Opettajuuteen liittyviä kysymyksiä tuli paljon. Tässäpä muutamia vastauksia.
Opettajan työn plussat ja miinukset?
PLUSSAT:
- Lapset, heidän iloisuus ja motivaatio uusien asioiden oppimiseen.
- Vapaus opettaa juuri omanlaisella tyylillä.
- Onnistumisen kokemukset.
- Jokainen päivä on erilainen.
- Yhteistyö vanhempien kanssa.
- Opettajanhuoneen brunssit.
MIINUKSET:
- Kiire
- Välillä riittämättömyyden tunne. Tuntuu, jotta tarvitsisi myös lääkärin, poliisin, psykologin, talonmiehen, siivoajan ym.pätevyyden.
- Opehuoneessa kahvi usein loppu.
Oliko opettajan ammatti sinulle jonkinmoinen kutsumus?
Ei ollut kutsumus. Vanhempani ovat täysin eri alalla. Veljeni on opetusalalla ja hänen esimerkkiään olen seurannut pikkupojasta asti. Onneksi olen seurannut, koska veljeni on meistä se järjen ääni. Hyvä valinta, en ole katunut.
Miten/miksi päädyit luokanopettajaksi?
Menin armeijan jälkeen kehitysvammaisten kouluun avustajaksi. Siellä vierähtikin kaksi ja puoli vuotta. Innostuin työstä todella paljon. Aloin suorittamaan kasvatustieteen ja erityispedagogiikan opintoja avoimessa yliopistossa.
Ylioppilaskokeista en kirjoittanut kovin mairittelevia arvosanoja, mutta onneksi vielä minun aikanani sai lisäpisteitä työkokemuksesta ja opinnoista OKL-haussa. Lisäksi Kajaanissa opettajankoulutuslaitoksen kokeissa sai pisteitä myös liikuntanäytteestä. Sattui vielä koripallon rannesyöttö yhdeksi aiheeksi, hyvä tuuri.
Haastatteluja ennen minulla alkoi vuotaa verta nenästä ja astelin haastatteluraadin eteen tuppo nenässä. Katsoivat varmaan, jotta on erikoinen heppu. Otetaan säälistä sisään. Eli pääsin opiskelemaan. Opiskelin Kajaanissa kaksi vuotta ja sain siirron Helsingin yliopistoon. Helsingissä tein maisterin opinnot ja valmistuin vuonna 2010.
Onko sulla jatkokoulutussuunnitelmia?
Kyllä. Ajattelin suorittaa monimuoto-opiskeluna erityisluokanopettajan opinnot. Kehitysvammaisten opetus kiinnostaa paljon ja tuo pätevyys avaisi paljon uusia ovia.
Mitkä on vahvuutesi/heikkoutesi opettajana?
Vahvuudet:
- heittäytyminen -> koko persoona peliin
- oppilaslähtöinen ote
- auktoriteetti
- humoristinen opetustyyli
- iso koko…:)
- matala ääni
- annan oppilaille aikaa ja tykkään keskustella heidän asioistaan
- kiinnostus alaani kohtaan
- karttakepin käyttö
Heikkoudet:
- liian korkealentoiset suunnitelmat
- puhun liian paljon -> tunnit ei tahdo riittää
- todella heikko musikaalisuus
- huono muisti -> Post it -laput elintärkeitä
Mitä vinkkejä antaisit tällä hetkellä opettajaksi opiskeleville?
Nauttikaa opiskeluajasta. Ottakaa kaikki mahdolliset opit irti harjoitteluista. Niistä on todellakin hyötyä. Haastatelkaa ja kyselkää asioita ohjaavilta opettajiltanne. Suorittakaa yksi pitkä sivuaine -> merkittävä vaikutus palkkaukseen.
