Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

PV= perjantain vanhat: Kuoleman serkkupoika

22.4.2016

Tämä postaus oli pakko nostaa uudestaan esiin, koska tämä asiakin on taas vähän nostanut päätään. Mikä ei ole varsinaisen mukava juttu.

////”Idiootti ei unta rakasta, ei pidä kuoleman serkkupojasta…Unettomuus tekee mut seniiliksi, instabiiliksi, kärsii mekanismi…” Näin lauleskelee lahtelainen reggae-artisti Raappana. Syksyn kynnyksellä osasin mukautua hyvin tämän kappaleen tekstiin.

Unenlahjani eivät ole koskaan olleet hyvät. Muistan, kun jo pienenä kesämökillämme kaikki muut lapset nukahtivat sormia napsauttamalla ja nukkuivat sikeää unta aamun sarastukseen asti. Automatkoilla veljeni nukahti jo Lykynlammen kohdalla (n. 8km. Joensuun keskustasta). Itse katselin nukkuvaa veljeäni Helsinkiin asti. Yleensä hän heräsi Keravalla, viimeistään Käpylässä.

Kyllä, tämä kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta olen nukkunut F:n syntymän jälkeen lähes jokaisen yön olohuoneen sohvallamme. Tähän ratkaisuun päädyttiin aikanaan, kun Karoliinan oli helppo imettää F:ää heidän nukkuessaan samassa sängyssä. Itse jaksoi myös paremmin käydä töissä, kun sai nukkua sohvalla ”rauhassa”. Tämä käytäntö on nyt jotenkin jäänyt päälle. Toivottavasti esim. F:n aloittaessa koulun voisi siirtyä takaisin sänkyyn. (F tulee edelleen lähes joka yö sänkyymme ja minä heikkounisena herään tähän niin, etten saa enää unta)

Opettajan kesäloma on pitkä ja tämä kesä oli todella kiva ja tapahtumarikas. Töistä tuli irrottauduttua hyvin, jopa liiankin hyvin. Syksyllä kaikki tulikin ryminällä päälle. Paluu arkirutiineihin, Iholla-sarjan alku, F:n päivähoito. Menetin uneni lähes täysin kuukaudeksi. En nukkunut juuri lainkaan. Menin kyllä nukkumaan ihan normaalisti, mutta yöllä heräsin yhden aikaan ja sitten pyörinkin ja tuijottelin kelloa herätyskellon soittoon asti. Mietin työasioita, mietin mitä kummallisempia asioita. Kierre oli valmis ja aloin pelkäämään nukkumista.

Jo näin lyhyessä ajassa minusta tuli vihainen, perheestä piittaamaton haamu. Järjettömän tummilla silmänalusilla. Töissä jaksoin kitkutella. Urheilua en jaksanut harrastaa. Kavereille keksin tekosyitä, etten kerkeä nähdä heitä. Puhelimen painoin äänettömälle. Tajusin, ettei elämä voi jatkua näin, ja päätin suunnata Helsingin uniklinikalle.

Diagnoosini: toiminnallinen unettomuus, joka on hyvin yleistä muutoksien saapuessa elämään. Sain Surmontil-nimistä lääkettä, jota voidaan käyttää pieninä annoksina juuri unettomuuteen. Tavoitteena lääkkeen aloituksessa oli säilyttää jatkuva uni ja estää yöheräämiseni.

En ole varma vaikuttiko juuri lääkeaine minuun. Söin lääkettä jonkin aikaa ja nukuin kyllä paremmin. Luulenpa vaikutuksen olleen kuitenkin ennemmin päänsisäinen juttu. Pelkästään jo tieto siitä, että kaapista löytyi unilääkepurkki – ilman että edes otin sieltä välttämättä yhtään lääkettä – rauhoitti mieltäni.

Enää en ole lääkettä juurikaan syönyt. Arki on tasaantunut ja nukun jo paremmin. Lyhyestä haamujaksosta johtuen osaan arvostaa unen merkitystä ihan eri tavalla. Ilman unta kulkee kuin sumussa ja epämiellyttävät vaikutukset alkavat hyvin nopeasti.

