Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Minä rakastan sinua

17.4.2016

EskoKyröJos et jaksa lukea aikuisen miehen vuodatusta rakkaudesta. Tämä kannattaa jättää lukematta. Jos et jaksa lukea yhteistyöpostauksia. Tämä kannattaa jättää lukematta. Tämä on yhteistyöpostaustoive Amorin kanssa. Hän on ampunut nuolensa pahasti ohi taulusta ja kääntänyt minulle selkänsä. Uskoni rakkauteen on hetkellisesti mennyttä.

Mikä on oikea tyyli rakastua? Onko se vartalon huumaava salamarakastuminen? Onko se pitkään harkittu järkirakastuminen? Onko se ensitreffit alttarilla tyyppinen rakastuminen? Ei, ei oikeaa tapaa varmasti ole olemassakaan. Rakkaus on tunne, jonka todella tuntee. Se säilyy ja kestää ja sitä ei todellakaan voi sammuttaa sormia napsauttamalla, vaikka kuinka haluaisi. Rakkauden loppuminen voi myös ajaa epätoivoon ja shokkiin. Äkillinen shokkireaktio luki lääkärin papereissa.

Epätoivo, sinne minä ajauduin. Ryvin parisen kuukautta todella syvissä vesissä. Yöt meni Oxaminin avulla ja arki oli sumua ja mustaa. Tukea olen saanut ja tukea olen tarvinnut. Nyt se rypeminen ja vellominen saa riittää. Tuo pohjakosketus oli tärkeä ottaa, mutta ei se voi jatkua loputtomiin. Asioita on prosessoitu. Käännetty useita kiviä, ja nyt on vain yritettävä ottaa seuraava askel. Askel kohti valoa. Askel kohti iloa ja hymyä. Keskustelu jatkuu, mutta toivottavasti jo hieman positiivisemmalla otteella.

Minulla ei ole hätää. Minulla on maailman ihanin tytär, minulla on mahtava perhe, minulla on laaja kaveripiiri. Puolisoa minulla ei enää ole. Se on vain hyväksyttävä, päästettävä irti ja yritettävä muuttaa se roihunnut rakkaus ystävyydeksi. Minä selviän. Ajoittain tuntuu varmasti hemmetin pahalta, mutta tuntukoot. Sitten itketään, keskustellaan ja soitetaan äidille.

” Minä rakastan sinua.” Voiko näin sanoa enää koskaan? Katsoa silmiin, ottaa kädestä kiinni ja sanoa nämä kolme sanaa. Kolme sanaa, jotka jokainen ihminen haluaa kuulla. Jokainen ihminen haluaa varmasti rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toivon ja uskon, että itsekin nämä sanat voin vielä joskus kuulla ja sanoa. Jenni Pääskysaari totesi kirjassaan osuvasti: ”Jos jaat rakkautta avokätisesti ympärillesi, se palautuu sinulle moninkertaisesti takaisin. Luota siihen.” Luotan.

Nyt katse kohti tulevaa. Kesää, valoa, uutta elämää tyhjältä pöydältä ja Amor: Lue tämä ja ammu taas joskus napakymppiin. Ei kuitenkaan mitään kiirettä. Teroita sinä nuolet, minä teroitan mieleni kirkkaaksi.

-Esko-

//kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (76)

You Might Also Like

76 Comments

  • Reply Annikki 17.4.2016 at 19:16

    Sydän!

  • Reply Nippe 17.4.2016 at 19:30


    Melkein itkin tätä lukiessa.
    Rakkaus on minulle niin suuri, rajoittamaton asia, että melkein pelottaa.
    Pelottavinta on avata itsensä rakkaudelle.
    Rakkaus lapsiin on aina pysyvää.

    Esko, elä tätä hetkeä, rakasta tytärtäsi, ja anna elämän kuljettaa…
    Halaus…

    • Reply Esko 18.4.2016 at 16:49

      Kyllä, elämä kuljettaa. Näin se on. Kivaa viikkoa!!

