Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

syntymäpäivä

, , , ,

Monta kertaa sinua kaksivuotiasta on katseltu? Mistä teksteistä sinä kaksivuotias olet ylpeä? Onnea vaan!

3.4.2018

Kaksivuotiaan tunne-elämä kuohuu ja hänen riippumattomuudentarpeensa ja uteliaisuutensa vain kasvavat. Hän alkaa tutkia jännittävää ympäristöään, mutta maailma ei ole helposti ennustettavissa ja aina ei voi tehdä, kuten itse haluaisi. Taitojen hallitseminen kuitenkin kohottaa itsetuntoa ja touhuaminen muiden kanssa sekä yhteistyön merkitys alkaa koko ajan korostua…

E2O- blogini täyttää tänään kaksi vuotta ja on se tunne-elämä kaksivuotiaalla kuohunut. Onpas se vienyt hänet kellumaan sinne vaaleanpunaisiin roseviinikuohuihin. Hyvähän siellä on kellua. Ympäristöä hän on edelleen havainnoinut ja toipa se elämä keväällä 2017 eteen myös ikävän asian, jota en ole näin vuoden sulattelun jälkeen pystynyt ihan ymmärtämään.

Aina ei voi kuitenkaan tehdä, kuten itse haluaisi ja asioiden kanssa on vain opittava elämään. Elämäntaitoja opiskellen ja vahvalla itsetunnolla positiivisuuden kautta kaikki varmasti menee niin hyvin kuin mahdollista. Yhteistyön merkitys on vuonna 2018 korostunut todella huomattavasti ja se valkosuklaakeksejä tarjonnut tänään myös syntymäpäiviään juhliva kaunokainen (Onnea!) on tehnyt minulle niin hyvää. Onneksi uteliaana miehenä tutkin mobiiliapplikaatiolla sitä jännittävää ympäristöä.

MITEN ON TOINEN SYNTYMÄPÄIVÄSI SUJUNUT?

Vähän on mennyt vielä pääsiäisen lomailusta toipuessa. Ohrasuurimopuurolla ja mehukeitolla tällä kertaa juhlistin syntymäpäivääni. Olihan se nukuttava myös pienet päiväunet kotiin päästyäni. Ja tottakai tein myös ne huhtikuiset lumityöt.

MITÄ OLET OPPINUT KAHDESSA VUODESSA?

Kirjoittaminen ei aina ole ihan hirveän helppoa. Lukkoja saattaa ajoittain tulla, mutta se kuulunee luovan työn luonteeseen. Täytyy vain tehdä sitä omaa juttua ja unohtaa täydellisyyden tavoittelu. Olen myös oppinut nostamaan veroprosenttiani, koska elämäni ensimmäistä kertaa sain rehelliset veromätkyt. Tämä kaksivuotias sivutyöni onkin kasvanut jo merkittäviä tuloja tuovaksi sivutyöksi.

KUINKA MONTA KERTAA SINUA ON KATSELTU KAHDEN VUODEN AIKANA?

3 197 559 

(kolmemiljoonaasatayhdeksänkymmentäseitsemäntuhattaviisisataaviisikymmentäyhdeksän) kertaa.  Se on aika paljon se. Tästä haluan kiittää teitä ihan jokaista sivuani katsonutta ihmistä. Kiitos!

MISTÄ TEKSTEISTÄ OLET ERITYISEN YLPEÄ?

No, tästä ainakin (…ja sitten minä tapasin sinut) Tämä teksti antoi minulle uuden suunnan. Toki jokaisesta tekstistä voi olla tavallaan ylpeä, koska omasta elämästähän tässä kirjoitellaan kaikkine sävyineen.

Tekstit toivat mukanaan myös hyvin merkityksellisen palkinnon The Blog Awards Finland- gaalasta. Vuoden tulokkaaksi en osannut todellakaan itseäni arvata. Tämän tekstin sain kirjoittaa suurella ylpeydellä.

MINKÄLAISIA OVAT TULEVAISUUDENSUUNNITELMASI?

Samoilla linjoilla jatketaan. Videopuolen kehittämisestä on ollut jo kauan puhetta, mutta en ole vain ehtinyt sitä vielä haluamallani tasolla lähteä toteuttamaan. Myös podcast-maailma kiinnostaisi. Monikanavaisuutta, monikanavaisuutta.

