Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Uusi puoliso

25.4.2016

Tämä seuraava kirjoitus on täysin fiktiivistä mielenmaalailua. Saattaapa kuitenkin joskus olla ajankohtaista, joten tässä näkemykseni seuraavasta asiasta.

” Mikä hemmetin Urpo siellä pyörii?” ”Kuka juntti leikkii lapseni kanssa? Ja vielä minun ostamalla Ryhmä Haun Rollella, Prkl!” Kuukausia takaperin ajatus siitä, että joskus joku ihminen jakaa arkea lapseni ja puolisoni kanssa tuntui aivan hirveältä. Tuli kateus. Kateus siitä, että joku ottaa paikkani. Paikkani perheenjäsenenä. Tekee juuri niitä ”meidän” juttuja. Minä ryven yksiössäni ja toiset paistavat lettuja ja laittavat päälle suurinta herkkuani, Nutellaa.

Ei, eihän noin voi ajatella. Mieli kirkastuu päivä päivältä ja myös asioiden analyyttinen ja järkevä ajattelu  onnistuu. Tämä täytyy nähdä mahdollisuutena. Eräs hieno ihminen totesikin minulle: ” Älä todellakaan ajattele noin. Uudet ihmiset tuovat mukanaan lapselle mahdollisuuden saada elämäänsä lisää läheisiä ja turvallisia aikuisia.” Kyllä, näinhän se todellakin on. Toisen ihmisen onni ja onnellisuus luo varmasti onnea ja onnellisuutta myös ympäristöönsä.

Jos joskus tämmöinen ”Urpo” on ajankohtainen, niin toivottavasti voin paiskata hänen kanssaan ylävitoset. Käydä läpi Sm-liigakierroksen tulokset ja tarjota illallisen. Saa kyllä tyytyä bravuuriini jauhelihakastikkeeseen. Tai voin toki tehdä myös kalapuikkoja leivänpaahtimella.

Yhteen hiileen on puhallettava.

-Esko-

Comments (21)

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply Henna 25.4.2016 at 20:22

    Mahtavaa! Itse eroperheen lapsena olen aivan samaa mieltä! Sinä olet kuitenkin aina lapsesi isä ja äitinsä on aina lapsensa äiti vaikka minkälaisia ”Urpoja” kuvioihin tulisi. Kukaan ei varmasti tule viemään kummankaan teidän paikkaa F:n maailmassa.

    Ihailin Jukan vastaavaa suhtautumista exänsä ”Urpoon”. Kunpa kaikki osaisivat suhtautua asioihin ja ihmisiin sillä tavalla.

  • Reply Esko 25.4.2016 at 20:30

    Iltaa Henna!
    Näinpä. Ei katkeruus kanna mihinkään…Mukavaa iltaa!!

  • Reply Minttu 25.4.2016 at 20:31

    Siis Esko WAU! Mitä tekstiä! Asiasisällöltään ja kirjoitusasultaan. Tää on nykyisin enää ainoa blogi jota jaksan lukea. Ja silleen jännä, että en edes tirkistelyhalusta vaan siks että täältä saa uutta väriä omaan ajatusmaailmaan ja pölyttyneeseen elämänasenteeseen. Sun aivotoiminta ja kallonkutistajan apu on selkeesti toimiva kombinaatio!
    *yläfemmat ja matka jatkuu*

    • Reply Esko 25.4.2016 at 20:34

      Kiitos!
      Aivotoiminnasta en tiedä. Mukava, että tarjoaa virikkeitä…:)

  • Reply Daniella 25.4.2016 at 20:42

    Mites noi friteeratut Mars-patukat? 😉

    Tunnistan nuo aiemmat tunteesi, samaa olen ajatellut kun joskus olen pohtinut, mitä jos me erottaisiin.

    Järjellä tunnistan nuo tuoreemmatkin, mutta tunnetasolla vaikea tavoittaa, koska on niin kaukana omasta tilanteesta ja kokemuksesta. Tietysti koska oma perhe on vielä päättänyt porskuttaa alkuperäisellä kokoonpanolla. Mutta myös koska oma kokemus eroperheen lapsena ei ollut onnistunut. Epäonnistumiseen on tosin luultavasti vaikuttanut eniten ihan muut tekijät kuin vanhempien ero ja sen jälkeen eloon jääneen uusi kumppani. Mutta lopputulos on kuitenkin se, että suhde isään on vaikea ja monimutkainen uuden puolison vuoksi. Mieleeni piirtyy kauhukuva, jossa oma tai mieheni uusi kuvitteellinen puoliso olisi samanlainen oikeasti urpo ja sitä on vaikea muuttaa. Mutta onneksi on vielä yhteinen sävel säilynyt.

    Te olette kuitenkin järkeviä ihmisiä ja varmasti teette hyviä valintoja, ja vältytte urpoilta 🙂 Molemmilla kun tuntuu kuitenkin olevan oikeanlainen arvojärjestyskin.

    • Reply Esko 25.4.2016 at 20:47

      Kiitos viestistäsi! Ja Mars-patukoita voi vetää jälkkäriks. Jos Jukka lainaisi rasvakeittimen…:)

  • Reply marika 25.4.2016 at 20:47

    Näin 4v omasta erostani ja uusperheen perustaneena koen ettei ole lapsiltani pois että niiden elämään on tullut uusien puolisoiden myötä 2 uutta aikuista ja yhteensä 4 uutta ”sisarusta”. Musta on mahtavaa eron seurauksena on tullut paljon hyvääkin,ei pelkästään huonoa. Mun lapsilla on ihan mahtava äitipuoli enkä mä koe että se veisi mitään multa, sehän on vain rikkaus!toki ei eron alkumetreillä voi niin ajatella,mutta ajan kanssa.. ja mulla sattunut hyvä tuuri,että ex-puoliso löysi hyvän tyypin jonka kans itselläkin synkkaa ja tiedän hänen olevan hyvä lapsilleni 🙂

    • Reply Esko 25.4.2016 at 20:52

      Juuri näin haluan itsekin ajatella. Upeaa, että menee hienosti. Mukavaa iltaa!!

