Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Tee lapsia, onnellisia lapsia

10.5.2016

dav

”Paras tapa tehdä lapsia on tehdä heidät onnellisiksi” – Oscar Wilde. Mikä on paras tapa tehdä lapsi onnelliseksi? Tätä olen pohtinut usein lähiaikoina. Ydinperheen hajottua, on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, ettei pienen ihmisen maailma heilahda liikaa. Tottakai se heilahtaa, mutta kuinka paljon, siihen rakkaat aikuiset voivat vaikuttaa. Mielestäni olemme ex-mielitiettyni kanssa hoitaneet asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Uudet asuntomme sijaitsevat parin sadan metrin päässä toisistaan ja pikku-F osaa jo itse juosta suoraan ovelta ovelle. Heti, kun asuntomme saimme, kävimme pikkumimmille näyttämässä minne isi ja äiti muuttavat. Olemme myös yrittäneet järjestää hetkiä, jotka vietämme yhdessä, kolmistaan. On tärkeää, että lapselle piirtyy kuva yhteen hiileen puhaltavista vanhemmista. Isi ja äiti välittävät toisistaan ja yhdessä yrittävät rakentaa tyttärelleen turvallisen ja rakkaudentäyteisen lapsuuden. Nämä asiat varmasti vaikuttavat terveen ja ehjän itsetunnon rakentumiseen.

Oma vointini eron alkumetreillä oli todella huono. Isä-tytär aika oli palkitsevaa, mutta samalla henkisesti raastavaa. Pääni ei sisäistänyt tilannetta, että katson kalenterista milloin touhuilen tyttäreni kanssa. Kaikista vaikeinta oli viedä mimmi toiseen kotiin liikkarikassinsa kanssa. Kuukausia myöhemmin asiat alkavat rullaamaan ja yhteiset hetkemme ovat nykyäänkin palkitsevia. Palkitsevia ja onnellisia.

Syyllistyin aluksi liialliseen viihdyttämiseen. Teimme kaikkia spesiaalijuttuja ja söimme lähinnä ravintoloissa. Jälkiruoka kuului aina asiaan. Omaa heikkouttani ja epävarmuuttani eroisänä olivat nuo asiat. Asiaa käsiteltyäni olen taas se normaali isä, eroisä toki, mutta selväjärkisempi. Ei lapsi aina tarvitse minulta viihdyttämistä ja Wienin leikkeitä. Lapsi tarvitsee minulta suukkoja, jauhelihakastiketta ja iltasadun. Hän tarvitsee selkeät rajat, välitöntä rakkautta ja oman ihanuutensa ymmärtämistä.

Vielä, kun hiukset oppisin letittämään.

-Esko-

Comments (31)

You Might Also Like

31 Comments

  • Reply Piitu 10.5.2016 at 20:23

    Voi mikä kirjoitus taas ????
    Luin paljon samaa, mitä omassa erossa kävi. Olemme käyneet läpi samoja juttuja. Tyttö sai spesiaalit isän luona, mutta koin sen ihan hyvänä..koska näki isäänsä vähemmän. Nyt jo homma tasaantunut ja tyttökin tajunnut, että koti on myös isän luona ja rajat ja rakkaus.
    Meillä vanhemmilla hyvät välit ja tyttöni vanhempi, joka jo ymmärtää asioita. Voimme yhdessä puhua asioista ja miettiä miten toimitaan.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. ????????

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:48

      Heippa! Onpa mukava, kun tykkäsit. Kyllä vanhempien hyvät välit ovat äärimmäisen tärkeitä. Kivaa iltaa!!

  • Reply sofia 10.5.2016 at 20:41

    ihana kirjoitus, kivoja ajatuksia. tästä tuli kiva fiilis. ei siis tietenkään siitä raastavasta, mitä oot/ootte käyny läpi, vaan siitä rakkaudesta mikä vallitsee kuitenkin. onnea ja tsemppiä kaikkeen tulevaan ????

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:48

      Kiitos tsempeistä!! Rakkaus voittaa!! Kivaa iltaa…:)

  • Reply mummi 10.5.2016 at 20:52

    En halua syyllistää teitä kumpaankaan. Opettajina olette varmaan nähneet/kokeneet eroperheen lapsia koulussa. Kiltisti pojasta tai tytöstä tulee aivan häirikkö tms ja paljon muita ongelmatilanteita. Näitä olen kokenut ystävä- ja sukulaisperheissä. Lapselle annetaan terapiaa vaikka miten hienosti ja esimerkillisesti vanhemmat ovat yrittäneet hoitaa erotilanteen…lasta ajatellen.

