Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Olen Esko. Olen opettaja, outo opettaja.

13.4.2016

IMG_20160413_163141

IMG_20160413_163005Kaivelin muuttoa varten laatikoitani ja törmäsin vanhaan kandintyöhöni. Pakkohan siitä oli postaus kirjoittaa. Lainaan tähän alkuun aloittelevaa tutkijaa ja suurta ajattelijaa: itseäni.

” 400 000 suomalaista hiljenee torstai-iltana seuraamaan tunnin ajaksi televisioruudussa viiniä nauttivaa ja miestä suutelevaa luokanopettajaa. Perjantaiaamun iltapäivälehtien lööpit kirkuvat opettajan moraalitonta ja edesvastuutonta käytöstä. Kohun laannuttua saamme edelleen lukea muutaman kuukauden välein opettajien edesottamuksista negatiivisessa valossa. Jo pelkästään yliopistomme lehtorin saapuminen nuorten yökerhoon aiheuttaa kampuksellamme suurta juoruilua ja hilpeyttä. Opettaja ei taida päästä roolistaan edes vapaa-ajallaan.

Valitsin kandidaatin tutkimuksen aiheeksi opettajan ammatin kokonaisvaltaisen vastuun luokanopettajien käsittämänä. Täytyykö opettajan olla roolimalli? Sallivatko opettajat itselleen kielteisenäkin nähtyjä asioita? Saako opettaja olla kuin kuka tahansa Matti Meikäläinen. Opettajan ammatti on julkinen ja siihen muodostuu tiettyjä odotuksia myös yhteiskunnan puolelta. Onko opettaja vielä se siveellinen kansankynttilä ilman minkäänlaisia paheita? “

Näin kirjoittelin Kajaanissa silloisen tyttöystäväni tietokoneella vuonna 2007. Vuodesta 2007 on jo yhdeksän vuotta aikaa. Tässä yhdeksässä vuodessa on esimerkiksi sosiaalinen media räjähtänyt. Some antaa mahdollisuuden päästä hyvin lähelle ihmistä ja hänen tekemisiään. Itse en tekemisiäni peittele (tietysti terve järki mukana). Elän täysin normaalia aikuisen ihmisen elämää omine heikkouksineni ja vahvuuksineni. Moni varmasti ajattelee, että miten opettaja voi kirjoittaa henkilökohtaista blogia tai miten opettaja osallistuu johonkin ihmeen tositeevee-ohjelmaan? Itselleni nämä asiat antavat hyvää vaihtelua ja tasapainoa omaan rakastamaani ammattiin.

Kyllä, minulla on myös tatuointeja ja lävistykset korvissa. Uskoisin, että nykymaailmassa ei kukaan enää pidä näitä asioita outoina. Mikäli oppilaita kannustetaan olemaan omia aitoja itsejään. Tuomaan esille vahvuuksiaan ja myös tunnistamaan heikkouksiaan. Mielestäni opettajan on oltava aito oma itsensä. Heitettävä persoonansa peliin ja annettava mennä. Itse olen opettanut tällä mentaliteetilla kohta kahdeksan vuotta. Välillä mennään metsään, mutta pääosin koulusta lähdetään hymy huulilla. Hymy huulilla opettajalla ja oppilailla.

Kollegat. Arvostan teitä suuresti. Teemme hienoa työtä.

-Esko. Opettaja, joka pääsee roolistaan vapaa-ajallaan-

Comments (33)

You Might Also Like

33 Comments

  • Reply Päivi65 13.4.2016 at 20:14

    Juuri näin…Arvostan suuresti aitouttasi.
    Jälleen kerran hieno kirjoitus.
    Hyvä Esko!????

  • Reply Esko 13.4.2016 at 20:23

    Iltaa Päivi!
    Kiitos ja kiitos. Kivaa iltaa!!

  • Reply E 13.4.2016 at 20:44

    Outo ja erikoinen, ehkä, mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. En olisi voinut lapselleni parempaa opettajaa toivoa. Annoit varmasti parhaat mahdolliset eväät murrosiän kynnyksellä olevalle tyttärelleni. Hyvää kevättä sinulle ja tyttärellesi!

    • Reply Esko 13.4.2016 at 21:23

      Iltoja E!
      No, olipas mieltä lämmittävä kommentti. Todella. Hyvää ja aurinkoista kevättä teille!!

