Se tunne. Kävelet kohti, lähestyt, lähestyt ja lähestyt. Alat tuntemaan maun suussasi. Vesi herahtaa kielelle. Sinun on pakko saada. Otat pienen annoksen. Pääset kotiin. Otat salaa. Otat salaa, niin paljon, kun kerkiät. Olosi on hetkellisesti euforinen. Hetken päästä kuitenkin kaduttaa. Miksi piti taas?
Kirjoittelin aiemmin todella pahasta irtokarkki-addiktiosta. Olin koukussa. Lähes jokaisella kauppareissulla kauhoin mukaani irtokarkkeja. Erivärisiä, makuisia, uutuuksia ja aina pari salmiakkia. Salmiakki tasoitti makunystyröitäni. Opettajanhuoneen pöydällä oli herkkuja. Kellot soi ja oli aika siirtyä tunnille. Suu täyteen karkkia ja äkkiä mukelsin suuni tyhjäksi, ettei oppilaat huomaa.
Lääkärintarkastuksessani kolesteroliarvot olivat kohollaan. Ihmettelin sitä suuresti. Urheilen ja syön suhteellisen terveellisesti. Olenkin pohtinut, oliko tolkuton makeisten syönti saanut myös kolesterolit pomppaamaan? Oloni oli usein myös uupunut. Tämä saattaa kyllä johtua myös hieman heikoista unenlahjoistani.
Nyt olen lopettanut. Kolmisen kuukautta olen ollut ilman karkkia. Jos minä jotain päätän, sen päätöksen myös pidän. Yhtään en ole syönyt. Karkki aiheutti minussa riippuvuutta. Halusin sitä koko ajan lisää. En voinut lopettaa. Tiesin, ettei se tee minulle hyvää, mutta silti vaan jatkoin. Vaikeita hetkiä on ollut, mutta päätös pitää. Vaikeimpia hetkiä on opettajanhuoneen brunssit notkuvine herkkupöytineen ja yksinäiset illat. Silloin olisi ihana saada karkkia.
Nyt olen irti. Olen irti karkista. En enää sorru. (Ehkä)
-Esko-
28 Comments
Wow! Hienoa! 🙂 Miten voitit kiusaukset? 🙂
Jee!! Taistelun kautta…Olihan tuo aika tuskaa välillä. Repsahdus pelottaa..:)
Taidan ryhtyä samaan taisteluun 🙂
Onnea valitsemallesi tielle, siis karkittomalle. Karkin syönti nostaa verensokeria,ei kolesterolia,mielestäni. Sokerista tulee väsynyt olo/sokerihumala. Mutta ei se auta yöuniin.
Olen itse ollut uudesta vuodesta asti myös nauttimatta makeisia. Ei se ihan helppoa ole.🍬
Heippa! No ei ole ei…Onneksi ollaan jo voiton puolella. Kivaa loppuviikkoa!!
Olin kuukauden ilman. Teki tiukkaa. Sitten päätin että ostan jos tekee mieli. Pari viikkoa sitä meni ilman. No. Lopputulos että tekee mieli salmiakkia aika ajoin ja sitä on saatava. Mutta tiedostan paremmin ja huono olo tulee joistakin lajeista.
Tänään kiersin lähikaupan kaukaa. Oli pakko. Kun en halua tuhlata rahaa.
Sallitko itsellesi edes kerran viikkoon herkkuhetken? Onko vain irtarit ja valmispussit pannassa? Rahkapullaa edes 😊
Kivaa viikonjatkoa!
Heippa!
Rahkapullaa ja Gainomaxia..Ne sallin..:) Kivaa iltaa TätiO!!
👏👏👍Hyvä! Mulla on sama tavoite, mutta etsin vielä itsekuria.
Tsemiäääää!!
Täyslakot auttaa vieroittautumisessa, jossain vaiheessa voi sitten ehkä palata kohtuukäyttäjäksi (ostaa vain silloin kun tekee mieli, eikä nälkään tai tunnesyömiseen)..suklaa nostaa kuulemma ainakin kolesterolia..
Heippa!
Kohtuukäyttö on tavoitteeni…:)
Otsikon kun voi tulkita kahdellakin tavalla…
Ja opena tietty kiinnittää huomion siihen isoon alkukirjaimeen! Käsitelläänpä nyt kuitenkin tuota pikkukirjainteemaa: kolmena peräkkäisenä vuonna pitänyt herkuttoman tammikuun, on tehnyt alkuhaasteiden ja päänsärkyjen jälkeen sekä kropalle että mielelle hyvää, ja miksi, oi miksi, sen sitten lopettaa ja antaa itsellensä luvan aloittaa taas ne herkut?! Heikko on liha…
Tsemppiä karkittomuudelle, pienellä ja isolla kirjaimella ❤️
Heippa Satu!
