Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

PV= perjantain vanhat

15.4.2016

IMG_20160415_180442 IMG_20160415_180532

Viime kesänä minulla oli kunnia päästä osallistumaan ensimmäistä kertaa kasattuun Jukolatiimiin. Tiimi osallistui Jukolan viestiin ja samalla kerättiin rahaa Vammaisten lasten urheilun tukemiseen. Projekti onnistui hienosti. Rahaa kertyi yli 20 000e ja jokainen tiimin jäsen on tietääkseni tullut jo pois Paimion metsästä.

Tulevan kesän Jukolatiimi julkistetaan ensi viikolla. En voi, kun toivottaa onnea matkaan. Nauttikaa. Tuo oli elämäni kirkkaasti erikoisin ja mieleenpainuvin urheilusuoritus.

Näin kirjoittelin viime kesänä. Tähän tekstiin olen itsekin tyytyväinen. Näemmä nukkumatta silmäystäkään syntyy parhaat tarinat.

FLOW-MIES JUKOLASSA

Kenties tästä johtuu, että niin sanottu luova luokka loistaa suunnistuskilpailuissa lähinnä poissaolollaan. Vaikka kuinka vaivaan päätäni, en saa mieleeni ainuttakaan suunnistusta harrastavaa kirjailijaa tai minkään muunkaan alan taiteilijaa. Mainosmiehiä täällä ei taatusti ole, ei graafisia suunnittelijoita, ei web-designereita – paljon kauemmas Flow-festivaalin asiakaskunnasta ei Suomen suvessa taida päästä. – – Sen myös huomaa. Sen todellakin huomaa. Katson ympärilleni ja yritän nähdä Jukolan kylän sellaisen ihmisen silmin, joka näkee sen ensi kertaa.” Suora lainaus Juha Itkosen kirjoittamasta jutusta Imagessa 7.6.2015.

Minä näin Jukolan kylän ensimmäistä kertaa tänä viikonloppuna Paimiossa Louna-Jukolassa. Tänä vuonna siellä oli ainakin yksi asiakas Flow-festivaalin asiakaskunnasta, minä. Minä en toki harrasta suunnistusta, mutta tänä viikonloppuna olin yksi palanen sitä suurta yhteisöä, joka kerääntyy joka kesä jonnekin päin Suomea nauttimaan tästä erikoislaatuisesta tunnelmasta.

Tämä on ensikertalaisen Flow-festivaaliasiakkaan näkemys Jukolan viestistä.

Saavun Turkuun, jossa yövymme hotellissa aivan torin kupeessa. Tässä vaiheessa minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, kuinka Jukolassa tulisi majoittua. Teltassa metsän keskellä tuhansien muiden majoittujien kanssa. Kuulen myös sivukorvalla kertomuksia pariskunnista, jotka joka vuosi tapaavat Jukolassa kerran vuodessa samassa teltassa. Tiedä sitten puhutaanko näissä tapaamisissa rasteista vai rakkaudesta?

Saavumme kohti telttakylää ja kisakeskusta. Autokunnallamme loksahtaa suut auki ja ihmettelemme rinkat selässä vaeltavia ihmismassoja. Parkkeeraamme automme ja lähdemme etsimään tapahtuman sydäntä, kisakeskusta. Matkaa kisakeskukseen on noin kilometri, mutta poppoomme kääntyy tälläkin matkalla kolme kertaa harhaan. Olemme yhtäkkiä keskellä telttakylää. Telttoja aivan vieri vieressä. Hyväntuulista puheensorinaa ja vastaamme kävelee noin kolmevuotias tyttö kantaen makuupussia kädessään. Tuleva suunnistaja, se on varma. Suunnistus on laji, joka siirtyy vahvasti perheissä eteenpäin. Tai tämmöisen kuvan minä ainakin olen saanut. Lopulta löydämme kisakeskukseen.

Tuhansia ihmisiä, aivan kuin Flow-festivaaleilla. Täälläkin vallitsee omanlaisensa pukukoodi. Nastareita, rinkkoja, trikoita ja Fjällrävenin reppuja vilisee ympärillä. Ihmisten lämminhenkisyys ja ilo tästä suuresta tapahtumasta on käsinkosketeltavaa. Taustalla kuuluu selostajien katkeamaton ääni, jossa käydään läpi viestin tilanteita. Täälläkin on lukuisia erilaisia kojuja, aivan kuten rokkifestareilla. Tällä kertaa kojuista ei saakaan Jägermeister- snapseja, vaan nappaan matkaani välipalaksi kotimaista Qvinoa-puuroa, jonka huuhtelen alas pienyrittäjien mansikkamehulla. Tämä festivaali ei elä keskioluesta ja rokin räimeestä. Tämä festivaali elää talkooihmisten innosta ja lavalta kuuluvasta kuorolaulannasta. Täällä ollaan suomalaisuuden ytimessä.

Päivän vietämme pyörien ympäri kisakeskusta ja pikkuhiljaa alkaa hiipimään pelko puseroon. Kohta minä olen yksi noista metsään säntäävistä kisailijoista. Itselläni ei ole minkäänlaista kilpailullista tavoitetta. Olen käynyt kolme kertaa maastossa ja pisin matkani on ollut 4,6 kilometriä. Tavoitteeni on ylittää itseni. Kokea onnistuminen. Päästä pois metsästä ennen maanantaita. Kohta juoksen aamuyöllä kello kolme Jukolan pisimmän osuuden 15,7 kilometriä. Ilta alkaa hieman hämärtymään ja lähdemme hotellille nukkumaan ennen suoritusta.