Tehkää mahdollisuuksien mukaan paljon sijaisuuksia ja eri kouluissa. Tämä antaa perspektiiviä ja sitä “oikeaa” kuvaa koulumaailmasta. Valmistuttuanne pysykää omina itsenänne. Kuunnelkaa oppilaita ja jos itse vedät hyvällä meininigillä, myös oppilaat vetävät hyvällä meiningillä. Jos luokassa vallitsee positiivinen ja rento ilmapiiri; on opettaminen varmasti mielekkäämpää. Siinäpä jotain vinkkejä.
Oppimisen iloa!
-Esko-
10 Comments
Jälleen kerran hyviä ajatuksia ja erityisesti minua kiinnostaa omakohtaista syistä nämä opettajuuteen liittyvät asiat. Lähetin juuri graduni tarkistukseen ja luokanopettajan pätevyys häämöttää nurkan takana (sillä pitkällä sivuaineella höystettynä 😉 ).
Iltaa O!
Onnea tulevasta valmistumisesta! Mukavaa loppuviikkoa!!
Kiitos ihanasta postauksesta ja etenkin vinkeistä meil opiskelijoil! Välil tuntuu, et työelämä on vast jossain kaukana tulevaisuudes, mut totta, et kannattaa nyt jo todellaki kysellä mahollisimman paljon ja tehä sijaisuuksia nii paljon ku mahollist 🙂 Ihana myös kuulla sun ominaisuuksia opettajana ja ajatuksia opettamisesta! Ittellä taas innokkuus ja varmuus tätä alaa kohtaan nousi! 🙂
Heippa! Kiva, että tykkäsit. 🙂 Ja, että innokkuuskin nousi, hianoa!! Opiskeluintoa!!
Olisit varmasti loisto-ope erityisväelle! Sellaisia tarvitaan. Tsemppiä urasuunnitelmiin ja kevääseen noin muutenkin 🙂
Oi, kiitos! Tsemppiä kevääseen myös sinulle!!
Moi Ope! (en oo päässyt sanomaan noin aika moneen vuoteen, olipas kivaa!)
Halusin vielä kiittää ja kehaista sua mm. aiemmasta ketäs te ootte- postauksesta. Merkitsi todella paljon, että jaksoit lukea kaikki vajaat KOLMESATAA kommenttia ja heittää kiitokset perään. On varmaan ollut melkoista myllerrystä aloittaa blogi ja saada satoja (ellei tuhansia?) lukijoita. Ihanaa, että kirjoitat niin avoimesti ja aidosti arjesta ja fiiliksistä myötä- ja vastoinkäymisissä En jaksa enää lukea kiiltokuvamaisia epäaidontuntuisia muotiblogeja vaan haluan saada blogista jotain irti, täältä sitä saan aina, kiitos!
Heippa Inni! Kiva oli lukea ja nähdä millainen “huippujengi” blogiani lukee. Eipä tämä kamalaa myllerrystä ole ollut, hyvää ja virikkeellistä iltojen täytettä…:) Todella kiva huomata, että juttuja lukee muutkin kuin isä ja äiti. Kaikki blogit ovat varmasti omalla tavallaan huippuja! Mukavaa päivää!!
Riittämättömyyden tunteesta. Luonnostelin just pari päivää sitten oloani keventävän ajatuskaaren riittämättömyydestä, joten jaan sen muillekin.
Keskellä riittämättömyyden fiilistä tajusin, että ei kukaan muu koe mun olevan riittämätön. Ei lapsi koskaan mieti, että onpa äiti tai isä riittämätön. En muista koskaan ajatelleeni, että kollegani olisi riittämätön. En usko, että oppilaat ajattelevat opettajan olevan riittämätön. Tai itse asiassa, että kukaan olisi. Mutta itseni olen ajatellut muille riittämättömäksi usein.
Pari päivää olen treenannut riittämättömyydestä irtipäästämistä. Kyllä se tässä vauva-arjen keskellä mieleen hiipii, mutta latistuu tajutessani, että se on vain itse luomani illuusio. Aika voittajafiilis, jos tällä pääsen irti tästä vuosikymmenten ikeestä!
Kiitos Karoliina viestistäsi ja mukavaa päivää!!