  • Reply Jenny 17.4.2016 at 19:55

    Ihana teksti! ehkä kun valo lisääntyy ja kesä tulee, Amorkin näkee ampua nuolensa tarkemmin ja mielikin valoistuu 😊😊 Tsemppiä!

    • Reply Esko 18.4.2016 at 16:49

      Hienosti sanottu ja kiitos tsempeistä!!!

  • Reply Piitu 17.4.2016 at 20:02


    Olipa kaunis kirjoitus 😊

    Luota siihen, että Rakkaus tulee vielä. Nyt tarvitset aikaa.

    Aurinkoa elämääsi 🌞

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:06

      Kiitos! Eiköhän. Aurinkoa sinullekin!!

  • Reply Lotta 17.4.2016 at 20:02

    <3!

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:09

      Kiitos Lotta!

  • Reply Kevät tullee 17.4.2016 at 20:09

    Ensin täytyy taas oppia itseänsä rakastamaan, kaikkinensa. Sitten se romanttinenkin Rakkaus voi tulla ja tulee. Mitään ei voi tehdä pakottamalla. Asiat tapahtuu just oikealla hetkellä. Niin se vain on uskottava ja luotettava:) Niin miekin koitan ajatella erosurun keskellä.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:10

      Ei voi pakottaa ja jos eteen kulman takaa ilmestyy, niin turha sitä on jarrutella!! Kivaa kevättä!!

  • Reply Eveliina 17.4.2016 at 20:14

    Kesä ja kärpäset on tulossa. Ties mitä kaikkea uutta ja jännittävää kesä tuo tullessaan.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:10

      Noh, mainitsemiasi kärpäsiä siis ainakin..;)

  • Reply Liina 17.4.2016 at 20:16

    Ihana teksti. Hyvin sanottu. Itsellä yli vuosi erosta ja vieläkin todella paha olla. Onneksi apua olen saanut. Ei se helppoa ole, mutta pakko jatkaa, vaikka sattuu melkein päivittäin todella paljon. Ehkä se elämä vielä joskus hymyilee uudestaan. Ihanaa kevättä just sulle!

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:11

      Hymyilee varmasti!!! Kevättä ja tsemppiä just sinulle!!

  • Reply Outi 17.4.2016 at 20:25

    Ihanasti kirjoitettu.
    Kun ei etsi niin sen löytää., tällaiseen rakkauden löytämiseen minä uskon.
    ♡♡♡

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:12

      Kiitos!! Niin minäkin. Tulee, kun sitä vähiten osaa odottaa!!…

  • Reply Hanna 17.4.2016 at 20:30

    Ihan kyyneleet tuli silmiin, kun luin 😢 Uusi rakkaus saattaa olla jo kulman takana tai siihen voi mennä pitkäänkin ennen kuin sen löytää. Yritä nauttia tästä hetkestä, koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu 😊 Onneksi sulla on ihana F ja perhe tukena. Ja toki me lukijat ollaan täällä myös!

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:12

      Näinpä, näinpä!! Kiitos viestistäsi…:)

  • Reply Milla 17.4.2016 at 20:39

    Wou, mikä kirjoitus!
    Se on todella suurta, kun joku kirjoittaa sellaisestakin asiasta kuin rakkaus. Ja suurta se varsinkin on, kun siitä kirjoittaa mies.
    Usko pois, niin kliseiselta kun se kuulostaa, kyllä se rakkaus kulman takaa pongahtaa, kun sitä ei vain liikaa varro ja odota!
    Voimia ja ihanaa kevään jatkoa! 💕

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:13

      Kiiiitos Milla!!

  • Reply Sarru 17.4.2016 at 20:44

    ❤️

    • Reply Nea 17.4.2016 at 21:29

      Voi Esko. Oot kyllä ihana. Mä erosin pitkästä suhteesta 8kk sitten, suhteesta jossa oli upotettu jo sormukset sormeen ja ponnistettu lapsi maailmaan. Prosessi kesti hetken, kunnes muistin itseni. Aloin tutustumaan itseeni ihmisenä, sillä ennen eroa olin aina myöskin vähän se kenen kanssa elin ja asuin. Opin uusia asioita ja opin rakastamaan lastanikin eritavoin. Nyt uskon rakkauteen ja siihen että jos rakastaa itseään voi löytää joskus sen aidon rakkauden kun kävellään ryppysinä käsikädessä ostarilla.

