaa sisintään.

Jos puhut tunteistasi avoimesti, olet liian kiinnostunut. Jos et puhu tunteistasi avoimesti, olet liian kylmä ja etäinen. Jos haluat miellyttää kumppaniasi ja ”peesaat” hänen mieltymyksiään, olet kirjan psykologin mielestä ihan väärillä vesillä. Jos kerrankin innostunut ihmisestä, jopa ihastut häneen. On tunne juuri sillä kertaa täysin yksipuolinen. Yksipuolista, kaksipuolista, puolia on tässä sinkkuelämässä miljoonia. Niin miljoonia, että ehkä on tärkeintä vaan olla täysin oma itsensä. Elää isolla liekillä, iloisesti, antaa mahdollisuuksia, ottaa niitä vastaan ja uskoa siihen, että täällä maapallolla tallaa se joku. Se joku, joka on täällä minua varten. Minua, ilman perusmuotoista verbiä olettaa.

Reppu on pakattu!

-Esko-

Comments (18)
, , , , ,

Kovin suoritus mitä mies voi tehdä on tulla isäksi! Kyllä, näin se on

17.3.2017

Facebook ja status on Facebook-status. Nykyajan päiväkirja. Instagram kuva, Facebook teksti.

Kovin suoritus mitä mies voi tehdä on tulla isäksi! Kyllä, näin se on

Ensi kesän matkakohde ei ole Barcelona, vaan Tuurin karavaanarialue.

…vanhat päiväni vietän kielikylpyvanhainkodissa.

…tänään alkoi Suntilan kanssa punttikuuri. Ehkä sotilaspenkin suomenmestaruuskisat ensimmäisenä tavoitteena.

Puolet työntekijöistä tekee töitä enemmän tai vähemmän epätietoisina, mihin heidän panostaan tarvitaan ja mihin heidän tulisi pyrkiä.

…kun mä olin vain teinipoikanen, mä rakastuin naapurin Lissukkaan…

DönerKebabin lisätäytteenä oli sata viatonta kärpästä. Jätin syömättä.

Onnenpäivä: lonkkari haettu ja gradu meni heittämällä läpi, aaaah!!

Master of puppets voitti kolmosluokan levyraadin. Hyvä ok.

Namikan try-outti ois alkanu tänään. Opettajan hommat ois vaihtunu heittämällä glamourisempaan ammattikoripalloilijan arkeen. Harmi, ku ei kerenny.

Hulluilta Päiviltä mukaan tarttui perusostos: kolme kiloa proteiinia.

En tiedä, mutta minusta tämä vanhojen statusten kahlaaminen on vaan hauskaa hommaa.

Mukavaa perjantaita!!

-Esko-

Comments (2)
, , , , ,

Jos minä olisin koti-isä…statuksia, statuksia

16.2.2017

#throwbackthursdayn kunniaksi jälleen vanhojen statusten kimpussa. Tulviipahan taas muistoja mieleen. Suosittelen kokeilemaan. Selailet vanhaa Facebook-feediäsi vuosia takaperin…Noh, kuvien kanssa ei niin viihdyttävää. Artikkelikuvana elämäni ensimmäinen profiilikuvani. Päivityksiä siis:

…kolme tuntia uimahallissa= 120 uutta kaveria.

 

Yksvuotiskemut on huomattavasti rankemmat, kun esim. kolmekymppiset tai täysi-ikäistyminen. Onnea F!

 

Semmonen homma, jotta huomenna yllärinä ruotsin sijaiseks yläkouluun. Onkohan vielä Nya Vindarit? Jag heter Eskobaaar.

 

Nettideitti-Esko täyttää kaikki vaatimukset.

 

Kävin tankkaamassa –> unohdin maksaa –> soittivat perään. Hävetti!

 

Oikeaoppinen hook-heitto, noi on harvinaista herkkua, timanttinen!

 

Ja silloin, kun Pelimies pärähtää soimaan, on aika poistua paarista.

 

Jos minä EskoSakari olisin koti-isä, ni en tiedä miten rullais. Tänään päivällisenä aitoa Tapolan mustaa makkaraa voissa paistettuna. Iltapalaksi munkkipossut ja mokkapaloja.

 

Syö omasta puskasta karviaisia, enp ois uskona muutama vuos takaperin.

 

Oma sohva, järvinäkymä, upia eka ihkaoma asunto. Kyllä tämän vuoksi kannatti 3 viikkoa rehkiä. Jäihän tuota lomaa vielä 6vk. jälelle, Footbeach!

 

…puoli vuotta sitten lenkkeilin Töölönlahdella, ai niin ja sain myös tytön.

 

Esko, Osaatko tehdä ryijysolmun? – En.

Mukavaa torstai-iltaa!!