    En olisi halunnut lainkaan kirjoittaa tätä. Mutta minun oli jotenkin pakko antaa julki tämäkin puoli asiasta. Vai olisiko sittenkin vaitiolo ollut kultaa? …anteeksi…

    • Reply nimetön 10.5.2016 at 22:45

      Juu näinhän se on. Eroperheiden lasten elämä on tuhoon tuomittu. Hoh hoh. Vaitiolo on joskus kultaa, todellakin. Ja järjen käyttö kirjoittamisessa on myös toivottavaa.

      • Reply hekku 11.5.2016 at 19:59

        Itse olen katsonut parisenkymmentä vuotta työntekijänä eri tahoissa lasten elämää, en ole ikinä kokenut että ero olisi ratkaiseva asia lapsen elämän suunnassa vaan se millä tavalla vanhemmat ovat mukana lapsen/nuoren elämässä. On aivan sama ketä rakastat, onko teitä yksi, kaksi vai viisi, oletko siivousfriikki vai taivaanrannanmaalari. Tärkeintä on että jälkikasvu on turvassa, olet läsnä lapselle ja annat rakkautta vähän liikaa. Näillä pötkitään pitkälle.

        Jokaisella on mielipiteensä kuitenkin, tässä oli vain minun yksi.

        • Reply Esko 11.5.2016 at 21:27

          Kyllä! Kiitos Hekku viestistäsi!! Mukavaa iltaa!!

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:49

      Heippa Mummi!
      Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, joten kiitos viestistäsi. En ole kanssasi asiasta ihan samaa mieltä, eikä varmasti tarvitsekaan. Mukavaa iltaa!!

  • Reply Tingeling 10.5.2016 at 20:55

    Mahtava kirjoitus <3
    Olisipa useampi eronnut isä/äiti yhtä fiksu kuin sinä! Olen seurannut lähipiirissäni montaa (7) eroperhettä ja niistä ainoastaan YKSI pystyy samaan. Nimittäin tekemään edelleen yhdessä asioita. Sen perheen lapset ovat (minun näkemykseni mukaan) selvinneet parhaiten erosta.
    Onnellisia hetkiä tyttäresi kanssa!

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:50

      Heippa! Kiitos, mukavia hetkiä toivottavasti tiedossa. Eikä sen elämän aina tarvitse mukavaa olla, mutta pääosin kuitenkin. Kivaa iltaa!!

  • Reply Tinttu 10.5.2016 at 21:33

    Meillä alkuun koitettiin yhdessä touhuamista mutta se loppui kyllä kun ne ajat oli vaikeita ja ahdistavia sillon. Oli 2v sillon.. Nykyään sitten taas voi olla porukassa ja on ihana kun voi. Vasta käytiin syömässä koko perhe ja joulu vietettiin samassa paikassa isolla porukalla. Joskus täytyy oma kiukku ja katkeruus niellä että näkee lapsen onnellisena. Mutta sitten kääntöpuolena nyt joutuu pojan kohta 5v kanssa puhumaan ettei meistä enää koskaan tule samanlaista kokonaista perhettä että iskän ja äidin ajatukset ei edelleen sovi niin paljon yhteen.. tai että voidaan olla näin muttei me enää olla “rakastavaisia”.
    Hienoa että teillä onnistuu myös hienosti asiat ! ????????

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:52

      Heippa Tinttu!
      Joo, hyvä, että toit myös kääntöpuolen esiin. Tuo on se haastava juttu. Toivottavasti asiat sujuu myös tulevaisuuden haasteissa. Kivaa iltaa!!

  • Reply Leena 10.5.2016 at 21:36

    Huh. Ihailen itsereflektiotasi. Näinhän se juuri on.

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:52

      Näinpä…En tiedä onko siinä nyt mitään ihailtavaa…:)

  • Reply SonQ 10.5.2016 at 22:14

    Napakoita tekstejä uudesta elämäntilanteesta, kiinnostavaa luettavaa!