      Mä arvostan sua ! Osaat kirjottaa hirmu hyvin ja uskaliaasti. Usko pois, sä elät vielä kauan nii kuin et olis vaan sä. Mutta sä opit löytämään arjesta uudelleen vaan sen oman itsesi ja nauti siitä. 😊😊 kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää. Oot magee tyyppi !

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:13

      Kiitos Sarru!!

  • Reply Kim 17.4.2016 at 21:01

    Et varmaan halua avata asiaa sen tarkemmin eikä sinun tarvitsekaan, mutta jätetyksi tuleminen kun toista täysillä rakastaa, on ihmismielelle myrkkyä. Itsesääli, masennus ja ruokahaluttomuus. Nämä asiat muistan itse. Ihminen joka olin muuttui peilin edessä joksikin muuksi. Ihmisraunio, se minä olin.Mutta, aika.. Se on paras lääke sekä se seuraava rakkaus jolle voit taas antautua. Voimia mies, olet kaunis.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:14

      Näinpä. Vai, että kaunis mies. En kommentoi..;)

  • Reply Veera 17.4.2016 at 21:03

    Voi kuule, vielä sitä ehtii rakastua ja rakastaa!
    Koskaan ei ole liian myöhäistä.
    Kiirettä ei tarvitse pitää, sillä ei kiireestä mitään hyötyä olekaan.
    Rakkaus tulee, kun on tullakseen, tunne herää, kun olet valmis.

    Ja ne kohteet, niitä on maailma täynnä. Usko vaan. Vielä tulee se päivä, kun on jalat lyöty alta.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:14

      Näinpä. Näin vahvasti uskon!!…

  • Reply Suvi 17.4.2016 at 21:06

    Mielettömän hyvin kirjoitettu! Taas kerran. 🙂
    Rakkauden muuttaminen ystävyydeksi on ollut mullakin viime aikoina paljon mielessä. Tällä hetkellä se sana ”ystävyys” tuntuu vaan ehkä vähän liikaa pelastusrenkaalta siihen, että se vuosia vierellä kulkenut ihminen ei katoais kokonaan mun elämästä. Vielä mä en osaa sanoa, että löytyykö mun ja eksän väliltä sitä aitoa ystävyyttä vai onko se ajatus ihmissuhteen jatkumisesta edes jossain muodossa vaan yksi niistä keinoista pitää oma pää kasassa kriisin keskellä. Aika näyttää.
    Valoisampia päiviä just sulle! 🙂

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:15

      Suvi, valoa myös sinulle!!

  • Reply Mari 17.4.2016 at 21:18

    Koskettavaa Esko.
    Sinussa on kirjailijan ainesta.
    Olen itse kokenut suuren menetyksen kun läheiseni kuoli.
    Voimia ja rakkautta elämääsi.
    Kyllä sinä selviät ja saat taas rakastaa ja olla rakastettuna.
    Tollainen mies ei jää yksin ja ethän sinä ole yksin.
    Nyt tässä on käynyt niin etten ole enää lukenut muita blogeja (esim kolmistaan) kun ne tuntuu niin pinnalliselta sinun blogiisi verrattuna.
    Tämä johtuu tietenkin omasta mielentilastani eikä niistä blogeista.
    Varmasti palaan lukemaan kun olo paranee.

    Jatka kirjoittamista, me jatkamme lukemista.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:15

      Kyllä, Kolmistaan-blogia kannattaa lukea. Hieno blogi! Jatkan kirjoittamista varmasti ja kiitos viestistäsi..!!