-Esko-

Comments (0)
, , ,

…opeta vähän, mutta syvällisemmin…

14.1.2017

Puhelinta selaillessani menin Facebook-statusten alkulähteille. Ensimmäinen statukseni kautta aikojen (julkaistu 9.10.2007) oli niinkin spesiaali, kuin SLEEPING. Nooh, tuossa taas sutkautuksia vuosien ja vuosien takaa…

…ja kaikki yllättävä tapahtuu aina silloin kun sitä vähiten odotat.

 

…ja ahkeruus on tietty hermostollinen häiriö, joka kohtaa nuoria ja kokemattomia ihmisiä.

 

…ja gradu ja hienoinen epätoivo.

 

…opeta vähän, mutta syvällisemmin.

 

…aikuistuu.

 

…hyppää Tuonen pakuun ja suuntaa Nummirokkiin…

 

…kaljuuntui yhtäkkisesti.

 

…vapaa-aikanani olen Pohjoismaiden johtavia inkluusiotutkijoita.

 

…kolmosen äikänkirjassa oli vitsi: Miksi paloauto on punainen? Sitä vedetään letkusta…oli koomista selventää vitsin ideaa…

 

Ensilumi on tosi kiva, ainakin välitunteja valvovan opettajan mielestä.

 

Tänä vuonna tein gradun ja lapsen. Mitäköhän seuraavaksi?

 

Noh, onhan tässä ollut vähän kaikenlaista. Oikein hyvää viikonloppua!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (0)
, , , ,

” Herra opettaja taitaa olla vähän yksinkertainen…”

7.1.2017

Eilen pikkumimmin nukahdettua eksyin taas jotenkin Facebookiin ja sen nostamiin vanhoihin muistoihin. En tiedä mikä minua näissä kiehtoo, mutta tuo vuosien taaksepäin selailu on ajoittain piristävää hommaa. Tässäpä taas statuksia vuosien varrelta.

Terveysruokailta. Vuosieni haave toteutuu tänään: Marseja rasvakeittimellä…

 

…menossa Venla-gaalaan, ohan se ny vähintäänkin erikoista.

 

”Herra opettaja taitaa olla vähän yksinkertainen”…Tyttäreni tietää.

 

Miks meiltä kaikki viedään? Nyt lähti kalapyöryköiden kruunu: kermaviilikastike.

 

” Valitsen irtokarkkipussin sisällön niin, ettei siellä ole yhtään pahaa karkkia. En ota juuri mitään asioita turhan vakavasti. Molemmat yhtä tärkeitä taitoja ”… Hyvin sanottu, ideologiani.

 

…mä rakastan sua, suudellaanko? Herätykseni tänään. Herättäjä ei kuitenkaan mielitiettyni.

 

Bye Lahti, Lahtis. Olit hyvä.

 

Huomenna työmatkalle Taffel Chipsin tehtaalle.

 

Akillesjänne puoliks poikki, 38 kuumetta. 12 tuntia oottanu leikkausta. Ns. Ollu joskus parempiakin la-iltoja. Joo, ja oli säälistatus, oli säälistatus.

 

…kaksi (2) aivan timanttista festaria takana. Peilikuva pelottaa.

 

@ Korkeasaari. Fiinu kattoo vaan lokkeja.

 

-Puumaa mä metsästän-

 

Arvostan ja kunnioitan vanhoja ihmisiä yli kaiken, mutta niitä katseita, kun laitat vesijuoksukyltin päälle opetuskyltin ja ohjaat oppilaat altaaseen.

 

15 vuoden tauon jälkeen Mytskyssä. Pitihän se pikkupojille näyttää, miten vanha mies rykäsee vitosesta pää edellä. Nyt pää kääntyy n. 30 astetta, mutta itse hyppy oli tyylikäs.

 

Tasan vuosi sitten palautin empiirisen tutkimukseni gradun muodossa ja mittatikkua tutkailtuani tajusin myös aloittaneeni loppuelämän kestävän empiirisen tutkimuksen.

 

Kiitos ihmiset. Ootte just hyvii.

 

Tuohon onkin hyvä lopettaa. Oikein mukavaa lauantai-iltaa!!

-Esko-

Comments (6)
, , ,

Statusten aatelia…

16.12.2016

Aamulla kurvasin kouluni viereisen huoltamon pihaan ja hain ison aamukahvin. Lööpeistä silmiini iski teksti, että Suomi on hienoisen taantuman jälkeen lähdössä nousuun. Tästä noususta kertoo mm. pikkujoulut. Tästä sitten pyörittelin perjantaipäässäni mielestäni hirveän hauskan Facebook-statuksen. Keräilin tuohon alle myös muitakin statuksia vuosien varrelta. Noita on mukava lueskella. On minullakin tekemiset.

