Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

syksy

, , , , , ,

…en puhu nyt saparo- tai etupyllymeiningeistä

11.10.2017

Eilen illalla lähdin tutulle lenkilleni kohti Malminkartanon portaita. Vettä satoi aivan kaatamalla ja saapuessani sinne Jätemäen alle alkoi jopa hieman pelottamaan. Täysin pimeä yksinäinen kukkula. Sinne lähdin kapuamaan kohti huippua ja mietin, että olisipa tässä aineksia jopa ihan laadukkaaseen kauhuelokuvaan. Yhtäkkiä pimeydestä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Mietin myös, että voisiko näitä sateisia syysiltoja ajoittain viettää myös hieman eri tavalla? Vaikka jonkun ihanan ihmisen kanssa ”hyggeilessä” (inhoan tuota sanaa). Keittiössä ruoanlaiton yhteydessä yhtäkkiä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Siinäpä saattaisi olisi aineksia ihan laadukkaaseen romanttiseen komediaan.

Sitä on jo niin tottunut tähän vallitsevaan elämään. Töitä, miniperhettä, urheilua ja kavereita sekoitettuna. Ei edes systemaattisesti ole osannut kaivata ketään tuohon rinnalleen. Eilen tuolla kaatosateessa sieltä aivojen peräkammarista tuli lähes peräkammarin pojalle kuitenkin ajatus. Olisihan se ihan kiva, että pimeänä syysiltana vieressä olisikin joku. Joku, jonka kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä. Sitä kaikki tarvitsevat, myös minä. Sen puutteeseen ei saisi koskaan tottua. Ja näin sateisina, pimeinä syyspäivinä kädestäpitoterapia nousee vielä suurempaan arvoonsa. Olen kehittänyt pääni sisälle omaan tasooni nähden aivan tähtitieteelliset kriteerit tälle mahdolliselle Raffel-kumppanille. Se on niin idioottimaista, kuten myös sovellusrakkauskäyttäytymiseni. Olen varmasti k#######n Tinder-match. Puhumattomuus on ajoittain hyve, tuolla maailmassa sillä ei kovin pitkälle pötkitä.

Suomessa kerättiin vuosina 1935-1975 Vanhan pojan ja vanhan piian veroa. Verorasitus oli kovempi 24-vuotta täyttäneillä lapsettomilla ja naimattomilla kansalaisilla. Verokarhu ei meitä sinkkuja enää verota suoraan taloudellisesti vaikka ne jauhelihat ja ruispalat ovatkin ihan liian isoissa paketeissa. Ei tämä elämäntilanne kuitenkaan niinkään rasita kukkaroa. Ainakin itselläni tuo verottaja puraisee eniten tuonne henkiselle ja fyysiselle puolelle, etenkin sateisina pimeinä syysiltoina. Noh, toivottavasti se verokarhu on jonain päivänä armollinen. Iskee palautuksia tilille, niin että lähtee jalat alta.

Olkoon se arkinen peitonallapussailu kaikkien pariskuntien saavutettu ja enemmän kuin suotu etuus. Niin ja oikein hyvää tyttöjen oikeuksien päivää!

-Esko-

//Kuva: Jere Lehtonen, Olli Laine. Lähde: Wikipedia //

Comments (13)
, , , ,

Yksin ei viihdy kumpikaan…

6.10.2017

Tehtiin ruokaa. Oli muuten herkullisia avotortilloja, nam! Istuttiin sohvalle, avattiin televisio ja alettiin juttelemaan. Nyt on aivan peruspuintia perjantaille. Hyppää mukaan sohvannurkkaan. Puheissa muunmuassa syksy, yksinolo ja erikoinen kohtaaminen.

Hauskaa alkavaa viikonloppua!!!

-Esko-

//Todella hienot kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)
, , , , ,

Säästä henkesi ja halvalla!