    Hiusten letittämiseen oppia Jenni Petäsen ja Laura Mendelinin Letille-kirjasta ja Jenni’s Hairdays Youtube kanavalta ???? kyl se siitä lähtee!

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:52

      Heippa!
      Täytyypä tutustua, kiitos vinkistä!!

  • Reply Henna 11.5.2016 at 10:52

    Mulla on kans ollu viikonloppuisä. Ollaan kyllä tehty kaikkee kivaa ja erikoista: käyty ravintoloissa ja matkailtu Suomessa ja ulkomailla. Parhaat muistot on silti ne, kun on viety jäniksille ja hirville heinää talvella, saunottu ja grillattu makkaraa mökillä, tehty monta pellillistä pitsaa ja katsottu uutisvuotoa, istuttu notskilla metsässä, koottu grilli, syöty perunavelliä ja jauhelihakastiketta (iskällä lurahti vähän liikaa maitoa muusiin 😀 ) tai käytetty koiraa lenkillä.

    Just ne tavalliset asiat on parhaita. Rakkaus ja rajat. Se kantaa pitkälle. Mun isä on ihan paras, vaikka onkin ollu “vain” viikonloppuisä. Jos iskä ois osannu letittää, niin ois ollu aika bueno 😀 Tsemppiä uuden taidon opetteluun!

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:53

      Kiitos Henna todella kivasta viestistäsi!! Mukavaa iltaa!!!

  • Reply ElisaV 11.5.2016 at 12:08

    Hyvä teidän tiimi!

  • Reply Tpikku 11.5.2016 at 12:46

    ❤️

  • Reply Milla 11.5.2016 at 18:39

    Moi! Läsnäoloa ja säännöllisyyttä, sillä pääsee pitkälle. Luotettavuus ja avoimuus on tärkeää.. Myös lapsen kanssa. Jos jotain lupaa se tulee pitää. Moni sortuu siihen että keksii aina jotain ohjelmaa, ihan vain oleminen on tärkeää kun aika on rajattu. Ja hiukset voi laittaa ponnarille tai saparoille jos ei letit ole sun juttu 😉 Pääasia että hiuksille näyttää harjaa!

    Leppoisia kevätpäiviä teille!

    • Reply Esko 11.5.2016 at 19:56

      Kiitos Milla! Samoin sinulle!!!!…:)

  • Reply Hetty 11.5.2016 at 21:45

    Ihana teksti, ihana sinä. Kauniita ja niin totta nuo viimeiset sanat. Kaikkea hyvää sinulle ja teille kolmelle.

  • Reply Nippe 11.5.2016 at 22:02

    Vaisto kertoo parhaiten, jos sitä pysähtyy kuuntelemaan. Kun ei touhota tai nipota lasten kanssa liikaa. Osaa tarttua hetkeen. Ihmetellä yhdessä perhosta, veden pyörteitä, sulavaa jäätelötötteröä…
    Osaa pysähtyä hetkeen. Ottaa lapsen kainaloon, illalla sadun jälkeen kuuntelee, jos lapsella on kerrottavaa. Että hän kokee tulleensa kuulluksi ja rakastetuksi.
    Illan päätteeksi peittelee ja silittää hetkisen rauhoittavasti selkää. Tämä toimii huonosti nukahtavilla=)
    Kauniita unia!

  • Reply Mona 11.5.2016 at 23:55

    Voi kuinka kaunis kirjoitus. Kunnioitettavaa, että erotessanne pystytte toimimaan noin tiiminä! En usko, että teidän tarvitsee koskaan olla huolissaan tytöstänne ainakaan oman toimintanne takia. Jos minun vanhemmillani olisi ollut noin hyvä ero, jos voi näin sanoa, niin ehkä ymmärtäisin itseänikin paremmin. Kiitos näistä ajatuksista!

  • Reply Elisa Törmänen 12.5.2016 at 08:18

    “Oman ihanuutensa ymmärtämistä.” Hämmentävän kaunis tekstin lopetus! Kaikille se ei aina ole itsestäänselvyys ja jotkut ero vanhemmista unohtaa tärkeimmän katkeroituessaan. Ihanaa lukea pienen ihmisen isän kirjoittamana! ????????☀️ Huippu kesää! -Elisa

  • Leave a Reply