  • Reply mummi 17.4.2016 at 21:20

    Jostain syystä kyyneleet tuli kirjoituksestasi/tuntemuksistasi silmiin. Vain aika auttaa näihin asioihin. Rakkaus ei tule etsien, se vain tulla tupsahtaa eteen yllättäen tai tulee tunne, että tuo ihminen on kiinnostava tai jopa ihmeellisen ihastuttava. Yllätyksellisiä asioita voi tapahtua. Rakkaus on tunne jota ei voi selittää täysin, sen voi vain tuntea miten hyvä on olla toisen kanssa.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:16

      Kyllä. Jos tupsahtaa, niin tupsahtaa. En estele…:)

  • Reply Hekku 17.4.2016 at 21:21

    Rakkauden muotokin muuttuu,on eri asia rakastua parikymppisenä koko ruumiillaan ja sielullaan,kaikkinensa kuin nelissäkymmenissä realistisempana. Mutta silti haluan sinulle E muistuttaa että jos ja kun uudelleen rakastut,älä anna vanhojen pettymysten tulla tiellesi,hullaannu ja huumaannu uskaltaen toisen ihmisen sielusta ja vartalosta nuoren mielen tavoin.
    avoimuudella.
    Onnellisuudelle!

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:16

      Kiiiitos Hekku!!

  • Reply Pauliina 17.4.2016 at 21:34

    Ihana teksti! Paljon rakkautta sinne! 🙂

  • Reply tätiO 17.4.2016 at 21:43

    Tunteellinen kirjoitus jälleen kerran. Mä uskon suhun ja tsemppaan sua uskomaan itseesi. Tutustu itseesi uudelleen rauhassa.

    Voi että tekee vieläkin kipeää ilmoituksenne… Sä pärjäät Esko. !

    Iso virtuaalihali!

  • Reply Terhi 17.4.2016 at 22:57

    Eräs viime kuukausina tapaamani uusi ystävä kuvaili, kuinka erosta selviämisen matka on kuin ylöspäin nouseva spiraali. Se alkaa alhaalta ja yhden ympyrän sisään mahtuu kaikki ne mustat päivät, hyvät olot, syöverit ja virtapiikit. Uudella kierroksella ne kaikki tunteet tulee taas vastaan, mutta jollain tapaa erilaisina, uudella tasolla. Erostani alkaa olla vuosi aikaa, ja tämä teoria on tuntunut antavan jotain lohtua. Että ei ole takapakkeja, ne huonot päivät vain kuuluu asiaan ja ne täytyy käydä läpi ja antaa tunteiden tulla.
    Amoria ei ole vielä näkynyt, vaikka tervetulleeksi haluaisin jo toivottaa. Paljon olisi rakkautta mitä antaa, mutta ei vain sitä ihmistä, kenelle. Aina sanotaan, että rakkaus voi odottaa ihan nurkan takana. No, jospa se Amor ei olisi minun nurkkien osoitetta hukannut.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:18

      Kiitos viestistäsi Terhi!! Mukavaa viikkoa!!

  • Reply Elli 17.4.2016 at 23:13

    Onneksi olet rakastanut.
    Olet siis elänyt.
    Mennyt kohti.
    Ottanut vastaan.
    Pettymys kertoo siitä, että olit tosissasi.
    Olit mukana koko minälläsi.
    Se on hieno piirre ihmisessä.
    Se kertoo siitä, että sydän on läsnä.
    Nyt sydän on murtanut
    (niin kuin voi jalkakin murtua)
    Epäusko ja suru on mentävä läpi.
    Kahlattava pimeät päivät.
    Iloittava hetkistä, joissa on hengähdys naurua.
    On mentävä läpi ja otettava vastaan.
    Jokainen hetki.
    Ja yhtäkkiä salakavalasti
    peilistä katsoo silmät
    joissa toivo ja ilo pilkehtivät.
    Ja sitten sisään astuu Amor
    (nuolet teroitettuna).

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:18

      Kiitos hienosta viestistä!!