29.9.2017

Täällä olen jo monia ja monia kertoja kirjoitellut kuinka nämä pimenevät syysillat ovat upeita ja tunnelmallisia. Kyllä, niitä ne todellakin ovat. Samalla ne ovat myös äärimmäisen haastavia autolijalle. Eilen ajelin illalla koristreeneistä kotiin ja matkalla sydän pomppasi kurkkuun. Pimenevällä tienpätkällä yhtäkkiä eteeni juoksi lenkkeilijä. Onneksi kerkesin jarruttaa, mutta ei ollut törmäys kovinkaan kaukana. Huh! Tämä on varmasti kaikista pimein vuodenaika. Ei ole lunta heijastelemassa edes pieniä valonsäteitä. Kostea tienpinta vaikeuttaa entisestään havaitsemaan ihmistä ilman sitä maailman halvinta henkivakuutusta.

Tuo eilinen välikohtaus sai taas muistamaan kuinka tärkeä se pieni heiluva heijastin siinä käsivarressa onkaan. Täytyy siis kaivaa huomenna esiin ja ripustaa rotsin hihaan. Lenkillä puen pimeinä iltoina päälleni huomioliivin, joten menee sekin taas ohjelmistoon. Koulussa tästä asiasta puhuttaessa käytän Liikenneturvan sivustoa, jolla pystyy havainnollistamaan heijastimen käytön tärkeyttä. Pikkumimmi saapuu tänään, joten mennäänpäs hänenkin kanssaan vierailemaan tuolla sivustolla.

Tämä kirjoitus oli ihan puhdas muistuttelu ja varsinkin autoilijan näkökulmasta. Tuolla ulkona on iltaisin aivan h######n pimeää. Heijastin on kyllä melkoisen tärkeä kapistus. Saa nähdä milloin vaateteollisuus alkaa integroimaan heijastimia tuotteisiinsa. Weekday sitä taisi jo hieman kokeillakin.

Huh, olipa säikäyttävä tilanne ja sitten iloisempiin asioihin. Edessä mahtava viikonloppu. F messissä ja luvassa on ainakin ulkoilua, herkkuja, mummolaa, uintia. Jes ja jes! Isänä on kyllä siistiä olla.

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (6)
, , , ,

…juuri nyt haluan kiittää

11.9.2017

Olihan mukava työpäivä. Suu hymyssä ajelin töistä kotiin. Laitoin musat kovalle ja nautiskelin tästä pikkuhiljaa vähenevästä valoilmiöstä. Aurinko paistoi ja oli vielä pakko lähteä juoksemaan lenkki tuonne merenrantaan. Mieli oli oikein positiivinen, joten tekipä mieli kirjoittaa pitkästä aikaa tämmöinen kiitoskirjoitus. Eli näin aurinkoisena päivänä, syksyn kolkutellessa ovelle haluan kiittää:

  • Hyvää ystävääni, joka antoi minulle suuren luottamustehtävän. Ensi viikonloppuna on luvassa varmasti hienot häät, jossa saan toimia bestmanina. Itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut tämän hienon tittelin ja vastuun. Puku on vielä hankkimatta. Ah, hieman tulee kiire, mutta huomenna ajattelin lähteä kaupungille metsästämään. Tiger vai Turo? Sitä olen tässä pallotellut. Nyt on niin arvokkaat juhlat, että ajattelin panostaa hieman kalliimpaan kokonaisuuteen. Meneepä sitten useita vuosia käytössä, toivottavasti.
  • Verkkokauppa comin palvelua. Menimme ystäväni Ollin kanssa hakemaan ulkoista mikrofonia. Olimme ostamassa huomattavasti kalliimpaa mikkiä, mutta käyttötarkoituksemme kuultuaan erittäin asiantunteva ja mukava myyjä opasti meitä ostamaan halvemman, mutta tarkoituksiimme paljon paremman mikrofonin. Reilu meininki.
  • ”Onko lähimaksua?” Tätä kysymystä oudoksuin viime viikkoon asti, kun vihdoin ja viimein sain hommattua itselleni uuden pankkikortin. Nyt on lähimaksu ja on muuten äärimmäisen hyvä ja kätevä keksintö.
  • Minulle iski aivan järjetön autokuume ja se on erikoinen kuume. Se ei taltu muuten kuin ostamalla. Tulee nykypäivänä kilometrejä mittariin melkoisen reippaasti, joten tämä oli hyvä syy perustella itselleen uuden auton hankinta. Niin ja tämä autokauppias. Kävin parissa liikkeessä katselemassa ja kyllähän varsinkin autokaupoilla asiakaslähtöisyys ja hyvä palvelu on kaiken a ja o. Auton möi minulle todella hyvä tyyppi. Tästä varmasti myöhemmin lisää.
  • Syksyn televisiotarjontaa. Voi hyvällä omallatunnolla vain makailla kotona. Poltella kynttilöitä ja rauhoittua television ääreen.
  • Two Dads- muroja. Kahden suomalaisen isän innovaatio. Aivan älyttömän hyviä nuo ”Kaurapuhkut”. Ostin niitä aluksi F:lle, mutta nyt olen itsekin aivan koukussa.
  • Teitä lukijoitani. Olette edelleen aktiivisia. Se on hienoa, todella hienoa.
  • Alkaneita salibandy- ja koripalloharjoituksia. Pääsee taas ottamaan hikeä loistavissa porukoissa. Koko ikänsä joukkuelajeja harrastaneena on kaivannut näitä sosiaalisia tapahtumia. Toivottavasti selkä kestää.
  • Naughty Brgrin uutta menua ja erityisesti uutena tullutta aurajuustodippiä. On meinaa melkoisen hyvä yhdistelmä bataattiranujen kanssa.
  • Saunavuoroani. Kaksi kertaa viikossa urheilun jälkeen löylyt. Lämpömittarin laskiessa aivan timanttinen kombo.
  • Susijengiä muistorikkaasta viikosta ja koripallon arvostamisen nostamisesta aivan uudelle tasolle. Toivottavasti tuo hype saataisiin jalkautettua tuonne ruohonjuuritasolle eli juniori- ja seuratyöhön.
  • Veljeäni, joka järjesti hienot syntymäpäivät. Tarjosi myös samalla mahdollisuuden tavata kavereitani, joita en ollut nähnyt vuosiin.
  • Tytärtäni, joka on vaan niin ihana tyyppi. Heittää mahtavaa juttua ja on reipas koululainen.

Mukava maanantai. Nyt vielä saunaan!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (8)
, , , , , , , , , , ,

Vain elämää- starojen helmibiisit

9.9.2017

Eilen alkoi varmasti yksi syksyn odotetuimmista televisio-ohjelmista. Tämä ohjelma löytyi myös omista syyslukukauden telkkarifiilistelyistäni. Vain elämää kerää takuuvarmasti suomalaiset vastaanottimien ääriin. Ja miksipä ei keräisi, koska tänä syksynä Satulinnan on vallannut todellinen tähtiseitsikko. Avausjaksossa pöydän päässä istui kiistattomasti yksi Suomen kaikkien aikojen viihdetähdistä, eli Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen.

Tulkinnoista itseäni lämmitti eniten Heinolan rokkikukon Toni Wirtasen veto. Siinä oli meininkiä. Ja kyllähän Juha Tapion räppi, johon hän oli saanut tuplaajakseen sotilaspoliisiryhmäläiseni ratsumies Brädin oli myös melkoisen kova veto. Paljon on tältä kaudelta odotettavissa.

Kollegani vinkkasi minulle kahden ärrän ilmiöstä. Ihmettelin mitä se oikein mahtaa tarkoittaa? Rohkeasti Ratkaisuja. Eilisessä jaksossa oli hieno huomata, että myös Suomen mittakaavan supertähdet ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kaikki puhuivat, kuinka ovat epämukavuusalueellaan ja jännitys on älytöntä. Silti rohkeasti ratkaisemaan ja tuloksena upeita tulkintoja. Toivottavasti myös Susijengi toteuttaa tänään kahden ärrän taktiikkaa.

Mitä tykkäsitte avausjaksosta? Vai kiinnostaako ollenkaan?

Mukavaa lauantaita ja listailin tähän Vain elämää- starojen helmiä heidän omista tai yhtyeidensä tuotannoista.