Olin viime viikolla kuuntelemassa unilääketieteeseen erikoistuneen neurologin, professori Markku Partisen pitämää Uni-luentoa. Hän lopetti luentonsa lauseeseen: ” Paras unilääke on puhdas omatunto. ”

Tavallaan olen Partisen kanssa samaa mieltä: Kun mielen päällä ei ole mitään stressiä, tulee unikin paremmin. Varsinaisen omatuntoni pitäisi kuitenkin olla ihan puhtoinen.

Olisi mukava kuulla, jos teillä olisi jotain poppakonsteja unettomuuden taltuttamiseen? Lääkkeiden olemassaolo on hyvä juttu, mutta ei niitä haluaisi vedellä yhtään enemmän kuin on pakko. Entä onko linjoilla muita unettomia sieluja tai sohvanukkujia?////

Unirikasta viikonloppua!

-Esko-

Comments (21)

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply Nippe 22.4.2016 at 18:59

    Unettomuus on ollut epätoivottu kanssaeläjä viime vuosina, kärjistyen viimeisen vuoden aikana.
    Minähän näen uniakin muistettavasti ja väreissä melkein joka yö. Sekään ei ole kuulemma unen laadun tae, ja sen olen totisesti huomannut. Kun stressihormonia on liikaa veressä, se vaikuttaa unen laatuun. Puolivalveilla. Puoliunessa. Heräysvalmiudessa. Niinpä ne yöt menevät.
    Olen aika lääkevastainen ihminen omalla kohdalla (saan hyvin herkästi sivuoireita).
    Tästä huolimatta olen kolmea unilääkettä tänä vuonna kokeillut ja tällä hetkellä olen ilman.
    Ehkä siinä on jokin psykologinen pointti, että kun tietää kaapissa niitä varalta olevan, se hieman rauhoittaa. Kaikki mieltä kuohuttava pitäisi rauhoittaa elämästä varsinkin illan tunteina ennen nukkumaan menoa…
    Minunkin pikkusiskoni nukkuu kuin tukki. Jopa festariteltassa.
    Kun kysyin, miten hän viimeksi nukkui teltassa, hän totesi, että aamulla heräsi samasta asennosta, mihin nukahti. ??????
    Sekin loukkaa, ettei oteta unettomuutta todesta. Ymmärretä, kuinka paljon se elämisen laatuun vaikuttaa.
    Lamput puoliteholla eteenpäin. Jos olisi jalka kipsissä, se ymmärrettäisiin paremmin näkyvänä vaivana.
    Jospa elämän tasaannuttua ne unet vähän vielä paranisivat, sinullakin!

    Unettavaa vkonloppua sinullekin ×)

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:45

      Kiitos viestistäsi!!!

  • Reply ohis 22.4.2016 at 20:11

    Meillä on perheessä “sääntö”, ettei kukaan nuku sohvalla ellei sitten ole kyse poikkeustilanteesta kuten oksutaudista (vessa on lähempänä) tms. Sohva on sohva ja siellä nukun korkeintaan päiväunia ja katselen virkeänä perheen touhuja tai töllötän telkkaa, sänky on ensisijaisesti nukkumista varten. Oma sänky on ihana asia ja minusta myös lapsilla on oikeus hyviin yöuniin, eikä yöjuoksenteluun. Ehkä vähän tiukasti ilmaistu, mutta minun uneni olisivat välittömästi säpäleinä, jos pitäisi a) herätä yöllä liikuskelevaan “isoon” lapseen ja b) nukkua samassa sängyssä ko. lapsen kanssa. Tiedän kyllä että lapset ovat erilaisia ja jotkut lapset ovat herkkäunisempia, mutta meillä se herkkäunisinkin saatellaan yöllä takaisin omaan sänkyyn ja peitellään unia jatkamaan. Jos lapsi kuitenkin punkee aikuisen unitilaan, niin voi koittaa vierihoitoratkaisua, eli pistää lapselle oman patja lattialle aikuisen sängyn viereen ja sinne on lupa kömpiä, mutta aikuista ei tarvitse yöllä herätellä… Ehkä tosiaan kuulostaa tylyltä, mutta minusta on ihan ok jos aikuiset pyrkivät takaamaan hyvät ja levolliset yöunet kaikille. Ja kun lapsia on enemmän kuin yksi, niin voin kyllä kertoa että jokainen ylimääräinen “turha” yöherätys on silkkaa tuskaa ja piinaa, vaikka niin ihania natiaisia ovatkin. 🙂