  • Reply Myy 18.4.2016 at 01:34

    Voi sanoa, usko pois. Minut jätettiin ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, elämä romahti kertaheitolla. Oltiin kuitenkin oltu yhdessä useampi vuosi. Minut myös ”löydettiin” melkein heti eroni jälkeen. Nykyinen puolisoni ei halunnut, että kukaan muu kerkeää ensin. Hän siis jotui kestämään reilun vuoden erokipuiluani, ennen kuin helpotti. Monikaan ei varmaan uskonut meihin, piti laastarina, ehkä myös minä itse. Mutta tässä sitä edelleen ollaan, lähes kolme vuotta myöhemmin. Suhteemme on ihan erilainen kuin edellinen, minä olen erilainen, paljon rennompi! Luotan siihen, että tämä ihminen pysyy vierellä. Ja kyllä, rakastan häntä enemmän kuin mitkään sanat pystyvät kertomaan! Hän on paljon oikeampi minulle kuin edellinen…

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:19

      Näinkin voi siis käydä. Onnneaaaa!! Ja kivaa kevättä!!

  • Reply Laura 18.4.2016 at 01:51

    Voi niin tärkeitä mietteitä! Kun on se rakastumisen huuma, ja sitten ajan myötä syvempi, moniulotteisempi, mutta myös arkisempi rakkaus jota ei olekaan aina niin helppoa puolisolleen ilmaista ja välittää (puhun siis vain itsestäni…). Kuinka merkityksellistä onkaan aina pysähtyä sen äärelle, miten tärkeää rakkaus eri muodoissaan inhimilliselle elämälle on! Oma (kipeä) kokemukseni erosta vuosia sitten johti myös itselläni pohjamutiin, ja sen kautta onneksi itsetutkiskeluun ja parempaan ymmärrykseen omista kipupisteistäni parisuhteessa. Kun ymmärsin paremmin itseäni, pystyin myös vaikuttamaan asioihin jotka parisuhderakkautta vaikeuttivat. Ja sitten uskalsin rakastumisen jälkeen rakastaa. – Iloa ja valoa sinulle Esko!

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:19

      Kiitos!! Valoa myös sinulle Laura!

  • Reply Anu 18.4.2016 at 08:45

    Hyvä kirjoitus! Itse tässä ryven pohjamudissa tällä hetkellä kun viikko sitten mies ilmoitti haluavansa erota neljän vuoden jälkeen ja pari päivää myöhemmin vei jo tavaransakin pois. En olis ikinä uskonut että tää voi tuntua näin kamalalta. Kun aloin sun blogia lukemaan en ois ikinä uskonut että itse olisin pian samanlaisessa tilanteessa.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:20

      Anu, kaikesta selviää. Usko siihen!!

      • Reply Anu 18.4.2016 at 22:05

        Kiitos ❤

  • Reply Maarit 18.4.2016 at 10:07

    Jättäjän ja jätetyn roolit ovat erilaiset,mutta yhtä rankat,väittäisin ja vaikka se ero ois tehty ihan sovussa,yhdessä päättäen….hm…vai voiko silleen tehdä?? Ei ole kokemusta ja suurin osa ystävistäni on tullut jätetyksi tai olleet jättäjiä…
    Kyllä ne seinät kaatuu jossain vaiheessa ja shokki iskee,kylmä rinki takapuolen alla kasvaa…koettu ollaan,mutta elämä jatkuu ja uusi aika koittaa. Luota siihen 🙂

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:21

      Elämä jatkuu. Näin se on!!! Luotan ja kiitos viestistäsi!!