-Esko-

Comments (6)
, , , , ,

Tämä tuote löytyy aina kaapistani

7.9.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Free päätäikarkote

Se pieni, noin 2-3 millimetrin kokoinen ällötys laittaa takuuvarmasti pakan sekaisin. Laittaa koko asunnon aivan ylösalaisin ja kiristää hermoja. Kyllä, se pieni ällötys on päätäi. Jokaiselle perheelliselle tai lasten kanssa työskentelevälle on varmasti tuttu tämä kyseinen viesti: Ryhmässämme on havaittu päätäitä. Tarkastattehan lapsenne hiukset ja tarvittaessa tutustutte täiden hoito-ohjeisiin. Tuo viesti muistuttaa syyskelien saapumisesta. Lähes yhtä varmasti kuin lehtien kellastuneet puut ja viilenevät, pimenevät illat.

Muutaman kerran olen tuohon täirumbaan päässyt tutustumaan. Pesukone laulaa taukoamatta. Frozenin Elsa ja Anna- pehmot joutuvat tosielämän jäädytykseen sinne pakastevihannesten sekaan. Täishampoo vaahtoaa hiuksissa ja kampaus viimeistellään sillä apteekin Tangle Teezerillä, eli metallipiikkisellä täikammalla. Näistä kokemuksista viisastuneena olen hankkinut peilikaappiini vakiotuotteen, jonka kaivan aina esille tuohon alussa mainitsemaani viestiin törmätessäni. Se on täiden ennaltaehkäisyyn tarkoitettu Free täikarkoite. Tämä huomaamaton ja hajuton täikarkoite on timanttinen tuote, jonka tulisi löytyä kaikkien lapsiperheiden ja lasten kanssa työskentelevien peilikaapeista. Antaa täiden lisäksi suojan myös sille järjettömälle siivousrumballe ja hermojen kiristelylle.

Free täikarkoite on maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelema tuote. Karkoite on todella helppo suihkuttaa hiuksiin ja se soveltuu kaikenikäisille. Teho säilyy kuivissa hiuksissa jopa kaksi vuorokautta. Tuotetta on saatavilla kaikista hyvinvarustetuista päivittäistavaraliikkeistä. Voin todellakin suositella tuon sinikorkkisen tuotteen heittämistä sinne arkiostosten sekaan. Maksaa kyllä itsensä takaisin koulujen ja päiväkotien täirumban alkaessa. Ne päähineet eivät vain aina muista uida sinne takkien hihoihin, vaikka kuinka muistuttelisi.

Onko tuote tuttu? Jos ei, niin kerrohan lyhyesti kommenttikenttään mitä ajatuksia saapuva syksy sinussa herättää? Arvon vastanneiden kesken kaksi purkkia tuota sinikorkkista ”hermojensäästäjää”. Syksyssä parasta on pimeät illat…esimerkiksi. (Arvonta päättyy sunnuntaina 10.9. klo: 20.00. Tarkemmat tiedot arvonnasta löytyvät täältä.) Olen yhteydessä voittajiin ja laitattehan meiliosoitteet näkyviin.

Syysflunssa lähtee toivottavasti lepäämällä, täit eivät.

Free your mind!

-Esko-

Comments (43)
, , , , , , ,

Napakymppi. Oi, miksi en hakenut?

28.8.2017

Televisio, kapistus, joka on kokenut viihde-elektroniikkatarvikkeista vuosien saatossa ehkä suurimman muutoksen. Sekä ulkonäöllisesti, että hintansa puolesta. Muistan, kun pääsin Kajaaniin opiskelemaan opettajaksi halusin panostaa televisioon. Ostin 32-tuumaisen upean kuvaputkivastaanottimen. Kaikki muu oli kätevää paitsi muuttaminen. Taisi painaa kuusikymmentä kiloa ja kunnon otetta ei saanut mistään. Niin, ja kovin kätevää ei ollut myöskään myyminen. Jouduin maksamaan, että joku tuli hakemaan sen pois asunnostani. Oli siirrytty jo taulutelevisioaikaan ja tuo puoli olohuonetta peittävä möhkäle ei ollut enää kovinkaan kuumaa kamaa.