Haen alakerran Hesburgerista iltapalaksi nugetteja sekä smoothieta. Istun yksin hotellihuoneen sängyllä ja luen kotoa tulleen viestin. ” F itki hysteerisesti iltasadun jälkeen: Mitä jos sudet syö isin?” Niin, mitä jos? Sammutan valot ja suljen silmäni. Katselen kännykän kelloa viiden minuutin välein. En saa nukuttua yhtään. Jännittää niin mahdottomasti. Kello onkin yhtäkkiä 1.40 ja on aika siirtyä takaisin Paimioon. Olen lähdössä juoksemaan lähes puolimaratonin mittaisen matkan kolmelta yöllä nukkumatta silmäystäkään. Nyt on jo todella epätoivoinen olo.

Kisapaikalla viimeiset ohjeistukset. Emit-kortti käteen ja otsalamppu päähän. En kylläkään osannut sitä itse laittaa. Kiitos Valtteri avusta. Seison puuaidan takana ja odotan Oonaa. Kakkososuutemme juoksija on tehnyt hurjan suorituksen ja kohta on minun vuoroni. Saan kartan käteeni ja lähden. Metsä vie mukanaan. Väsymys unohtuu ja kapuan jyrkänteitä, laskettelen pitkin avokallioita, uppoan polvia myöten suohon. Välillä vilkuilen kelloa 5.35. Yleensä tähän aikaan lauantaiöisin olen tottunut hieman erityyppiseen suunnistukseen. Jaloissa alkaa painaa. Kisakeskuksen kuulutukset kovenevat metri metriltä. Kohta olen maalissa. Leimaan viimeisen rastin Jukola-soihdun alapuolella, nosta rinnan pystyyn ja annan kaikkeni ennen viestinvaihtoa. Olen niin onnellinen, että tekisi mieleni itkeä. Tein sen. Voitin itseni.

Vielä juoksun jälkeen pääsen kokemaan yhden uuden asian elämässäni. Jukolan saunan. Hikisiä miehiä umpimärässä teltassa aivan vieri vieressä. Suihkut ovat rivissä ulkona. Pideesuihkut roikkuvat puolen metrin välein. Nopea suihkutus ja kohti saunaa. Nyt ollaan yhteisöllisyyden ytimessä. Siellä istutaan viidenkymmenen itsensä ylittäneen miehen kanssa lähes sylikkäin ja käydään läpi radan eri kiemuroita. Flow-mieskin on kuin kotonaan.

On aika jättää Jukolan kylä taakse ja ajaa kohti kotia. Olen onnellinen, että pääsin kokemaan tämän tapahtuman. Kiitos teille, jotka teitte tämän mahdolliseksi.

Flow-festivaaleille laitan kompassin etutaskuun.

Koodeja!

 -Esko-

Comments (9)

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply Nippe 15.4.2016 at 19:42

    Todella arvokasta toimintaa. Hyväntekeväisyys antaa niin paljon jokaiselle☆

    • Reply Esko 15.4.2016 at 21:23

      Iltaa Nippe!
      Joo, kyllä tuon hyväntekeväisyyskohteen eteen jaksoi startata kolmelta yöllä pilkkopimeään metsään…:) Upea juttu!

  • Reply Ansku 15.4.2016 at 20:22

    Yön pitkä on kova osuus kenelle tahansa, saatika ensikertalaiselle, hienosti kyllä vedit! Toivottavasti tämän vuoden porukalla tulee vähintään saman verran hyväntekeväisyyteen kuin teillä. Mulla tänä vuonna edessä 17. kerta venloissa/jukolassa, ei vaan osaa jättää jukolan ainutlaatuista tunnelmaa väliin.

    • Reply Esko 15.4.2016 at 21:25

      Iltaa Ansku!
      Kiva nähdä ketä tiimiin valikoituu. Joo, oli tuo pitkä yö melkoinen paketti. Hälvälässä järjestettävään Jukolaan tulen varmasti paikalle. Joko metsään, saunaan tai katsojaksi…Tsemppiä kesään!!

  • Reply E 15.4.2016 at 20:36

    Hienosti kuvattu Jukolan tunnelma! Koskettavaa jopa. Sitä on elämänsä fiilistellyt Jukolaa sivusta seuraten ja tuttuja tv:n ääressä bongaillen. Vastaus ajatukseesi lajin perinnöllisyydestä: ei me kaikki suunnistajien lapset suunnisteta, mutta kyllä me silti lajin hienous tajutaan. 🙂
    Kai vielä joskus?

    • Reply Esko 15.4.2016 at 21:25

      Kiitos! Tämä teksti onnistui minustakin hyvin.
      Todellakin menet!!..:)

  • Reply Kata 15.4.2016 at 20:59

    Tämä on hieno kuvaus Jukolasta. Itse yleensä kotisohvalta torkkuen tätä olen seurannut, tänä vuonna mahdollisesti paikanpäällä, jos puoliso päättää osallistua.

    Kait sä olet taas mukana Jukolassa? Onko tullut suunnistettua, taashan se iltarastikausi käynnistyi 😉

    • Reply Esko 15.4.2016 at 21:27

      Moikka Kata!
      Ei oo tullu käytyä Jukolan jälkeen. Keväällä pitää kyllä taas mennä. Oona onkin luvannut lähteä mukaan…:) Täytyykin kaivaa nastarit esille.

  • Reply On taas aika sen erikoisen tapahtuman | E2O 10.7.2017 at 21:08

    […] kirjoitin jutun, josta olen edelleenkin ylpeä ja siksipä jaan sen tänne jälleen. KÄYKÄÄPÄS LUKAISEMASSA Toivottavasti ensi vuonna olisi ihan tuore ja uusi juttu tehtynä. Flow-mies […]

  • Leave a Reply