  • Reply Anni 18.4.2016 at 10:12

    Olen näinä päivinä miettinyt itse paljon rakkautta. Olen ollut viisi vuotta sinkkuna sitten pidemmän suhteen päätyttyä. Sen jälkeen noin vuoden kuluttua rakastuin päätä huumaavasti. Se olil ongelmarakkaus ja päättyi siihen, että hän valitsi toisen. Jäin siis suuren rakkauteni kanssa yksin. Rakkaus ei loppunut ja raastoi. Pariin vuoteen en päässyt siitä irti. Olin jo aivan varma, etten enää koskaan edes ihastu. Että rakastan tätä miestä ikuisesti. Pikkuhiljaa huomasin onneksi ihastuvani. Niistä ei kuitenkaan mikään päättynyt suhteeseen. Monessa suhteessa kävi niin, että jos minä ihastuin, toinen ei. Ja jos hän, niin minä en. Nyt neljän vuoden jälkeen tunnen olevani todella ihastunut. Olemme tilanteessa, jossa pitäisi selvittää, ollaanko tässä vain ystäviä vai onko tässä jotain enemmän. Ja tässä kohden tuleekin isot traumat esiin. En edelleenkään uskalla avata sydäntäni. En uskalla sanoa toiselle mitään, koska pelkään niin paljon rikkovani itseni jälleen. Edelleenkään en ole siihen valmis. Ja tämän takia taas pelkään, että menetän jotain, koska pelkään niin paljon, että hän sanoo ei. Jotenkin täytyisi vaan kääntää ajatus, mitä jos hän sanookin joo.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:21

      Anna mennä vaan!! Kivaa ja rakastavaa kevättä…:)

  • Reply Maria 18.4.2016 at 11:00

    En seurannut Iholla-sarjaa, toki sen verran olin hip ja kuul, että tiesin konseptin ja suurinpiirtein hahmot. Blogianne, ”Kolmistaan”, tuli lueskeltua silloin tällöin, ja ajan myötä huomasin hakeutuvani sivuille ihan säännöllisesti.

    Nyt, tän sun uuden, oman ja ihan mahtavan blogin viimeisimmän postauksen jälkeen on sanottava ääneen:
    Eskolainen, oot ihana! Sydän!

    Valoa ja voimaa toivotan. Ne on siellä sun sisällä kyllä jo valmiiksi.
    Tosi kiva, kun kirjoitat. Kiitos. 🙂

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:28

      Oi, Maria! Olipa mukava viesti, kiitos!!

  • Reply Päivi65 18.4.2016 at 11:23

    Taas niin koskettava kirjoitus , että silmät kostui….
    Mukavaa viikkoa!

    • Reply Esko 18.4.2016 at 17:28

      Mukavaa viikkoa sinullekin Päivi!!

  • Reply Agarina 18.4.2016 at 14:46

    Vau mikä aihe, vau mikä kirjoitus! Niin aitoa, niin tärkeää vertaistukea muille. Olen joskus miettinyt, että kun erossa menettää sen toisen osapuolen, niin toisaalta silloin myös löytää ympäriltään ihan eri tavalla kaikki muut ihmiset. Osaa arvostaa heitä ja heidän tukeaan ihan erilailla kuin silloin, kun on suhteessa. Onneksi sinulla näitä ihmisiä on paljon. <3

  • Reply Esko 18.4.2016 at 17:29

    Heippa Agarina!!
    Näin se on, juurikin näin…:) Kiitos viestistäsi ja kivaa kevättä…

  • Reply Emma 18.4.2016 at 20:50

    Mieletön kirjoitus. Todella. Olemme kaikki lopulta vain pakkomielteisesti rakastuneita rakastuneena olemiseen. Silloin kun toisen ihmisen miellyttäminen on antanut suurimmat onnenhuumat on rankkaa päästää siitä irti, sillä ilman häntä luulemme ettemme tee enää itseämme onnelliseksi. Kaikki on loppu peleissä harhaa. Jos sinusta on päästetty irti on sinun paljon parempi myös olla irti, rakkaus ei lopu maailmasta, sinun huumasi elää sinussa ja tulet kokemaan sen vielä uudestaan. Vain sinä seisot vapautumisesi ja onnesi tiellä. Loppupeleissä teemme itse itsemme onnelliseksi käytämmepä siinä peilinä toista ihmistä tai emme.

    • Reply Esko 18.4.2016 at 21:53

      Kiitos Emma! Hieno viesti. Kivaa iltaa!!

