Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Itsetunnoton mies

19.6.2016

20160603_120306000_iOSOlin vierailemassa vanhemmillani ja tutkailin heidän mittavaa kirjahyllyään. Silmiini iski lukion vanha Filosofian kirja, jonka Esa Saarinen on koonnut ja kirjoittanut. Valitsinkin tämän iltalukemisekseni. Erikoinen valinta, myönnetään. Tarkimmin luin Aristoteleen käsitystä hyvästä elämästä.

” Onnellinen elämä on ihmisen ylin päämäärä. Rikas perhe-elämä, varallisuus, terveys ja ruumiilliset nautinnot voivat oikein mitoitettuna rakentaa onnellista elämää. Ne ovat kuitenkin toissijaisia, koska ne eivät ole yksinään riittäviä. Teot ratkaisevat. Olisi outoa jos ei valittaisi omaa elämää vaan jonkin muun elämä. Se mikä on ominaista jollekin, on luonnostaan sille parasta ja nautinnollisinta. Ihmisille sitä on elämä järjen mukaan, koska järki ennen muuta tekee ihmisen ihmiseksi.” –Esa Saarinen, Filosofia WSOY1994-

Kevään aikana on usein tuntunut, että onko minulla enää järkeä päässä ja onko minulla omaa elämää ollenkaan, vai yritänkö väkisin pyristellä siellä jossain vanhassa ja menneessä? Minulla on järki tallella ja minulla on oma elämä. Oma elämä, joka alkaa pikkuhiljaa palautumaan raiteilleen. Jotkut asiat ovat korjaantuneet ennalleen, joissain asioissa rakennustyö on vielä kesken. Itsetunnon rakennustyömaalla on ollut ajoittain lakko päällä.

Loman alettua olen yrittänyt alkaa pikkuhiljaa rikastuttaa sosiaalista elämääni. Olen käynyt enemmän ihmisten ilmoilla, juhlissa ja ravintoloissa. Uusien ihmisten tullessa juttelemaan, muutun itsetunnottomaksi mieheksi. En osaa enää keskustella lainkaan ja mieluummin vetäydyn tilanteesta. Mietin erikoisia asioita: Mitä tässä pitäisi sanoa? Mitä tuokin minusta ajattelee? Miksiköhän tuokin tuli minulle juttelemaan? Todella erikoinen ja aivan uusi piirre minussa.  Epävarma-Eskon täytyy taas alkaa luottaa oman järkensä käyttöön.

Minulla on henkisesti rikas miniperhe. Minulla on terveys tallella. Minulla on riittävästi varallisuutta. Ruumillisiin nautintoihin on vielä matkaa. Minulla on järki päässä ja minulla on mahdollisuudet vielä ihan mihin vain. Eskon elämälle ominaista ei ole huono itsetunto. Eskon elämälle ominaista on vahva itsetunto ja usko onneen. Usko se, senkin itsetunnoton mies! Sinä olet hyvä tyyppi ja sinulle rakentuu varmasti vielä hyvä elämä!!

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Kuvat: Jere Lehtonen

Comments (23)

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply Kata 19.6.2016 at 20:35

    Lähes samanlaisessa tilanteessa olleena oma elämä on pitänyt rakentaa uudelleen ja löytää se punainen lanka. Lisänä elämää ravisteli uudet kriisit heti putkeen. Tunnistan niin hyvin tuon, kun ei oo mitään sanottavaa uusille ihmisille entisen seurallisen ihmisen tilaan. Osittain samat fiilikset, että miksi se tulee mulle puhumaan? Kohta se huomaa, et oon rikki. Toisaalta koin myös, että mulla ei oo nyt mitään annettavaa muille. Kävin samaan tapaan kaiken pohjamutia myöten läpi. En kiirehtinyt. Halusin todella tietää mikä mulle on tärkeää. Kävin läpi myös hulluimmat ajatukset vain todetakseni, ettei näitä kannata kertoa juuri muille, mutta on ihan ok ajatella näin tällaisena hetkenä. Sosiaalisuus kortilla, mutta erittäin ymmärrettävää. Itse ajattelin, että johtuu paljolti myös siitä, että omat ajatukset on niin vahvasti palikoiden kokoamisessa ja palikat erittäin sekaisin. Iisisti vaan ja hienoo, että käyt asiat läpi. Lämmintä kesää!

    • Reply Esko 19.6.2016 at 21:14

      Oikein lämmintä kesää myös sinulle Kata!!

  • Reply Suvi 19.6.2016 at 20:52

    Tää on just se sama asia, minkä kanssa myös mä taistellen tällä hetkellä! Oma elämä on rakentunut hyvää vauhtia ja erosta tuntuu olevan kauemmin aikaa, kuin mitä siitä oikeasti onkaan. On oma kämppä (kodiksi en sitä kyllä osaa kutsua…), duunikuviot reilassa ja yksinolemiseenkin oon jo tottunut, mutta itsetunto ja rohkeus tutustua ihmisiin on hukkuneet johonkin matkalle. Lievästi kyllä ketuttavaa kun tietää, että entinen minä tutustui sujuvasti ihmisiin ties minkänäköisissä tilanteissa, mutta nyt joku lieväkin kiinnostus uutta tyyppiä kohtaa saa mut ihan jäihin. Mutta eiköhän se tästä, pikkuhiljaa… 🙂

    • Reply Esko 19.6.2016 at 21:15

      Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…!! Mukavaa aurinkoviikkoa sinulle Suvi!!