  • Reply Ansku 13.4.2016 at 20:49

    Kuten oon jo aiemminkin sulle vissiin instassa todennut: olispa mullakin ollut sunkaltainen ope. Pysyttäydyn edelleen siinä. Meillä oli yläasteella yksi opettaja, joka ei yrittänyt olla mitään muuta kuin oli. Ei peitellyt yksityiselämäänsä, muttei myöskään retostellut sillä. Ei yrittänyt olla oppilaiden kaveri, mutta kuitenkin sai suurimman luottamuksen meiltä, koska hänkin luotti meihin. Voit arvata, kuka oli suosituin ope.. Olemalla oma itsensä.

    • Reply Esko 13.4.2016 at 21:25

      Iltoja Ansku!
      Arvostan kaikkia opettajia ja kaikilla opeilla on varmasti oma tyylinsä.
      Oikein kivaa iltaa Ansku!!

  • Reply Alli 13.4.2016 at 20:59

    Olen myös opettaja ja miettinyt tätä paljon! Itse olen huomannut jonkinlaista eroa miesten ja naisten välillä; tuntuu että miesopettaja “saa” olla vapaammin oma itsensä myös vapaa-ajalla ja naisopettajien tekemisiä töiden ulkopuolella seurataan hieman kriittisemmällä silmällä. En tiedä pitääkö tämä yhtään paikkaansa, mutta itselläni näin naisopettajana on jonkun verran tämänsuuntaisia kokemuksia. Hyvä kirjoitus! 🙂

    • Reply Esko 13.4.2016 at 21:27

      Iltaa Alli!
      Tähän minun on hieman hankalahko kommentoida. Kiitos ja oikein hyvää kevään viimeistä puristusta!!

  • Reply Jasmine 13.4.2016 at 21:25

    Erittäin hyvä kirjoitus. Itse vielä luokanopettajaopiskelija ja toivon niin, että voin operooli ei haukkaa minua kokonaan mukanaan 😉 Mutta eiköhän se ole itsestä kiinni, juuri niin kuin kuvailit. Oot Esko huippu, jatka samaa mallia!

    • Reply Esko 13.4.2016 at 21:28

      Iltaa Jasmine!
      Kyllä. Itsestä se varmasti on kiinni ja ei kai se katastrofi ole vaikka haukkaisikin…:)
      Kiitos, jatkan ja oikein hyvää opiskelukevättä!!

  • Reply Jasmine 13.4.2016 at 21:28

    Oho kirjotusvirhe. Eli siiiis toivon niin, että operooli ei haukkaa..

    • Reply Esko 13.4.2016 at 21:28

      Selvästi tuleva opettaja…:)

  • Reply mummi 13.4.2016 at 22:12

    Taas niin rehellinen kirjoitus sinulta. Kiitos siitä.
    Minä voisin kertoa, mitä oli olla opettajan tytär ja olin äitini luokalla kolme vuotta. Silloin opettajalla oli monta luokkaa yhtä aikaa opetettavana. Mutta tästä on monta, monta kymmentä vuotta jonka nimimerkkinikin kertoo ☺. Oli se aikaa ja lämmöllä muistelen. Äiti ei päästänyt yhtään helpommalla minua, kaikki läksyt oli tehtävä.
    Mutta aika kuluu eteenpäin ja samoin asiat, onneksi.
    Nyt minä katselen lastenlasten kirjoja ja seuraan myös että läksyt on tehty, silloin kun he ovat meillä käymässä.

  • Reply Esko 13.4.2016 at 22:21

    Iltaa Mummi!
    Hyvä äitisi. Samalla tavalla tulee kohdella kaikkia oppilaitaan.
    Jotenkin niin mahtavaa, että blogiani seuraa kaikenikäiset ihmiset. Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää!! Pysy linjoilla!!

  • Reply Emppu 13.4.2016 at 22:37

    Tällä hetkellä olen itse vaihdossa Tsekissa ja täällä tuntuu olevan varsin normaalia, että yliopiston lehtori liittyy tunnin jälkeen opiskelijoiden seuraan pubissa, jotkut jopa pitävät luentonsa kokonaan baarissa! Suurempi tabu sen sijaan saattanee olla näkyvällä paikalla olevat tatuoinnit ja lävistykset.

  • Reply Maria 14.4.2016 at 00:00

    Moikka Esko,
    Apua! Mitä ihmettä me (400 000 suomalaista) ollaan katsottu torstai-iltaisin tv:stä vuonna 2007? En saa päähäni laisinkaan. ????