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:46

      Kiitos viestistäsi!!

  • Reply Veera 22.4.2016 at 20:42

    Olen varmasti kommentoinut jokaista unipostaustasi ja komppaan huonounisuuden sietämättömyyttä edelleen.
    Talvella stressi vei taas kaiken nukkumiseen tarvittavan taian. Nukahdan kyllä illalla, mutta herään yhden, kahden tai viimeistään kolmen aikaan. Uni ei uudelleen tule, mutta jotenkin myös nautin sudenhetken yksinäisistä tunneista. Toki toisinaan ahdistaakin, mutta lähinnä ajatus seuraavasta päivästä selviämisestä väsyneenä. Päiväunille minulla ei ole aikaa, vaikka kuinka väsyttäisi. Työ, koti ja perhe on vain “suoritettava” ja päivästä selvittävä kunnialla loppuun asti –
    väsytti tai ei.

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:46

      Kiitos viestistäsi!!

  • Reply Sari ristolainen 22.4.2016 at 21:12

    Nyt oli pakko kommentoida! Oletko kokeillut melatonia sitä saa lääkäriltä jopa 5mg tabletteina eikä ole tavallaa mikään ns. Unilääke vaan jos luet siitä esim, tohtori tolosen kirjoittamana sitä käytetään monipuolisesti itse olen saanut avun paremmin kuin unilääkkeestä???? kaikkea hyvää sinulle! 54v lähihoitaja 3 vuoro työstä

    • Reply Veera 23.4.2016 at 11:02

      Melatoniini on ihmisen luontainen “unihormooni”, mutta sen ottamisella purkista on myös riskinsä. Pitempään käytettynä se voi kääntyä alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, sillä kehon oma melatoniinin tuotanto voi purkkipitoisuuksista häiriintyä ja lakata tai laiskistua olemattomaksi.

      • Reply Esko 24.4.2016 at 08:47

        Kiitos tiedosta ja viestistä!!

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:47

      Heippa! Olen kokeillut ajoittain. Kiitos viestistäsi!!! Kaikkea hyvää myös sinulle…

    • Reply LottaH 24.4.2016 at 09:32

      Mä kokeilin viime syksynä melatoniinia unettomuuteen. Ongelmani ei ole nukahtaminen vaan öisin heräily. Melatoniinin pitäisikin tosin kai vaan auttaa nukahtamiseen, ei heräilyyn. Muutamilla reissuilla olen myös sitä ottanut, ilman sivuoireita. Syksyllä siitä seurasi ihan kauheaa huimausta jq niin kovaa itkuisuutta, että tokan melatoniiniyön jälkeen en voinut olla töissäkään, kun kaikki asiat itketti. Kolmatta tablettia en enää ottanut ja olo palasi ennalleen.

  • Reply Reetta 22.4.2016 at 21:41

    Uneton. Kyllä. Sitä olen ollut niin kauan kuin muistan, ahdistavaksi se tuli äitiyden myötä. Väsyin, en osannut nukkua, ahdistuin, pelkäsin satuttavani lastani väsyneenä ja pelkäsin painajaisia joissa vahingoitin vauvaani. Masennuin. Liian paljon tapahtui liian nopeasti liian nuorelle. Äitiys meinasi tappaa. Onneksi tuli syksy, terapia, vauvan kasvu ja omien opintojen jatkaminen OKL:ssä pelastivat, mutta stressi jatkui ja sitä kautta unettomuus pysyi.

