Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

vain elämää

, , , , , ,

Ei se nimi niin kaunis ole, eikä tarvitsekaan…

30.9.2017

Ensimmäisen kerran astuin sisään tuohon punatiiliseen rakennukseen, kun noudin sieltä talvikumisaappaisiin sopivat armeijan hiihtosukset. Ei ollut luisto parhaimillaan. Majurin ohjeistamat näkkileivät olivat sissitakin etutaskussa. Tällä hetkellä tuota punatiilistä rakennusta isännöi Apulanta. Ensimmäisen kerran kuulin kyseisestä rock-orkesterista jo aivan heidän alkutaipaleellaan. Seurustelin lukioaikoina Heinolalaisen tytön kanssa ja hänen tuttunsa soitti muistaakseni viulua Apulannan S.S kerho nimisessä kappaleessa. Tätä kautta tutustuin bändiin ja ovathan nuo alkuaikojen Apiksen biisit edelleen silkkaa timanttia. Attack of the A.L people, tuo Apulannan ensimmäinen pitkäsoitto kätkee sisälleen kappaleita, jotka soivat edelleen Spotify-listallani.

Apulanta, yhtye jonka nimi ei ole niin kaunis, eikä tarvitsekaan olla. Saavutukset puhukoot puolestaan. Yli kahdenkymmenen vuoden mittainen ura Suomen rock-taivaan yhtenä kirkkaimmista tähdistä. Aika monta Apiksen keikkaa olen itsekin nähnyt ja aika monta erilaista muistoa sisältyy näihin konsertteihin. Eilen Vain Elämää- ohjelmassa oli vuorossa Toni Wirtasen päivä. Mielestäni kirkkaasti paras jakso, mitä on ohjelmassa nähty. Rastapäinen Wirtanen vetämässä Mato-biisiä ruotsin kielellä. Siinä oli kunnon meininkiä. Kunnon nostalgiapläjäys omaankin nuoruuteen. Ja se Jenni Vartiaisen veto. Harvoin olen ihastunut ihmiseen ihan puhtaasti esiintymisen perusteella. Oli vaan niin viettelevän hauskan, loistava. Kerrankin on isällä ja tyttärellä sama suosikki Vain Elämässä.

Ja takaisin sinne punatiiliseen rakennukseen. Vierailimme tänään F:n kanssa Apulandiassa, joka sijaitsee Hennalan vanhalla kasarmialueella. Tarjolla on kahvilan herkkujen lisäksi Apulanta- museo. Todella hyvä paikka. Kannattaa ehdottomasti vierailla, ihan ehdottomasti. Uskoisin, että aika monella suomalaisella on  jonkinlainen kosketuspinta orkesteriin nimeltä Apulanta. Nyt on myös kuusivuotiaalla, jonka mielestä parasta Apulandiassa on pullat ja luvan kanssa tussilla seinään piirtäminen. Pelottavinta ensimmäisen museohuoneen jättimäinen rekvisiittahämähäkki.

Hennalassa, niin kaunis on maailma!

-Esko-

P.S. Minäkin olen odottanut yli kaksikymmentä vuotta, että saisin nimmarin tuohon Mato-singleni kanteen.

Comments (2)
, , ,

Mitä minä haluaisin räjäyttää?

23.9.2017

Sanni järjesti Vain Elämää-ohjelmassa näyttävän räjäytyksen. Sinne värikkäisiin savuihin pamahti tähtiartistien paperille kirjoittamia asioita, joista he haluaisivat päästää irti. Aktiviteetti oli hyvä ja puhutteleva. Irti päästäminen on elämässä joskus täysin väistämätöntä. Irti päästämisen seuraava vaihe on hyväksyminen ja asioiden kanssa elämään oppiminen. Itse en ole koskaan mitään oikeasti räjäytellyt, paitsi pikkupoikana papattimattoja. Niitä värikkäitä pieniä, jotka taitavat olla kiellettyjä nykypäivänä. Henkisesti haluaisin räjäyttää taivaan tuuliin:

  • Kaikki ne typerät juttuni, joita tein sinkkutaipaleeni alkuvaiheessa. Luulin olevani valmis uusiin parisuhteisiin. Ei, en todellakaan ollut. Mieliä vain pahoitin. Onneksi olen saanut mahdollisuuden pyytää nöyrästi anteeksi. Olin aivan täysi Urvelo! Pihalla kuin lumiukko. Täytyy ottaa asioista opiksi ja olla toistamatta samoja virheitä enää koskaan uudestaan.
  • Oman ajoittaisen laiskuuteni.
  • Kaikki seläntakanapuhumiset muista ihmisistä.
  • Kuoren, joka on ollut ympärilläni. Jos menee päin persettä, sen voi näyttää. Jos menee hyvin, senkin voi näyttää. Onpas se yksinkertaista. Meni tuonkin asian ymmärtämiseen lähes kolmekymmentä vuotta.
  • Ne hetket, kun vanhempani soittavat ja mietin mielessäni, etten nyt kyllä kerkiä vastata.
  • Kaikki pitämättömät lupaukseni.
  • Turhat rypemiset ja kieltäytymiset kavereideni kutsuista erinäisiin paikkoihin. Myöhemmin sitten on todennut mielessään. Miksi en lähtenyt?
  • Itse järjestetyn kiireen ja stressin. Asiat voisi edes joskus hoitaa ajoissa.
  • Jokaisen mielenipahoittamisen juorupalstojen älyttömyyksistä.

Niin ja voisihan nuo kirjoittaa paperille ja heittää vaikkapa takkaan tai nuotioon. Ei tarvitse niin massiivista räjäytystä järjestää.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)
, , , , , , , , , , ,

Vain elämää- starojen helmibiisit

9.9.2017

Eilen alkoi varmasti yksi syksyn odotetuimmista televisio-ohjelmista. Tämä ohjelma löytyi myös omista syyslukukauden telkkarifiilistelyistäni. Vain elämää kerää takuuvarmasti suomalaiset vastaanottimien ääriin. Ja miksipä ei keräisi, koska tänä syksynä Satulinnan on vallannut todellinen tähtiseitsikko. Avausjaksossa pöydän päässä istui kiistattomasti yksi Suomen kaikkien aikojen viihdetähdistä, eli Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen.

Tulkinnoista itseäni lämmitti eniten Heinolan rokkikukon Toni Wirtasen veto. Siinä oli meininkiä. Ja kyllähän Juha Tapion räppi, johon hän oli saanut tuplaajakseen sotilaspoliisiryhmäläiseni ratsumies Brädin oli myös melkoisen kova veto. Paljon on tältä kaudelta odotettavissa.

Kollegani vinkkasi minulle kahden ärrän ilmiöstä. Ihmettelin mitä se oikein mahtaa tarkoittaa? Rohkeasti Ratkaisuja. Eilisessä jaksossa oli hieno huomata, että myös Suomen mittakaavan supertähdet ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kaikki puhuivat, kuinka ovat epämukavuusalueellaan ja jännitys on älytöntä. Silti rohkeasti ratkaisemaan ja tuloksena upeita tulkintoja. Toivottavasti myös Susijengi toteuttaa tänään kahden ärrän taktiikkaa.

Mitä tykkäsitte avausjaksosta? Vai kiinnostaako ollenkaan?

Mukavaa lauantaita ja listailin tähän Vain elämää- starojen helmiä heidän omista tai yhtyeidensä tuotannoista.

-Esko-

Comments (6)
, , , , , , ,

Napakymppi. Oi, miksi en hakenut?

28.8.2017

Televisio, kapistus, joka on kokenut viihde-elektroniikkatarvikkeista vuosien saatossa ehkä suurimman muutoksen. Sekä ulkonäöllisesti, että hintansa puolesta. Muistan, kun pääsin Kajaaniin opiskelemaan opettajaksi halusin panostaa televisioon. Ostin 32-tuumaisen upean kuvaputkivastaanottimen. Kaikki muu oli kätevää paitsi muuttaminen. Taisi painaa kuusikymmentä kiloa ja kunnon otetta ei saanut mistään. Niin, ja kovin kätevää ei ollut myöskään myyminen. Jouduin maksamaan, että joku tuli hakemaan sen pois asunnostani. Oli siirrytty jo taulutelevisioaikaan ja tuo puoli olohuonetta peittävä möhkäle ei ollut enää kovinkaan kuumaa kamaa.