    • Reply Esko 14.4.2016 at 13:45

      Isoveli valvoi vuonna 2007.

      • Reply Maria 14.4.2016 at 14:42

        No just, mä kävin sarjoja päässäni läpi. ????

  • Reply Heidi 14.4.2016 at 08:06

    Työskentelen itse myös opettajana ja olen huomannut, että olemalla läsnä, kuuntelemalla ja olemalla oma itseni on minulle toimivin tapa työskennellä opettajana. Tuntuu, että jos en kertoisi itsestäni mitään tai en menisi oppilaiden tasolle en välttämättä saisi heitä avautumaan omista asioistaan niin paljon tai ylipäätään kommunikoimaan minun tai toistensa kanssa. Yritän aktivoida oppilaitani monipuolisella tavalla (ruotsin kielessä se on välillä vähintäänkin haasteellista 😉 ) ja palkitsevinta minulle onkin huomata, että oppilas jolla on aiemmin ollut negatiivinen suhtautuminen tiettyyn kieleen tai vaikka ylipäätään opiskeluun alkaa saada hiljalleen jutun juonesta kiinni.

    Mielenkiintoista muuten, että mainitsit sosiaalisen median. Itselläni yksityisyyden raja menee siinä, että en hyväksy oppilaitani kavereiksi fb:ssä tai instassa. Vaikka ammattimme onkin julkinen niin haluan, että minulla on jotain yksityistä. 🙂 Vapaa-aikaani ammattini vaikuttaa ehkä eniten siten, että valitsen illanviettopaikat vähän sen mukaan missä on pienin todennäköisyys törmätä omiin oppilaisiin. Tuntuu, että yhteiskunta (ja vanhemmat) odottavat meidän edelleen olevan niitä puhtoisia kansankynttilöitä. En kuitenkaan koe, että ammattini vaikuttaa vapaa-aikaani mitenkään suuresti. Kyllä me opetkin saadaan vapaa-aikamme viettää juuri siten kuin haluamme! Nykyään kun opetan yläkoulun puolella, niin ei ole vaaraa että törmäisi oppilaisiinsa. Lukion opena sitä valitsi vähemmän nuorekkaita paikkoja 😀

    Mukavaa kevättä 🙂

    • Reply Esko 14.4.2016 at 13:46

      Heippa!
      Kiitos viestistäsi. Omat rajat minullakin on tuolla somessa. Facebook on ihan yksityinen kanavani.
      Mukavaa kevättä myös sinulle!!

  • Reply Nippe 14.4.2016 at 10:19

    Olenkohan jäävi kommentoimaan, kun pidän enemmän oudosta kuin normaalista? ; )
    Meitähän kotona kannustettiin jopa uimaan vastavirtaan; saa poiketa, olla erilainen ylpeästi ja kyseenalaistaa kaikkea tavallista!
    Vanhanaikainen, mutta samalla aikaansa edellä ollut isäni äiti oli niin uskomattoman ymmärtäväinen ihminen. Hän oli päättänyt pitkälle opiskeltuaan jäädä itsenäiseksi naiseksi, ilman miestä ja perhettä. Kohtalo puuttui elämään, ja hän tapasi ukkini ja sai 3 lasta. Ensimmäisen vasta kolmekymppisenä.
    Hän oli monilahjakas. Seurasi urheilua, kulttuuria ja politiikkaa. Keskusteli ja piti lapsista paljon.
    Oli erinomainen ruuanlaittaja ja leipoja. Käsityötaituri.
    Oli ollut aikoinaan kyläkoulussa myös pidempään opettajan sijaisena.
    Hän olisi varmasti tästä työstä pitänytkin, mutta hän kertoi, että häneltä puuttui eräs taito. Laulutaito.

    Pidä tyylisi ja elämäntaitosi!

  • Reply Esko 14.4.2016 at 13:47

    Heippa Nippe!
    Et ollenkaan, kiva, kun kommentoit. Laulutaito puuttuu myös minulta. Olen korvannut sen rohkeudella ja heittäytymisellä tilanteisiin täysillä. Pidän!!…:) Kivaa päivää!!