Tämä on tämmöinen lukijan tulkinta..;) Kivaa loppuviikkoa!!
Mä niin toivon,että mäkin pystyisin tohon karkkilakkoon.
Mä oon todella heikkona ”irtsareihin” ei voi mennä karkkihyllyn ohi EI!!!
Päivittäistä on mullakin toi makean himo.
Nostan sulle hattua,🎩että olet onnistunut. Hyvä Esko!
Kiiitos!!!
Minusta ei ole karkin kohtuukäyttäjäksi. Pystyn olemaan kokonaan ilman, jos oikein päätän. Olen ollut kokonaisen vuoden kokonaan ilman karkkia kerran teininä ja kerran aikuisena, perheellisenä ihmisenä. Pystyn, eikä tehnyt oikeastaan tiukkaakaan. Totaalikieltäytyjänä huomasin, kuinka sitä tuli vain tilaisuuden vuoksi syötyä sellaisiakin karkkeja, joista ei niin edes pidä (kun niitä oli vaikka kahvihuoneen pöydällä vapaasti saatavilla) ja silloinkin, kun ei oikeasti tehnyt niin edes mieli (mutta kun oli se tilaisuus…).
Täyskieltäytyminen on minulla aina johtanut hillittyyn ja tiedostettuin kohtuukäyttäytymiseen, joka taas on johtanut lopulta takaisin överisyömiseen. Siihen päivittäiseen mussuttamiseen. Kourakaupalla. Joka päivä.
Heikoin kohtani on automatkat töistä kotiin. Nälkä ja rauha olla hetken yksin ja itsensä kanssa. Nauttia tuo pieni hetki kahden hulinan välillä. Sokeria suun täydeltä.
Olisi kiva osata käyttää kohtuudella. En vain usko, että minusta on oikeasti koskaan siihen.
Näin juuri mullakin!
Kohtuudella, Veera, kohtuudella..:)
Heiiii Esko, just aamusta napsin salmiakkia suuhun. Ja illalla ennen nukkumaan menoa…(aika sairasta jo😃) -Mutta eihän mulla ole kuin pari (-kolme) pahetta, ja toinen on ”tapaus the candy”.
Tsempit lakolle!! Pysy lujana.😆
Joo, ei kai tämä maailman vakavin pahe ole?…:) Pysyn!
Voisitko kertoo miten teit sen?? 😊
Kova taistelu ja itsekuri…:)
Täällä suklaanarkkari hei! Ei minkäänlaista itsehillintää… 🙁 APUA!
Hahah, nythä osu etee hyvinkii ajankohtane postaus! Ite olin tos parisen kuukautta ilman karkkii, nii ei pahemmin tee ees mieli enää. En enää oo tiukalla EI-linjalla, muttei vaa tee mieli. Oon ihmetelly, mite tää on mahollista, koska oon pienestä asti ollu kamala sokerihiiri, mut totta se on! 😀 Onnee karkittomuuteen! 🙂
Hieno juttu! Mulla tulee syksyllä kuluneeksi 10 vuotta kun lopetin karkin syömisen. Vielä ei ole niin paljon tehnyt mieli et oisin sortunut ja mä tosiaan vieläkin muistan miltä geisha, pätkis ja sukulakut maistuu 😊 Mä en usko et vieläkään voisin olla kohtuu käyttäjä, äkkiä mä taas ahmisin kaksin käsin 😂
Omalla kohdallani olen vuosien jälkeen päässyt addiktiosta kohtuukäyttäjäksi. Ensin totaalikieltäytyminen, muutamia repsahduksia, huono omatunto jne. Nyt syön harvoin karkkia tai muuta makeeta, mut joskus syön, jos tekee mieli tai joku tarjoaa, eikä se jää päälle. Tsemppiä jatkoon!
Tykkään lukea sun blogia sieltä täältä sattumanvaraisesti. Tämä teksti on usean kuukauden vanha, vaan koukutti minut tässä jo pelkkä otsikko: Pääsin irti karkista. Herätti ajatuksia, puhutaanko karkista vai Karkista? 😉
Sun tekstit on erittäin ovelia, en oo varma hoksaavatko kaikki lukijat tiettyjä jippoja näissä. Ehkä ne ei ole tarkoituksenmukaisia, mutta minun mieltäni kutkuttavat usein. Hienoa, jatka samaan malliin. Oon varma, että myös miehet blogiasi lukevat. Diesel-moottori lämpenee hitaasti, mutta varmasti.
Heippa Emmi!
Kiva, että tykkäät. Jatka ihmeessä lukemista. Saattavat olla ajoittain jopa liiankin ovelia. Jatkan samaan malliin ja toivon kyllä, että miehetkin olisivat kanavalla mukana…:)