Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Eroon iskävartalosta

6.4.2016

” En jaksa enää ” toteaa puolisosi. No, minä voin syödä. ” Lähen leikkipaikalle, en jaksa enää ” toteaa lapsi ja viilettää kohti ravintolan leikkinurkkausta. Nooh, kukakohan nuo lautaselle jätetyt ruoat sitten söisi. No, isihän ne tietysti syö. Ainakin perheemme ravintolareissuilla tämä kaava toistui lähes aina. Minä söin oman jättiannokseni ja kahden muun jämät. En tiedä, mutta tämä saattaa olla se katala syy iskävartaloon.

Iskävartalo (vuoden 2015 uudissana) vaan tulee onnellisessa parisuhteessa. Iskävartalossa ei todellakaan ole mitään pahaa. Iskävartalo tuntuu niin pehmeältä, että siihen on hyvä painaa se sileä poski. Pieni tai iso. Itsellenikin oli päässyt muodostumaan iskävartalo ja ylpeänä sitä kannoin. Tässä muutaman kuukauden aikana iskävartalosta ei ole enää jäljellä kuin kaunis muisto vain. Nyt pieni poski painautuu kuopalla olevien kylkiluiden päälle.

Itse olen usein kauhistellut nykyisiä ruokatrendejä ja hoikkuuden yletöntä ihannointia. Mielestäni semmoinen vartalo on hyvä, missä kantajansa viihtyy. Nyt ajauduin itse täysin järjettömään ruokakierteeseen. Ruoka ei maistunut ja elelin lähinnä pähkinöillä ja proteiinijuomilla. Ruokaa ei vaan yksinkertaisesti tehnyt mieli ja entinen suosikkini grillattu lohinigirikään ei enää kiinnostanut.

Pikkuhiljaa ruokahalu alkaa palautumaan, onneksi. Jos ero polttaa henkisen pääoman täysin loppuun, niin näköjään se polttaa myös rasvat. Tätä dieettiä en kuitenkaan voi todellakaan kenellekään suositella. Älkää kokeilko!

-Esko-

Comments (19)

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Säde 6.4.2016 at 20:41

    Moikka Esko,

    nyt saan ensimmäisen kerran kommentoitua jotain näihin teksteihin, jotka olen jokaisen ajallaan lukenut, mutta joihin en ole löytänyt sanoja. En mitään sanomisen arvoista tai toisaalta sellaista, millä voisi lohduttaa tai parantaa Sinun oloasi. Katselen tässä samalla olkkarissa istuvaa miestäni ja mietin, miltä tuntuisi erota tuosta ihmisestä… aivan sanoin kuvailettoman pahalta ja en usko, että silloin kukaan osaisi sanoa mitään, mikä hepottaisi oloa. En osaa kuvitella sitä tyhjiötä ja merkityksettömyyttä, minkä vallassa varmasti koet olevasi tällä hetkellä. Kaikissa näissä teksteissä on ollut jotenkin niin käsinkosketeltavaa tuskaa ja kaipuuta, toisaalta taas Sinun asenteessa on jotain toivoakin parempaa… jotain valoisaa, jonka avulla varmasti kaikki tulee järjestymään aikanaan. Olen itse joskus miettinyt parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin ja jossa rakastan paljon… voisinko joskus rakastaa jotakin toista ihmistä samalla tavalla… tai enemmän? Voisinko.. en todellakaan tiedä.. Sinulle se tulee selviämään aikanaan. 🙂 Siihen asti toivon tuhannesti tsemppiä, repullisen voimia niihin hetkiin, kun uudessa asunnossa on tyhjää ja hiljaista ja posiitiivista asennetta, jota sulla onneksi on! On äärimmäisen hienoa, lohduttavaa ja armahtavaa, että noin vahva, positiivinen ihminen uskaltaa tulla meidän kaikkien eteen suruineen ja heikkouksineen nyt, kun on sen aika. KIITOS! Jään seurailemaan tätä tarinaa, josta tulee vielä menestys… 🙂

  • Reply Esko 6.4.2016 at 20:49

    Iltaa Säde!
    Pidä huolta siitä vieressä istuvasta miehestäsi. Tätä oloa ei kenellekään toivo, ei todellakaan. Tämä viesti oli todella hieno. Tuhannet kiitokset sinulle siitä. Kiva, että jäät seurailemaan. Tulisipa tästä omasta elämästä edes hyvä vielä joskus. Ei tartteisi olla edes menestys…:) Kivaa iltaa!!