    Siitä kaikesta on pian 13 vuotta. Ja unettomuuden mörkö seuraa edelleen. Olen kokeillut aika paljon, vaikken ihan kaikkea. Aloitin liikunnan, laihdutin 40kg, lisäsin hiilaria iltaan, vaihdoin ruokavaliota, rauhoitin illat, poistin töllöttimet ilta-ajasta, loin omat iltarutiinit, pyysin esirukousta, söin nukahtamislääkkeitä, nappailin melatoniinia, join alkoholia rentoutuakseni, kuuntelin klassista musiikkia, ostin hierovan patjan, panostin petivaatteisiin, hankin toisenkin lepopaikan, jolloin voin vaihtaa yöllä paikkaa ja saada näin “uuden mahdollisuuden uneen”, kävin akupunktiossa. Nuo nyt ainakin. Mistään ei ollut hetkellisen huuman jälkeen suurempaa apua. Oman elämän arki on niin kotona kuin töissä niin vauhdikasta ja on niin paljon muistettavaa, että aivot vaan sauhuaa eikä rauhoitu. Kun kroppa huutaa lepoa, aivot miettii onko pingviineillä polvia. Kesälomalla sekä muillakin, ei uniongelmaa ole, kun muistikaan ei kuormitu.

    Viime syksynä oli pakko mennä täsmätilauksen kanssa työterveyteen ja tunnustaa totaalinen väsy. Työpaikalla kuohui, koulumme sai purkutuomion ja samalla rehtorimme vaihtui (työparini aloitti työt reksinä) ja minulle jäi yhteisopettajuusluokka, 46 ihanaa kolmosta yksin harteilleni. Silloin totesin, ettei kolmen tunnin unilla enää kykene selviämään. Kaveri vinkkasi Mirtazapinin ja se on viimein antanut unen lahjan. Arvokasta, tuskin olisin selvinnyt koulun muutosta, kotielon haasteista ja harrasterumbasta ilman sitä. Tai olisin, mutta olisin tosi väsy. Ja ehken pystyisi hoitamaan omia treenejä ja lenkkejä, vaan panostaisin pelkästään muihin. Nyt voin kaikesta kiireestä huolimatta hyvin ja nautin elämästä.

    Hyvää yötä ja kauniita unia! 🙂

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:49

      Kiitos Reetta viestistäsi. Onneksi kaikki on kohdallasi hyvin. Oikein mukavaa kevättääää!!!

  • Reply Sanna 22.4.2016 at 21:45

    Samaistun tekstiin! Olen sairaanhoitaja ja 3-vuorotyö on herkkäuniselle raskasta. Muistan valmistumiseni jälkeen pari vuotta sitten heränneeni myös aamuyöstä mietiskelemään asioita. Ihanaa sitten herätä seitsemään töihin. Yllättävän hyvin olen jaksanut yövuorot ja palautunut niistä. Oma lukunsa on se, kun iltavuoron jälkeen menee aamuvuoroon…
    Näistä kaikista olen kuitenkin selvinnyt korvatulppien, unimaskin, illan rauhoittumisen ja päiväunien välttämisen kanssa. Pitää olla myös tarkka kofeiinin kanssa eli ei enää klo 16 jälkeen! Olen oppinut myös paremmin nukkumaan yövuorojen välissä. Usein silti haaveilen 1-vuorotyöstä 🙂

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:49

      Kiitos viestistäsi ja mukavaa kevättä!!

  • Reply RR 22.4.2016 at 22:12

    Unettomuus kyllä muuttaa niin persoonaa, positiivisin ja leppoisinkin tyyppi voi muuttua aikamoiseksi möröksi…Lasten myötä syntyneet yöheräilyt on herättäneet itsessänikin sen tummanpuhuvan tyypin, joka ei ole kovin mukavaa seuraa…Eikä siihen muuta lääkettä ole, kuin uni. Mutta kaikki sympatiat teille, joilla se unen saanti ei sitten olekaan niin itsestäänselvyys!