Taulutelevisio tuli olohuoneisiimme rysäyksellä. Niiden saapuessa markkinoille hinnat olivat aivan pilvissä, mutta nykyään televisioita löytyy ihan perustyöntekijänkin kukkarolle. Tämä on kyllä hyvä uudistus, koska taulutelkkareiden siirreltävyys ja upottaminen osaksi sisustusta on aika paljon helpompaa kuin vanhojen aikojen kuvaputkitelkkareiden. Tänä syksynä rysähtää myös pitkästä aikaa ohjelmakattaus, joka on ainakin paperilla hyvin kiinnostava. Itse en ihan hirveästi katso televisiota, mutta tänä syksynä on kyllä pakko koukuttaa itsensä muutamiin ohjelmiin.

NAPAKYMPPI: Kyllä jää Tinder kakkoseksi, kun ruutuihin pärähtää se aidoin ja oikein seuranhakuohjelma. Hieman arvelluttaa juontajavalinta, koska Kari Salmelaisen saappaita on todella haastava täyttää. Tässä ohjelmassa ei pyyhitä oikealla tai vasemmalle. Tässä ohjelmassa pyyhitään hikikarpaloita ja kyyneleitä. Onnesta tai pettymyksestä. Matkakumppanin ja matkakäärön paljastuttua. Hikiä tai Hollywood. Niin, kuten aikaisemminkin olen todennut. Syttyvä rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.

YLPEÄSTI ERILAISET: Maailma tarvitsee erilaisuutta ja ennenkaikkea erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Varmasti hyvin tehtynä ja toteutettuna todella mielenkiintoinen dokumentaarinen ohjelmasarja.

VAIN ELÄMÄÄ: Minun ja tyttäreni yhteinen lempiohjelma. Ruudusta on katsottu jaksot todella moneen kertaan. Suosikit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Tällä hetkellä taitaa olla Irina se ykkönen. Syksyllä starttaavalla kaudella Satulinnan valtaakin melkoinen tähtijoukkio ja toivottavasti tämä olisi piristysruiske ehkä jo hieman itseään toistavaan formaattiin. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun on jaksot katsonut läpi noin kolmetoista kertaa. ”Iskä, voitko ottaa vaimoksi Irinan, Petran tai Lauran?” Taitaa olla kaikki varattuja.

POSSE: Tätä sarjaa olen seurannut ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien. Ei tarvitse katsoa kovinkaan intensiivisesti ja rento sekä vauhdikas toteutus miellyttää minua. Ja viime kauden musta laatikko. Se Hoopeen epätoivoinen ilme, kun lähti letti päästä. Jos olen joskus nauranut aidosti telkkaria katsoessani, niin silloin nauroin. Tälle kaudelle ohjelma on uudistunut aika reippaasti. Toivottavasti entistä parempaan suuntaan.

IDOLS: ” Kun tuulet puhaltais ja sadepilvet poistais, valaisis tän maan…” Idolsia seurasin aikoinaan todella intensiivisesti ja muistan, kun Hanna Pakarinen ja Jani ”Jay Wiima” Wickholm olivat estradilla käsi kädessä. Ystäväni kisastudiossa oli sähköinen tunnelma ja lopulta lappeenrantalainen, rouheaääninen, puutavaratyöläinen Hanna julistettiin voittajaksi. Upea hetki. Viimeisimpiä kausia en ole juurikaan katsonut, mutta josko Ana Tude saisi puhallettua ohjelman entiseen loistoonsa.

KIELLETTY RAKKAUS: Sami Minkkisen luotsaama ohjelma. En tunne miestä yhtään. En tunne taustoja hänen elämässään. Lööppejä olen lukenut ja kohtalaisen hyvin ainakin niiden perusteella natsaa juontajavalinta sekä tuo ohjelman nimi. Pakko katsoa ihan mielenkiinnosta muutama jakso.