Taulutelevisio tuli olohuoneisiimme rysäyksellä. Niiden saapuessa markkinoille hinnat olivat aivan pilvissä, mutta nykyään televisioita löytyy ihan perustyöntekijänkin kukkarolle. Tämä on kyllä hyvä uudistus, koska taulutelkkareiden siirreltävyys ja upottaminen osaksi sisustusta on aika paljon helpompaa kuin vanhojen aikojen kuvaputkitelkkareiden. Tänä syksynä rysähtää myös pitkästä aikaa ohjelmakattaus, joka on ainakin paperilla hyvin kiinnostava. Itse en ihan hirveästi katso televisiota, mutta tänä syksynä on kyllä pakko koukuttaa itsensä muutamiin ohjelmiin.

NAPAKYMPPI: Kyllä jää Tinder kakkoseksi, kun ruutuihin pärähtää se aidoin ja oikein seuranhakuohjelma. Hieman arvelluttaa juontajavalinta, koska Kari Salmelaisen saappaita on todella haastava täyttää. Tässä ohjelmassa ei pyyhitä oikealla tai vasemmalle. Tässä ohjelmassa pyyhitään hikikarpaloita ja kyyneleitä. Onnesta tai pettymyksestä. Matkakumppanin ja matkakäärön paljastuttua. Hikiä tai Hollywood. Niin, kuten aikaisemminkin olen todennut. Syttyvä rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.

YLPEÄSTI ERILAISET: Maailma tarvitsee erilaisuutta ja ennenkaikkea erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Varmasti hyvin tehtynä ja toteutettuna todella mielenkiintoinen dokumentaarinen ohjelmasarja.

VAIN ELÄMÄÄ: Minun ja tyttäreni yhteinen lempiohjelma. Ruudusta on katsottu jaksot todella moneen kertaan. Suosikit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Tällä hetkellä taitaa olla Irina se ykkönen. Syksyllä starttaavalla kaudella Satulinnan valtaakin melkoinen tähtijoukkio ja toivottavasti tämä olisi piristysruiske ehkä jo hieman itseään toistavaan formaattiin. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun on jaksot katsonut läpi noin kolmetoista kertaa. ”Iskä, voitko ottaa vaimoksi Irinan, Petran tai Lauran?” Taitaa olla kaikki varattuja.

POSSE: Tätä sarjaa olen seurannut ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien. Ei tarvitse katsoa kovinkaan intensiivisesti ja rento sekä vauhdikas toteutus miellyttää minua. Ja viime kauden musta laatikko. Se Hoopeen epätoivoinen ilme, kun lähti letti päästä. Jos olen joskus nauranut aidosti telkkaria katsoessani, niin silloin nauroin. Tälle kaudelle ohjelma on uudistunut aika reippaasti. Toivottavasti entistä parempaan suuntaan.

IDOLS: ” Kun tuulet puhaltais ja sadepilvet poistais, valaisis tän maan…” Idolsia seurasin aikoinaan todella intensiivisesti ja muistan, kun Hanna Pakarinen ja Jani ”Jay Wiima” Wickholm olivat estradilla käsi kädessä. Ystäväni kisastudiossa oli sähköinen tunnelma ja lopulta lappeenrantalainen, rouheaääninen, puutavaratyöläinen Hanna julistettiin voittajaksi. Upea hetki. Viimeisimpiä kausia en ole juurikaan katsonut, mutta josko Ana Tude saisi puhallettua ohjelman entiseen loistoonsa.

KIELLETTY RAKKAUS: Sami Minkkisen luotsaama ohjelma. En tunne miestä yhtään. En tunne taustoja hänen elämässään. Lööppejä olen lukenut ja kohtalaisen hyvin ainakin niiden perusteella natsaa juontajavalinta sekä tuo ohjelman nimi. Pakko katsoa ihan mielenkiinnosta muutama jakso.

GLADIAATTORIT: J-P Jalo ja Keravalla sijainnut Planet Funfun. Punainen tiilirakennus, jossa tehtiin aikoinaan todella hyvää televisioviihdettä. Gladiaattorit, nuo oikean elämän supersankarit valloittivat suomalaisten sydämiä niissä punavalkoraitaisissa housuissaan ja sinisissä paidoissaan. Kuka nousee tänä vuonna kirkkaimmaksi tähdeksi, vai nouseeko kukaan? Saapa nähdä.

Kyllähän Napakymppi on itselleni se odotetuin ohjelma. Olisi pitänyt uskaltaa laittaa valmiiksi kirjoitettu hakemus sisään. Ties missä olisin tällä hetkellä…

Löytyykö tarjonnasta mitään kiinnostavaa?