Lööpissä sanottiin, jotta Suomi on lähdössä nousuun. Merkkinä mm. Pikkujoulut. Kyllä, pikkujouluissa Suomi lähtee todella kovaan nousuun.

 

Salibandyura on nosteessa, kun samasta hyökkäyskentästä löytyy vaatimattomasti Janne Tähkä ja Markus Suntila. Rok!

 

…suostutko tekee mulle siskon, vai ostatko kylpyammeen?…Ostan toistaiseksi vielä kylpyammeen.

 

Valitin äsken elämäni ensimmäistä kertaa naapurille. Nyt on morkkis!

 

Voihan tontut ja vitosen herätykset!

 

Hoitomiehenä…Tuhkimo lähtee nyt neljättä kertaa. Ihan viimestä lausetta en vielä osaa ulkoa.

 

Laitoin toiveikkaana kynttilät palamaan. Kaadoin vähän punaviiniä lasiin. Ja täällä alkoi…Virkkaus. Kyllä hän alkoi virkkaamaan joululahjoja.

 

…hyppäsin bussiin ja nainen totesi lapselleen: Annapas vaalealle rouvalle tietä…t: parrakas rouva, Suomen Conchita

 

Kyröjä neljässä sukupolvessa.

 

Tällä luokanopettajan kalenterista löytyneellä teesillä jaksaa taas painaa. Itsekin tutkin vapaa-ajallani intohimoisesti erilaisia kovakuoriaisia.

 

Tänään ensimmäinen virallinen SM-sarjamatsi seniorina, kyllä seniorina.

 

Olen niin onnellinen.

 

Tuo viimeinen sopii hyvin tähänkin hetkeen, joten sen myötä kaikille hauskaa iltaa.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (9)
, , , ,

Status: Outo ja ajoittain ihan hauska. Osa 1.

19.11.2016

Tiedättehän Facebookin käyttäjät, kun feediinne nousee ajoittain muistoja vuosien takaa. Mielestäni se on ihan hauska idea. Ikään kuin päiväkirjamerkinnät nousisivat uudestaan esille. Muistojen saattelemana on aina hauska fiilistellä silloin tapahtuneita juttuja. Keräsin tähän omasta feedistä erinäisiä nostoja:

  • Lahen keskustaan tullu rafla, nimeltään Jorma. En pääse vaan tästä yli, en. Kauankohan pysyy pystyssä?
  • Geometriatunnin jälkeen jostain syystä unohdin viivottimen käteeni. Marssin sitten viivotin kädessä miestenhuoneeseen. Mitäköhän mahtoi ohi kävelevä rehtori ajatella?…
  • Hukkasin äsken autoni. Kyllä, oman autoni. Parkkihalliin. Onneks löyty ja on maanantai.
  • Ope, milloin sulle voi tuoda shampanjaa?…oi, että. Tuo vasta lauantaina.
  • Myydään elämä. Ja lisäksi vähän materiaa. Eli jos joku haluaa halvalla: Iskun divaanisohvan, keittiöpöydän ja 4 tuolia sekä vielä nahkaisen rahin. Täältä löytyy.
  • Katse kaukaisuuteen. Jonnekkin. Ei mitään tietoa minne. Valkoinen kaupunki.
  • ”Kyllä tuo kolibri on kaunis” ”Ei, kyllä tuo on harakka”…Aurinkoista päivää!!
  • Luokanopettajan vaistoni heräsi Flamingossa. Komensin huonosti käyttäytyviä pikkukavereita. Sattuivat pukkarissa viereiseen koppiin, kertoivat isälleen ja osoittelivat minua. Isä oli BullMentulan kokoinen kaveri. Tein pukemisen maailmanennätyksen. Bokseritkin tais mennä väärinpäin.
  • ” Ope laita lasit takaisin päähän. Sulla on ihan kauheat silmäpussit .” Hyvää viikonloppua.
  • Tulikin mieleeni hyvä ystäväni ja hänen ruotsin aineensa. Jusalle tuli kiire ja hän kirjoitti aineen perään: ”Aika loppui”, johon opettaja oli vastannut: ”Onneksi”.
  • Tasan viisi vuotta sitten olin Markuksen kanssa katsomassa leffassa SAW seiskaa. Seuraavana päivänä syntyi Fiinu. Elokuva valmensi hyvin synnytykseen.
  • Fillaroin Haagasta kotiin. Matkaa n. 2km. -> eksyin. Ihan ok kenraali Jukolan viestin kolmososuudelle (16km.)…pelko hiipii puseroon.
  • Yleensä en näitä tänne laittele, mutta nyt olen niin ylpeä itsestäni. Viis vuotta sitten jakso 3km. Nyt tuli nolla ja rapiat perään…

Käykäähän myös ottamassa seurantaan blogin oma Facebook: facebook.com/eskokyroblogi

Kivaa iltaa!

-Esko-

Comments (7)