  • Reply Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina 14.4.2016 at 15:15

    Itse olen yläkoulun maikkana huomannut, että näin nuorena ja pienenä naisopena saan aktoriteetin nimenomaan olemalla oma aito itseni: sellainen, joka tekee välillä virheitä eikä häpeä sitä myöntää ja on aidosti kiinnostunut opetettavasta aineestaan (ja soittaa ihan piruuttaankin teineille vähintään muutaman viikon välein omaa suosikkiaan Kentiä, jonka kappaleista voi löytää kaikki ruotsin kielioppikiekurat ;)…). Mutta sen verran operoolin vanki kyllä olen, etten ikinä kehtaisi polttaa keskustassa tupakkaa :O. Huh, onneksi en polta…!

    • Reply Esko 14.4.2016 at 22:52

      Iltoja Laura!
      Näinpä, näinpä! Ah, Kenti onkin muuten todella kova! Täytyykin kuunnella taas pitkästä aikaa. Kiitos vinkistä!!

  • Reply Jenna 14.4.2016 at 20:31

    Tosi hyvä kirjoitus, hyvä Esko! Mä kanssa aloitin tammikuussa luokanopettajana ja opetan myös kaseille terveystietoa. Alkuun jännitin tosi paljon niitä kasiluokan tunteja, just sen takia kun mietin millainen mun pitäis olla, olenko tarpeeksi uskottava ja mitä ne musta ajattelee. Nyt oon huomannut, että parasta on olla ihan vaan oma itsensä 🙂 En toki voisi edelleenkään kuvitella, että joku niistä kävis lukemassa mun blogia. Ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa!

    • Reply Esko 14.4.2016 at 22:52

      Heippa Jenna!
      Kiitos ja mukavaa kevättä!!

  • Reply Pauliina 14.4.2016 at 22:35

    Itse olen vasta ope-opiskelija mutta nämä kysymykset on kyllä mietityttänyt. Vasta olin ikärajattomalla keikalla ja mietin että mitä jos joku tuttu alakoululainen tulee vastaan, vaikka periaatteessa tilannehan olitäysin samanlainen kuin vaikka kaupassa. Mietityttää kuinka paljon opettaja on opettaja vielä vapaa-ajallaankin. Varmaan sama kysymys monissakin ammateissa.

    • Reply Esko 14.4.2016 at 22:53

      Iltaa Pauliina!
      Kyllä. Varmasti välillä mietityttää. Olemalla oma itsensä, ei voi mennä pahasti vikaan…

  • Reply taru 16.4.2016 at 11:51

    Hyvä kirjoitus! Samoja asioita on tullut pohdittua. Opiskelen itse lastentarhanopettajaksi.

  • Reply Esko 16.4.2016 at 13:32

    Heippa Taru!
    Kiva kuulla ja kiitos. Tsemppiä opintoihin!!

  • Reply Hanna 23.6.2016 at 22:33

    Voi Esko, satuin aivan sattumalta blogiisi muutama päivä takaperin, ja nyt luennpostauksiasi aina muutaman päivässä. Kirjoituksesi ovat armollisia myös meitä lukijoita kohtaan. Huomaan monien ajatuksiesi olevan sellaisia, joita itse olen kuluneiden vuosien aikana hautonut. Kun oma tilanteeni oli pahimmillaan 10 vuotta sitten en olisi uskaltanut kirjoittaa blogia, mutta Jyväskylän lenkkipolkuja tuli tallattua ja ajatukset saivat siten kyytiä.

    Kiitos kirjoituksistasi, nautin niistä pienissä paloissa, jotta tämän ruhtinaallisen opeloman ajaksi olisi pientä kivaa lukemista!

    Mukavaa juhannusta, sait kuin saitkin ohjelmaa itsellesi!

  • Reply Miksi opettaja? | E2O 17.1.2018 at 19:08

    […] verran kirjoitellut. Luetellut ammattini hyviä ja huonoja puolia, lainaillut kandin työtäni opettajan roolimalliodotuksista ja onpas lapseninkin todennut minun olevan se yksinkertainen herra opettaja. Enpäs muista olenko […]

  • Reply Tästä asiasta lähes kaikilla on mielipide… | E2O 26.2.2018 at 20:14

    […] täällä asioitani. Kertaillaanpas tänään hieman tuota perustyötäni. Olen ammatiltani luokanopettaja ja omaan arkeeni sisältyy hyvin tiiviisti asia, josta jokaisella on varmasti muistoja ja […]

  • Leave a Reply