Mukavaa iltaa!

-Esko-

Comments (9)
, , , , , , ,

Nyt oli bileet!

1.7.2017

Mitä saadaan, kun samaan tilaan saapuu neljä innokasta, pientä Vain elämää-fania? Saatiin kunnon juhlat, joissa ei desibelejä säästelty. Eilen järjestimme pikkumimmin kanssa lastenjuhlat. Juhlat, jotka olivat kirjaimellisesti lastenjuhlat. F sai itse suunnitella kaiken. Minä autoin ainoastaan pikkupizzojen lämmityksessä ja biisien soittamisessa. Tarjoilut, kattaukset ja juhlien kulku oli täysin kuusivuotiaan käsialaa. Ja olihan juhlat. Tanssia, laulua, duettoja ja herkkuja. Vanhat kaverukset ottivat bileistä ilon irti. Nämä pienet tallukat ovat tunteneet toisensa jo nelisen vuotta, joka on aika paljon heidän ikänsä huomioiden.

Juhlissa ei ollut Laura Voutilaisen 3D-mallennettua käsityöläiskakkua eikä ohjelmapalveluista tilattua prinsessaa. Juhlissa oli vanhempieni tulostimella tulostetut kuvat bilettäjistä ja käytetyn dödöpurkin kannella tuunattu punkkiaikainen mikrofonini. Juhlissa oli Daim-kakku, donitsit, mehua, karkkia ja pikkupizzoja. Juhlissa oli tunnelmaa. Lasten itsensä luomaa tunnelmaa ja fiilistä.

Aikuisilta oli pääsy kielletty ja minäkin tökötin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa. Ajoittain kävin kurkkaamassa meininkiä ja hymyhän siinä nousi kasvoille. Korkeimmalla tuolilla istui artisti kenen biisiä esitettiin. Tuossa vaiheessa korkeimmalla tuolilla istui Robin ja Petra esitti hänelle kappaleen, Puuttuva palanen. Saatesanoilla: ”Robin, tää on sulle…”

Todella kivat juhlat! Näistä tulee traditio.

-Esko-

Comments (6)
, , , , ,

Vain elämää

2.10.2016

14380122_10209965076104906_2699524688383290586_oVain elämää. Vain sitä helvatan elämää. Hittisarja, kyllä sitä se on. Koko perheen viihdettä ja hyvää sellaista. Itsekin olen kaikki tuotantokaudet katsonut. Perjantaina tuli jo paljon ennakkohypeä saanut Mikael Gabrielin jakso. Ja olihan se hypensä arvoinen. Arvostan hänen avoimuuttaan, vaikeiden asioiden avaamista ja tunteidensa näyttämistä. Biisejä en ole koskaan kuunnellut, mutta hyvin muut artistit niitä versioivat. Varmasti on mies paikkansa suomalaisessa artistikentässä ansainnut.

Mutta, johan alkoi keskusteluissa pyöriä vertaukset aiemmin sarjassa olleeseen Cheekiin. Hän oli niin sulkeutunut. Ei avannut itseään. Itkikö edes kertaakaan. Makuupussiinkaan ei suostunut menemään. Ei suostunut, ei. Onko sillä mitään väliä? Kaikki ovat erilaisia persoonia, erilaisista lähtökohdista. Elämässä ja näköjään myös Vain Elämässä on todella vaikea miellyttää kaikkia ihmisiä. Eikä kaikkia tarvitsekaan miellyttää. Ristiriitaisten tunteiden herättäminenhän se on kaikista vaikeinta. Niiden herätessä sitä vasta huomaa, että johonkin oikeaan nappiin on painettu. Ärsytys tai hehkutusnappiin.

Itse olen tässä muutaman kuukauden kirjoittelun ohessa huomannut hieman samantyyppisiä piirteitä täällä blogimaailmassa. Jos teet blogia panostaen hienoon visuaaliseen ilmeeseen. Et kirjoita blogia persoonasi kautta, vaan ulkoisten asioiden esiintuomisella. Silloin oletkin vain pinnallinen oikeaa värimaailmaa etsivä ilmaisten näytteiden metsästäjä. Kirjoitat avoimesti omasta elämästäsi. Avaat niitä kipeimpiäkin kohtia. Kohtia, jonka osa kokee vain säälittävänä treffiseuran hakemisena. Tämähän se on kirjoittamisenkin rikkaus. Herättää ihmisissä tunteita ja fiiliksiä. Puolesta ja vastaan.