  • Reply Anu 6.4.2016 at 20:58

    Voi Esko! Suuri virtuaalirutistus sinulle täältä, voi kumpa sen voisi antaa oikeasti! <3 En voi ymmärtää tuota tuskaa, voin vain kuvitella… Itsellä on pelko siitä, että moinen on edessä, että jään yksin tyhjiöön itseni kanssa, ilman ystäviä ja vielä ilman sitä toista puoliskoa. En tiedä, mitä itseni kanssa sitten teen, sen tiedän että se tulee olemaan todella todella kova paikka ja hankala vuori kiivetä…
    Olet aivan huippu tyyppi, ainakin sen kuvan perusteella mitä tässä vuosien blogiseurailun perusteella olen sinusta saanut. Täältä suuret tsempit sulle ja matkalle löytämään "uusi" sinä, sekä keräämään mukaan parhaat muruset entisestä 🙂

    • Reply Esko 6.4.2016 at 21:52

      Heippa Anu!
      Kiitos viestistäsi. Ei noita asioita kannata etukäteen murehtia. Ei todellakaan. Kiitos tsempeistä ja oikein kivaa iltaa!!

  • Reply TätisevaanOn 6.4.2016 at 21:27

    Kun suree, ei maistu ruoka.

    Kun on ihastunut, ei maistu ruoka.

    Kun on erossa, ei maistu ruoka.

    Jotain samaa näen näissä.

    Oon kokenut kaksi ekaa. En voi kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu nyt.

    Kohti uutta kuntoa ja tervettä miestä!

    Me tsempataan sua.

    Nyt painun lukeen jotain ihmeellistä ennakkomateriaalia.. Piti hakee kouluun… Tai halusin vanhoilla päivilläni..

    S

    • Reply Esko 6.4.2016 at 21:53

      Heippa täti!
      Näinhän se menee…Kunto on kova. Jopa liiankin kova. Siis fyysinen. Henkinen ei vielä ihan samalla tasolla. Onnea pääsykokeisiin!

  • Reply teija 6.4.2016 at 21:29

    Heippa ja tosi tosi paljon jaksamisia uuteen elämäntilanteeseen.Me ihmiset ,useimmat ainakin,vaan kummasti ensi shokista,järkytyksestä,lamaannuksesta toivuttuamme,rämmimme eteenpäin…jossakin vaiheessa hymyilemme,nauramme ja huomaamme elämän voittavan.Ei se murheita pois vie,mutta löytää niitä pieniäkin ilonaiheita=).Itse haluan ainakin lastenkin takia jaksaa,ettei heidän tarvitse katsoa ilotonta äitiä.En ole kokenut eroa,mutta suuren menetyksen,lähes vuosi sitten puolisoni kuoli pitkän sairauden jälkeen.Aika ennen sitä oli jo tosi raskasta,aivan valtavanvaltavan toivoton olo kun tietää että mitään ei voida tehdä.Laihduin myöskin rutkasti…mutta nyt kaikesta huolimatta,ekat leskenlehdet pongattu ja sinivuokot,meillä nauretaan ja iloitaan ja iskä elää joka päivässä mukana,puheissa,sanoissa,kaikessa=) Aurinkoa tulevaan t:teija

    • Reply Esko 6.4.2016 at 21:54

      Iltaa Teija!
      Kiitos viestistäsi ja kiitos, kun jaoit kokemuksiasi.
      Aurinkoa myös sinulle ja paljon!!

  • Reply Daniella 6.4.2016 at 21:54

    Meidän isäntä on tässä muutaman kerran tehnytkin niin, että ei ole tilannut omaa ruokaa, vaan luottanut siihen, että seuralaisilta jää yli kuitenkin 😀 Koska kyllä, iskähän ne lautaset viime kädessä putsaa.

    Ja komppaan Sädettä, ei tee mieli heivata miestä tuosta rötväämästä, vaikka hetkittäin sitä on ihan vakavastikin miettinyt. Lisäksi komppaan jotakuinkin jokaista kommentoijaa aiemmista postauksista: mahtavaa, että aloit pitää omaa blogia. Olet ihanan hersyvä ihminen ja selviät tästäkin kuopasta, ihan varmasti. Aika parantaa, mutta myös tuo itsetutkiskelu, jota niin rohkeasti olet ryhtynyt tekemään. Vaikka taidat sinäkin olla luonteeltasi vähän sellainen itsetutkiskelija jo muutenkin. Mutta peukut terapiaan ryhtymisestä. Sitä et tule koskaan katumaan. Itse kävin vuosia sitten parin vuoden ajan viikottain ja nyt ihan vasta kävin vielä vähän päivittämässä työkaluja.