GLADIAATTORIT: J-P Jalo ja Keravalla sijainnut Planet Funfun. Punainen tiilirakennus, jossa tehtiin aikoinaan todella hyvää televisioviihdettä. Gladiaattorit, nuo oikean elämän supersankarit valloittivat suomalaisten sydämiä niissä punavalkoraitaisissa housuissaan ja sinisissä paidoissaan. Kuka nousee tänä vuonna kirkkaimmaksi tähdeksi, vai nouseeko kukaan? Saapa nähdä.

Kyllähän Napakymppi on itselleni se odotetuin ohjelma. Olisi pitänyt uskaltaa laittaa valmiiksi kirjoitettu hakemus sisään. Ties missä olisin tällä hetkellä…

Löytyykö tarjonnasta mitään kiinnostavaa?

Mukavaa iltaa!

-Esko-

Comments (9)
, , , ,

Juuri nyt onnellisuus koostuu

8.8.2017

Minä tiesin tämän. Minä niin tiesin tämän. Ystäväni lähetti eilen Facebook-seinälleni linkin Hesarin juttuun, jonka otsikossa oli mainittu, että siivoojan palkkaaminen ja noutoruoka tekevät onnelliseksi. Jutussa, joka perustui kansainväliseen tutkimukseen oli muitakin vinkkejä, joilla voit tehdä syksystäsi paremman. Vinkkejä, joilla voit kontrolloida ajankäyttöäsi ja tätä kautta vähentää arjen mahdollista stressiä. Syksyhän ei ole vielä käsillä, mutta myönnettävä on, että yllättävän nopeasti se sieltä hiipii luoksemme. Loka- ja marraskuu eivät kuulu suosikkikuukausiini. Tai miksei kuuluisi? Itsehän sitä oman elämänsä rakentaa. Itsehän sitä voi tehdä myös noista kuukausista mieluisia. Noita Hesarin kirjoituksen otsikossa mainittuja asioita olenkin jo kokeillut. Jälkimmäistä hyvinkin ahkerasti.

Olen ihminen, joka ei nauti ruoanlaitosta. En sitten ollenkaan. F:n ollessa luonani toki teen perusruokia, mutta yksin ollessani en kokkaa juuri koskaan. Tämä ei ole todellakaan mikään ylpeilyn aihe. Ei vaan ole minun juttuni. Noutoruoka ja ulkona syöminen tekevät minut onnelliseksi. Nyt se on tutkimuksessakin todettu, joten jatkan tällä hyväksi havaitulla linjalla. Kyllä, hyvällä omalla tunnolla.

Siivoaminen nyt tuskin on hirveän monen ihmisen lempipuuhaa. Muutaman kerran käytin siivoojaa vanhassa asunnossani. Olihan se luksusta palata töistä kotiin. Täysin puhtaaseen kotiin ja oli vielä suklaakonvehdit pöydällä sekä kortti, jossa luki: Tervetuloa! Eihän tämäkään ole välttämättä ylpeilyn aihe, ettei mielellään jaksaisi minikaksiotaan siivota. Nyt se on tutkimuksessakin todettu. Täytyy siis tilata vesisateen piiskatessa ikkunoihin siivooja kotiin. Kyllä, hyvällä omalla tunnolla.

Kirjoituksessa oli lueteltu myös muita asioita, joilla teet syksystä paremman ja mahdollisesti onnellisemman. Oli penkkiurheilua, seksiä, lempimusiikkia ja halauksia. Nuo asiat varmasti vaikuttavat mieleen positiivisesti vuodenajasta riippumatta. Ajellessani tänään töistä kotiin mietin juttuja, jotka juuri nyt tuottavat minulle hyvää mieltä, onnellisuutta.

  • Videopuhelut pikkumimmin kanssa.
  • Hyvä ja miellyttävä työ sekä työpaikka.
  • Onnistunut parturikäynti eilen.
  • Oma asuntoni ja uudet satiinilakanat.
  • Spotifyn Acoustic covers-soittolista.
  • Kuntosalikauden aloitus ja infrapunasauna.
  • Pimenevät illat ja iltaiset autolenkit.
  • Ystävät.