  • Reply Blondi SalonABC 25.4.2016 at 21:10

    Tää on musta hyvä pohtimisen paikka että mistä niiden uusien urpojen tai lissujen aiheuttamat tunteet kertoo tai tuntuu.

    On varsin joviaalia ajatella, että lapsi saa uuden aikuisen elämäänsä. Totta tuo. Tosin musta se ei sulje samalla pois ehkä alkuun kateuden ja sit vuosien jälkeen sitä kaihon ja surun tunnetta, että en tarjonnut lapselleni sitä samaa perhe-elämää kuin lapsena itse koin. Kyllä se saa tuntua sydänalassa vaikka kuinka reilusti tulisi juttuun uusien puilisojen kanssa (ja kuka sanoo, että ne haluavat ystävystyä nyksänsä eksän kanssa ;))

    Ja siitä seuraakin sitten se oleellisempi miettiminen, että miten hitossa tälläinen yh/uusperhe/mikälie-perhe elää ja toimii, kun ei ole mallia päässä=millaisia lapsia näistä nyt kasvaa…Todennäköisesti ihania ja fiksuja, mutta silti.

    Eron moni kokee epäonnistumiseksi ja uusi urpo tai lissu saattaa muistuttaa siitä, että on itse epäonnistunut ainakin jollain tavalla. Miten tuo nyt on parempi kuin mä?
    Jolloin mietin, että no millainen mä nyt sitten oikeasti olen?

    Ero on hieno matka itseen ;).

    Ja kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ♥

  • Reply Esko 25.4.2016 at 21:21

    Hienoja ajatuksia sinulla ”blondi Salon Abc:lta”…Jaksoin lukea loppuun…Mukavaa iltaa!

  • Reply MariaKoo 25.4.2016 at 21:49

    Yksin asuessa ruoan valmistaminen ei saa kestää kauempaa kuin sen syöminen.

  • Reply Outi 25.4.2016 at 22:04

    Nyt oot oikealla asenteella liikenteessä.
    Sähän voit aina yllättää ”urpon” ja pyytää Jukan sun kanssa extremekokkailemaan. Jos siitä ateriasta selviää hengissä, selviää mistä vaan.
    Kivaa viikkoa Esko ☆

    • Reply Esko 26.4.2016 at 16:12

      No, se on totta. Se ateria vetää vähintään verisuonet tukkoon. Kivaa viikkoa Outi!…:)

  • Reply Kotiviini 26.4.2016 at 14:00

    Parhaimmillaanhan näistä uusista kumppaneista tosiaan se lapsi saa lisää turvallisia aikuisia elämäänsä. Ikävä kyllä voi käydä myös aivan toisin ja uuden kumppanin tulon myötä lapsi menettää myös sen oman vanhempansa. Näin kävi meillä, mutta se onkin sitten ihan toisen jutun aihe. Ja toki tässäkään tilanteessa syyttää ei voi pelkästään sitä uutta kumppania, vaan tuon vanhemman ”munattomuutta”.

    • Reply Esko 26.4.2016 at 16:13

      Heippa!
      Toivon todella tätä ensimmäistä iloisempaa vaihtoehtoa. Mukavaa viikkoa!

  • Reply allaS 26.4.2016 at 20:28

    En oo vielä kommentoinu tänne mitään, vaikka vakkarilukija olenkin, mutta nyt sen teen. Kirjotat kyllä ihan mahtavia juttuja! Ihanan aitoja ja inhimillisiä eikä mitään kiiltokuvamaalailuja! Erityisen paljon arvostan tätä ammattikasvattajana, koska miehen stereotypia tunnottomana murjottajana on syytä jo 2010-luvulla laajentua käsittämään muunkinlaisia ihmisiä.

    Tässä Havaintoja parisuhteesta -blogin postaus tästä samasta ex-puolison uuden kumppanin aiheesta: http://www.vauva.fi/blogit/havaintoja_parisuhteesta/ihana_aiti

    • Reply Esko 28.4.2016 at 12:45

      Heippa Allas!
      Kiitos viestistäsi ja mukavaa päivää!!! …niin ja kiitos linkkivinkistä!

  • Reply Maarit 28.4.2016 at 19:52

    Parhaimmillaan se on just näin. Sopusasti ja yhdessä. Oma kokemus on päinvastainen. Uusi puoliso toi vain pelkkiä mustasukkaisuuskohtauksia ja riitoja. Onneksi lapsi sai pitää yhteyttä isäänsä. Toivottavasti kohtaatte kypsät ihmiset tulevaisuudessa!!
    All the best <3

  • Reply Esko 28.4.2016 at 20:04

    Toivottavasti…;) Kiitos ja parasta tulevaisuutta toivon ja toivotan!…

  • Reply …nyt se pahin sitten tapahtui. Uusi äijä! | E2O 24.12.2016 at 00:10

    […] seuraava kirjoitus ei ole enää fiktiivistä mielenmaalailua, kuten puoli vuotta sitten kirjoitin. Lukaisin äsken tuolloin kirjoittamani tekstin läpi ja myönnän. Noihin aikoihin minulla oli […]

  • Leave a Reply