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:50

      Näinpä!! Kiitos viestistäsi ja mukavaa alkavaa viikkoa!

  • Reply Hekku 23.4.2016 at 06:58

    Ah,uni. Yöt on erilaisia,ensin uni ei tule ja kun nukahtaa, heräilee ja valveille asti jo aamuyöstä. Nukkumaan käyminen pelottaa,yövierailut tuntuvat mahdottomilta. Joskus nukahdan ja herään aamulla.
    Oma unettomuus tuntuu olevan usein hentoisessa linjassa hoitamattomiin asioihin tai esim.tyttären terveyteen ja olen huomannut ilmiön tulevan vaikkapa rakkauden ensihuumassakin ????
    Lääkärin kaikki ehdotukset olen käynyt läpi,enkä osaa vieläkään ennustaa huonoa yötä. Olen hyväksynyt tämän vaivan osaksi minuuttani ja luulen sen seuraavan rinnallani lopun elämääni. Hyväksynyt että on öitä milloin on aika nousta puoli kahdelta ylös tekemään leipä ja teetä ja katsoa joku rästissä oleva leffa????

    • Reply Esko 24.4.2016 at 08:50

      Kiitos Hekku viestistäsi. Unirikkaita öitä ja mukavaa kevättä!!

  • Reply Ellu 26.4.2016 at 01:19

    Jäätävät määrät magnesiumia (antioksidanttilääkärin ohjeiden mukaan). Sillä mä nukahdan. Ja aamulla d-vitamiini, joka toimii myös kaverina magnesiumille imeytymisen suhteen. 🙂

  • Reply Susanna 16.6.2016 at 12:16

    Heips! Kommentoin ekaa kertaa tänne sun omaan blogiin, oon seurannut ja kommentoinutkin joskus siihen teidän entiseen yhteiseen, nykyisin kahden naisen, Kolmistaan-blogiin ja koska jotenkin sen toisen osapuolen postaukset ovat olleet lähempänä sydäntäni, ehkä siksi kun olen itsekin nainen, mene ja tiedä. Tulipa pitkä lause! Niin asiaan, mulla oli jonkin sortin kynnys, kaiketi korvien välissä, tulla tänne sun blogiin. Mutta sen ylitettyäni olinkin iloinen, että tänne päädyin. Siis asiaan….! Mun exä sanoi joskus, että mulla on maailman surkeimmat unenlahjat, hän nukahti puolessa minuutissa ja nukkui helposti kellon ympäri. No ehkei ne ihan niin huonot ole, mutta herään jokaiseen risahdukseen ja pieneenkin ääneen. Vaikka muuten nukun kohtuullisen hyvin, niin jos elämässä on jonkinlaista stressiä, hyvääkin, niin unet häiriytyvät todella helposti. Uni ei meinaa tulla kun päässä suhisee sen miljoona ajatusta ja ideaa. Jos tuleekin, herään 3-4 tunnin päästä, joskus jopa tunninkin päästä ja sittenhän se uni antaakin odotuttaa itseään. Mun ongelma taitaa olla just se asioiden pyörittely ja tekemättömien töiden määrä jne. Pari vuotta oon jo harjoitellut jonkin sortin meditaatiota. Joskus laitan rauhallista musiikkia hiljaa taustalle ennen nukkumaan menoa. Sitten kun kömmin sänkyyn ei musiikki enää soi. Yritän harjoittaa sellaista olotilaa etten mieti mitään, hirveän vaikeeta! Jo sekin ajatus etten ajattele mitään on ajattelemista. Ainoa keino miten se itselläni onnistuu on se, että keskityn hengittämiseen ja hengityksen kuunteluun. Ajoittain ajatus karkaa ja teen siitä lopun samoin tein. Aina tämä ei toimi, mutta oon kyllä huomannut että aina vaan paremmin ja paremmin. Harjoitus tekee kaiketi mestarin. Hyviä unia 🙂

  • Leave a Reply