Tänään sain uuden opettajan päiväkirjakalenterin. Tuo pitää sisällään hienoja mietelauseita, joista tähän loppuun on hyvä laittaa lainaus Ernest Hemingwaylta: ” Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti.”

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen Lähde: HS 7.8 //

Comments (4)
, , , , ,

Taas mennään!

23.9.2016

Ykkönen oli hyvä. Kakkonen oli hyvä. Nyt on kolmannen Eskon lenkkikerhon aika. Syksyinen pimenevä ilta. Hieman jo hengitys höyryää. Merenrantamaisemat. Ympärillä toivottavasti hyvää seuraa. Eikö kuulosta aika passelilta?

Eli tule mukaan lenkkeilemään. TORSTAINA 29.9 KELLO: 18:00 MUNKKINIEMEN LIPPAKIOSKI.

Ottakaa kaverit messiin ja liikkeelle!!

-Esko-

P.S Käykäähän osallistumassa sivubannerissa sijaitsevaan lukijatutkimukseen. Kaikkien vastanneiden kesken arvontaan kaksi Iittalan 100 euron lahjakorttia.

Comments (2)
, , , ,

Ex-onneton vai ex-onnellinen?

14.9.2016

On tämä elämä ihmeellinen asia. Vuosi sitten jännittynein ja vapisevin käsin availin rapua elämäni ensimmäisissä rapujuhlissa. Rapujuhlissa upeassa syksyisessä hämärtyvässä illassa mökillä Keski-Suomessa, ex-appivanhempieni tarjoillessa herkullista ruokaa syötäväkseni. Alkukeväästä jännittynein ja vapisevin käsin availin nettisivua, josta etsin suoraa numeroa psykoterapeutille ja psykiatrille. Jännittynein ja vapisevin käsin pakkasin jätesäkkeihin vanhaa elämääni. Kahden viikon päästä availen rapuja elämäni toisissa rapujuhlissa ilman sen suurempaa jännitystä ja vapinaa. Kyllä kerkeää vuodessa tapahtua paljon oli rapuja tai ei.

Rankasta punttitreenistä vapisevin käsin painoin maanantaina kolmosen päälle kello yhdeksän. Sieltä alkoi Johanna Vuoksenmaan uusi sarja nimeltään Ex-onnelliset. Ystäväni soitteli minulle ja kysyi: Miltä tuntuu katsoa tuommoisia ero-ohjelmia? Tuntuu siltä, että niistä löytyy paljon yhteyskohtia omaan elämääni. Hauskoilla mausteilla. Paljon näin itseäni tuossa maanantain jaksossa. Oli urheilua nelosdivarissa, oli keskeneräisiä koteja, oli yksinäisiä itkun täyttämiä hetkiä, oli hymyä ja naurua. Oli myös todella hyvä lapsinäyttelijä. Pääosaeroperheen tyttö oli jakson parasta antia. Tyttö, joka suhtautui asioihin todella fiksusti ja kypsästi. Ajoittain tuntuukin, että nuo pienet ihmiset käyttäytyvät huomattavasti loogisemmin kuin vanhempansa.

Eilen touhutessa tyttäreni kanssa minut täytti onnellisuuden tunne. Olimme juuri laulaneet päättömästi autossa ja kämppääni päästyämme hypimme vuorotellen sängylleni pellehyppyjä keittiösaarekkeeltani. Oli sängynjouset melkoisen kovilla. Kovilla oli keväällä myös isompi hyppijä. Hyppijä oli todellakin ex-onnellinen. Ex-onnellinen, joka tunsi suurta häpeää elämäntilanteestaan. Oli noloa olla eronnut. Epäonnistuja. Epäonnistuja, joka sätti itseään tekemistä ja tekemättä jätetyistä asioista. Antoi olonsa näkyä ja kuulua. Olisiko kaikki voinut mennä toisin? Ei olisi piste. Ex-onnellisesta on tullut ex-onneton. Eilen sen taas tunsi. Hienoja tuommoiset kehontäyttävät onnellisuuden yllätyshyökkäykset.

Missäköhän syön rapuja vakaalla kädellä ensi syksynä?

– Esko ex-onneton –

Comments (7)