    Lämmintä kevättä Esko, aurinkoa kohti!

    • Reply Esko 6.4.2016 at 21:58

      Iltaa Daniella!
      Kyllä, iskä putsaa..:) Kiitos viestistäsi ja oikein lämmintä kevättä myös sinulle!!!

  • Reply Päivi65 6.4.2016 at 23:34

    Huomaatko Esko kuinka suurta ylistystä ja zemppiä olet saanut lähes jokaiselta kirjoittajalta.
    Teidän tarina ja sen loppuminen on koskettanut kovin monia, niin myös minua.
    Olet rohkeasti ja avoimesti kirjoittanut tunteista, jota suuresti ihailen.
    Olen muutaman kerran nähnyt sinut livenä ja olen vahingossa meinannut tervehtiä kun tutta. Jotenkin niin “tutuksi”sitä on päässyt tekstin kautta. (Tätä se blogin lukeminen ja Iholla sarja katsominen on saannut aikaan).
    Mukavia hetkiä tyttäresi kanssa.
    Muista vanha sanonta; Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa!
    Odotan jo seuraavaa bostausta.

    • Reply Esko 7.4.2016 at 07:04

      Huomenta!
      Oi, todellakin olen huomannut. Olen niin otettu ja vilpittömän iloinen tästä kommenttien määrästä. Mieletön kiitos kaikille. Toivottavasti paistaa. Mukavaa päivää!!

  • Reply Milja 7.4.2016 at 00:17

    Moikka Esko!
    Kiva, että jatkoit bloggaamista!
    Tuo tunne on tuttu. Ero avopuolisosta toimi hyvänä rasvanpolttajana. Vaikkei se kylläkään kovin terveellinen tapa ollut.
    Tsemppiä!

    • Reply Esko 7.4.2016 at 07:05

      Huomenta Milja!
      Kiitos ja kiitos tsempeistä!! Joo, ehkä maailmassa on terveellisempiäkin tapoja rasvanpolttoon.
      Mukavaa päivää!!

  • Reply Tiina 7.4.2016 at 15:27

    Olen törmännyt suhun noin vuosi sitten. Minusta sulla ei missään nimessä ollut “iskävartaloa”. Suhun noin 20kg ( siis aiempaan painoosi) lisää niin voitaisiin mun mielestä puhua “iskävartalosta”. Mut joo lisää ruokaa, oikeaa ja terveellistä, ettet kuihdu kokonaan pois!! Laiha mies ei oo kaunis mies!! Miehen pitää olla miehen kokoinen!!

    • Reply Esko 7.4.2016 at 15:53

      Heippa Tiina!
      Kyllä. Ruokaa ja ruokaa. Oikeaa ja terveellistä. Sitä miä nyt tarvitsen. Mukavaa päivää!!

  • Reply Nippe 7.4.2016 at 17:30

    Itse erosin noin vuosi sitten ja laihduin todellakin, kun syöminen oli jo aika vaikeaa.
    En haluaisi laihtua enempää.
    Eroon liittyy ne käytännön asiat vielä kaiken henkisen tuskan lisäksi.
    Olen itse vielä erityisherkkä ihminen, jonka tajusin vasta itse hakeutuessani psykoterapiaan.
    Huomasin kantavani monen sukupolven tuskat ja virheet henkisenä lastina mukanani.
    Aion murtaa kaavan.
    Meillähän on isäni suvun puolelta mm.”kulkijan veri”.
    Kun on lapsia, ei se ole oikein enää toivottavaa. On opittava asettumaan.
    Paljon oppikoulua vielä edessä.
    Toivon sinulle aurinkoa ajatuksiisi jokaiseen aamuusi! Se kantaa.
    Sinä selviät, usko. Varsinkin itseesi.

    • Reply Esko 7.4.2016 at 17:36

      Heippa Nippe!
      Kiitos viestistäsi. Hyviä ajatuksia, todella.
      Kivaa iltaa!!

  • Reply Iskävartalo tuli takaisin, semmoinen ihana ja pieni röllykkä – E2O 1.8.2019 at 15:53

    […] sanaa iskävartalo ja sieltähän löytyi kirjoittamani juttu huhtikuulta 2016. Ihan hyvä juttu oli ja silloin se ei ollu… Kylkiluut ja kuoppa näkyvissä. Tässä kesälomalla olen saanut haalittua iskävartalon takaisin. […]

  • Leave a Reply