  • Reply Nina 18.4.2016 at 22:16

    Mihin sä taas muutit? Etkö vasta muuttanut teidän yhteisestä asunnosta pois? Toivon jatkossa muitakin postauksia, kun näihin eroon liittyvää jatkuvaa itsesääliä ja säälin kerjäämistä muilta. Olet aikuinen ihminen, käyttäydy myös sen mukaisesti. Tää blogin sisältö on aika suppee, jos tämä jatkuu samalla ruikutuksella.

    • Reply Nippe 19.4.2016 at 10:23

      Et tainnut ihan pysyä kärryillä Nina…

      • Reply minä vaan 19.4.2016 at 17:31

        En oo koskaan törmännyt ihmiseen joka lukis jonkun toisen pakottamana blogeja. Voit siis itse päättää luetko vai etkö. Ja asiat voi tuoda esiin positiivisemmalla asenteella.

        P.s. Esko asui tähän asti vanhassa kämpässä, tai ainakin mä sen käsitin niin.

        Mun mielestä on hyvä että asiat käsitellään siinä järjestyksessä missä Esko haluaa ne julkituoda.

        Blogia ei ole pakko lukea!

    • Reply Esko 19.4.2016 at 18:26

      Heippa Nina! Kiitos viestistäsi. Muutin vasta viikonloppuna uuteen asuntooni. Kirjoitan rehellisesti ja avoimesti tuntemuksista ja valitettavasti olleet hieman mollivoittoisia lähiaikoina. Voi tämän toki tulkita myös säälittäväksi ruikutukseksi. Eiköhän tänne muitakin aiheita vielä ole tulossa. Paistaahan tuolla taas kevätaurinko..:) Kivaa ja aurinkoista viikkoa!!

  • Reply Maija 18.4.2016 at 23:02

    Itsellä luki papereissa elämäntilannekriisi. Ällistyttävän helppoa tuntuu olevan lähellä olevien erot kun kyseessä vain kaksi aikuista. Itselle vaikeinta oli rikkoutunut kuva siitä mitä lapset ”menettää”. Kuinka oli omille lapsille luonut kuvan yhtenäisestä ja ehjästä perheestä. Jossa lasten vanhemmat kävelevät käsi kädessä hymyillen. Kun yhtä äkkiä me ei ollakaan enää isä ja äiti, vaan jatkossa me tarkoittaa ihan muuta. Meni neljä vuotta vihdoin luottaa tunteisiin ja antaa tuulen viedä ”rakastan sinua”, niin ihanaa ja vapauttavaa lausua toiselle ja vielä parempaa saada ne takaisin! Voimia ja onnellistan uusien tuulien puhalluksia Esko!

    • Reply Esko 19.4.2016 at 18:27

      Kiiitos Maija!! Hyvää kevättä!!

  • Reply Jenkkimimmi 19.4.2016 at 00:49

    Tuntui pahalta lukea kirjoitus! 🙁 Sä olet tosi vahva ja hieno mies!! Paljon tsemppia sulle Esko!!

    • Reply Esko 19.4.2016 at 18:27

      Kiitos Jenkkimimmi tsempeistä!!

  • Reply Tinttu 21.4.2016 at 23:01

    Tsemppiä eromylläkän keskellä. Se vie aikansa.
    Mä pelkään eniten että mä en saa enää kokea rakkautta tai sitä jalat alta tunnetta. Entä jos sitä oikeaa ei enää löydy.
    Erosta on kulunut jo 3 vuotta niin pelko hiipii ehkä siksi mieleen. Alkaa kyllästyttää olla ”yksin”.

  • Reply Viola 21.5.2016 at 22:44

    Tsemppiä! Elämä voittaa. Aina lopulta.

    Ps. Ja itse postauksesta… Hieno teksti!

  • Reply Merita 4.7.2016 at 13:18

    Sydämiä sulle Esko! Sitä saa mitä antaa, joten säteile maailmalle rakkautta ja joku päivä nuoli taas iskee. 🙂 Sitä ennen, nauti elämästä ja ajasta jonka saat olla ihan vain itseksesi. Kaikella on aikansa ja paikkansa.

  • Leave a Reply