Blogin ulkoasu tulee lähiaikoina muuttumaan siihen minimalistiseen alkuperäismuotoonsa ja tuo sivubannerin teksti on nyt Esko uusittava.

Kiitos, kiitos ja hyvää maana…eikun tiistain jatkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo Lähde (alun kursivoitu teksti): vau.fi //

Comments (8)
, , , ,

Support your Suomi

6.12.2017

#suomi100, #thisisfinland ja tänään on se päivä, joka on näyttäytynyt omassa arjessani työni kautta lähes päivittäin. Sata päivää sitten polkaistiin käyntiin sata päivää sataan- teema koulullani. Pete Parkkonen aloitti teeman jo hieman aiemmin, tai ehkä hänen kappaleensa ei suoranaisesti liity rakkaan kotimaamme arvokkaaseen juhlavuoteen. Kohta sataa. Lunta siellä onkin yöllä satanut ja selkeällä, pikkupakkasella varustetulla päivällä haluaa se muinaisuskontomme suurin Ukko Ylijumala Suomen syntymäpäivää juhlistaa. Hyvin on päivän valinnut kolmisen viikkoa kestäneen pimeän jakson jälkeen.

Ajelin eilen Lahteen tervehtimään vanhempiani ja matkan varrella vein kynttilän isovanhempieni haudalle. Siinä oli hautakivessä vierekkäin pappani ja mummuni nimet. Pappa oli syntynyt vielä Venäjän vallan alle vuonna 1913 ja mummu itsenäiseen Suomeen vuonna 1922. Hyvin erilaiseen maahan he syntyivät. Eilen katselimme isäni kanssa Suomen suurimpia etkoja televisiosta ja hän muisteli kuinka tasan viisikymmentä vuotta sitten kuskasi pappaa ja mummua Linnan juhliin. Isoisäni oli hyvin tarkka jokaisesta markastaan ja eihän nyt Kekkosen juhlavastaanotolle taksilla voi mennä, ei. Kovat oli ruuhkat kuulemma jo silloin ja kovat ne ovat varmasti tänäänkin Presidentinlinnan läheisyydessä.

Itse olen saanut syntyä turvalliseen maahan. Syntymästäni saakka olen saanut ympärilleni lämpimän peitteen ja huolenpitoa. Niin läheisteni kuin kotimaammekin toimesta. Hampaani on tarkastettu. Niitä punaisia tabletteja annettu, jotka aina paljastivat jos oli kiire välitunnille pelaamaan jalkapalloa. Oppia on annettu ja rikkoutuneet paikkani on parsittu kuntoon. Itse olen saanut olla puolen metrin päässä todistamassa pienen ihmisen syntymää turvalliseen maahan. Heti syntymästään saakka sai hän ympärilleen lämpimän peitteen ja huolenpitoa. Seitsemän vuotta sitten tänä samaisena päivänä tämä pieni ihminen pääsi ensimmäistä kertaa omaan (vuokrattuun) kotiin, lunta pyrytti. Seitsemän vuotta myöhemmin tämä pieni ihminen on toisessa kodissaan, lunta pyryttää.

Suomi on hieno maa ja olen onnellinen, että olen saanut syntyä Suomeen. Olen onnellinen, että lukioaikoina tytöistä ja punk-musiikista kiinnostunut laiskimus on saanut mahdollisuuden opiskella akateemisen loppututkinnon. Olen onnellinen, että tyttärelläni on mahdollisuus käydä koulua ja tehdä tulevaisuudessa juuri niitä omia valintojaan. Toteuttaa omia haaveitaan. Sen tämä maamme mahdollistaa ja se on hienoa se! Nyt minä valitsen yhden hienoimmista teoksista. Se on ehdottomasti Sibeliuksen Finlandia. Sibelius itse ajatteli merkkiteostansa vain orkesteriversiona, mutta kuitenkin totesi: “Jos kansa kerran haluaa laulaa, niin laulakoon…” Laitetaanpas soimaan, laulettuna versiona. Club for five haluaa laulaa, niin laulakoon…Kaunis video ja tulkinta. Kyllä tuossa herkistyy.

Suomihenkilö, onnnnneeaaaa!!!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

Comments (2)