En tiedä millainen kuva teille lukijoille minusta välittyy. Ja en tarkoituksenmukaisesti mitään roolia tai kuvaa haekaan. Tämä on minun elämää, vain elämää. Välillä tapahtuu hieman karumpia juttuja ja välillä mennään kevyellä ja ruusunpunaisella linjalla hikipisaroita ja My Little Ponyja unohtamatta.

Olipa sitten Mikael Gabriel tai Cheek. Itki tai ei. Eikö se ole arvokkainta, että on kaikenlaisia tyyppejä, kaikenlaisia persoonia. Kaikenlaisia asioita mistä keskustella. Puolesta tai vastaan.

Nii-i.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (16)
, , , , , , , , ,

Annan sulle ne vastaukset

11.5.2016

On aika laittaa taas hieman tietoa itsestäni. Näihin oli todella mukava vastailla. Tulee käytyä paljon asioita läpi.

Syötkö kylässä ruoan aina loppuun, vaikka et tykkäisi yhtään vai keksitkö jonkun syyn, mikset esim. maista jotakin?

Kyllä syön.  Aina mutustelen lautasen tyhjäksi. Ja useimmiten ei jää vain yhteen annokseen.

Viime kesänä vierailimme Oulussa ja tilasin paikallista herkkua ”rössypottua”. Se oli kyllä aikamoinen kokemus, mutta söin annoksen loppuun. Tämä oli varmasti ainoita kertoja, kun tosissani mietin, että tätä en syö.

Lempiohjelmasi? Mitä katsot telkkarista?

Urheilua tulee seurattua aktiivisesti. Syksyllä vakiot: Posse ja Vain elämää tulee varmasti katsottua. Kaikkien aikojen paras Tv-ohjelma on ollut Neloselta tullut kotimainen sarja: Irtiottoja. Voisi tulla uusintana.

Mikä sussa on parasta ja ”huonointa”?

Parasta: huumorintaju, sarkasmin ymmärtäminen, urheilullisuus ja sosiaalisuus

Huonointa: laiskuus, siivousinnottomuus, remonttitaidottomuus, ajoittainen itsekkyys, unenlahjat

Mitä pelkäät?

Läheisten ihmisten tai oman terveyden pettämistä. 

Lempituoksu?

Olen todellinen tuoksumies. Puhdas pyykki on aika kova. Ja joku hiuksiin jätettävä hoitoaine. En tiedä mikä purnukka se on, mutta tuoksu on jumalainen.

Mistä haaveilet?

Pitkästä iästä. Onnesta. Lapseni onnellisesta elämästä.

Lempikirja? Lempiruoka? Lempibiisi?

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Munkkivuoren ostarin Sushi Sanin grillatut lohinigirit

Tällä hetkellä: Hukka ja Mama: Ajaa mopoa

Tykkäätkö kirppareista?

Tykkään enemmän myydä kirppareilla. Siellä myyn aina todella halvalla. On tärkeää, ettei vaatteet mene hukkaan vaan niille löytyy uusi onnellinen omistaja.

Ruisrock vai Ilosaarirock?

Molemmat. Ja todellakin myös tänä kesänä.

Missä jokaisen Helsingissä vierailevan tulisi käydä?

Munkkivuoren ostarilla. Cafe Köketissä Kiseleffin talossa ja kävelyllä Huvilakadulla.

Mistä päin Suomea olet kotoisin?

Orimattila-> Joensuu -> Lahti -> Joensuu -> Lahti -> Kajaani -> Helsinki -> Lahti -> Helsinki

Mitä tunteita herättää kesäloma eronneena?

Tuntuuhan se hieman erikoiselta. Olimme molemmat opettajia ja loma on aika pitkä. Vietimme lomat aina yhdessä, joten varmasti tulee vaikeitakin hetkiä.

Eiköhän tässä jotain keksitä. F:n kanssa paljon touhuilua ja omalla ajalla paljon urheilua sekä vastapainoksi tietysti rokkifestivaaleja.

Oletko ollut koskaan naimisissa?

En ole ollut. Vieläkö kerkeää?…:)

Kivaa keskiviikkoa!!

-Esko-

Comments (20)