  • Reply Iiris 19.6.2016 at 21:18

    Älä ole niin ankara itsellesi. Pienin askelin takaisin omaan itseen. Vaikka välillä tuntuu että kylläpä tämä kestää ja tuntuupa turhauttavalta niin aika on kuitenkin se joka parhaiten parantaa. Etkä sä enää olekkaan se sama tyyppi kuin olit ennen suhdetta, lasta ja eroa. Tutustu uuteen itseesi ja kun ootte bestikset vain taivas on rajana. Tsemppiä ja hymyä kesään.

    • Reply Diudiu 19.6.2016 at 22:07

      Olipa mahtavasti sanottu Iiris tuo toiseksi viimeinen virke!

      • Reply Esko 20.6.2016 at 07:23

        Kyllä! Todella hyvin.

  • Reply Esko 19.6.2016 at 21:27

    Kiitos Iiris! Tsemppiä, hymyä ja aurinkoa myös sinun kesääsi…:)

  • Reply Nippe 19.6.2016 at 23:58

    Puoli vuotta eron jälkeen on tutkitusti rankinta aikaa. Se tuntuu ikuisuudelta.
    Bailaaminen ja seurustelu tuntuu teennäiseltä.
    Sitä tahtoo eristyä pieneen ympyräänsä. Elää hetken kerrallaan, päivän kerrallaan.
    Yllätyt, kun huomaat välillä jo aidosti kunnolla nauravasi.
    Ehkä vuoden jälkeen helpottaa, näet mustan ja valkoisen välissä myös harmaan sävyjä…
    Elämä on elämyksiä.
    Menneisyys meni jo.
    Nyt eletään tulevaisuutta varten.

    • Reply Esko 20.6.2016 at 07:25

      Huomenta Nippe! Onneksi itsellä tänne osui juuri kesäloma, vaikka ajoittain päivät vähän pitkiltä tuntuvat, mutta lomalainen ei todellakaan saa valittaa…Tulevaisuus, todellakin! Täältä tullaan!

  • Reply Katja 20.6.2016 at 00:30

    Pikkuhiljaa Esko menet kohti parempaa. Tai kohti niitä asioita, joita elämääsi vielä lisäksi haluat. Epävarmuuden tunteet on varmasti hämmentäviä, mutta ymmärrettäviä ja luonnollisia. Aurinkoa ja iloa. 😊

    • Reply Esko 20.6.2016 at 07:26

      Kiitos Katja! Aurinkoa myös sinullekin!!

  • Reply Maarit 20.6.2016 at 07:57

    Miksi ryntäillä ja ajautua huonoihin fiiliksiin. Tutustu itseesi uudelleen,nauti kesästä. Ei mitään laastareita…ne satuttaa puolin ja toisin 🙂 Iloa elämään ja juhannusta 😉

    • Reply Esko 20.6.2016 at 08:24

      Kiitos! Iloa sinullekin ja oikein hyvää, toivottavasti aurinkoista juhannusta!!

  • Reply Miina 20.6.2016 at 18:40

    voi, voi pikku-esko taas täällä itkee.. nyh… nyh… ihme että muijas jätti… grow up!!

    • Reply Esko 20.6.2016 at 20:03

      Iltoja Miina!
      Se tarvittava puoli senttiä pitäisi kasvaa, niin voisi sanoa olevansa 190cm. Kiitos viestistäsi ja oikein aurinkoista iltaa!!

  • Reply Sade 22.6.2016 at 03:18

    Ehkä erot onkin hyvä asia. Saa luvan kanssa palata takaisin ytimeensä, olla mikä pohjimmiltaan on. Kenties elämän ja kokemusten muokkaamana mutta silti takaisin minäksi.
    Se on kummallista että ekana rakastutaan toisen persoonallisuuteen ja pian ollaan muokkaamassa lisää mieleisekseen, ainakin me naiset. Loputon suo jonne lopuksi hukkuu molemmat.
    Jos oma identiteetti on sekaisin sitä helposti syyttää toista kaikesta.
    Jäljelle jää pitkäksi aikaa ihmisraunioita.
    Hyvä että meet, koet ja näät. Ole armollinen itellesi, kehu, kannusta ja tunne.
    Pikku hiljaa hyvä tulee, ystäväni !

    P.s. Miina. Eikö sua hävetä ?

    • Reply Esko 22.6.2016 at 07:51

      Huomenta Sade!
      Vielä en osaa tätä hyväksi kääntää, mutta ehkä ja toivottavasti kaikella tulee olemaan tarkoituksensa. Pikkuhiljaa hyvä tulee, nimenomaan…;)

  • Reply Sade 22.6.2016 at 03:32

    Pps. Selasin nopsaan kommentit ja monissa oli käytetty sanaa pikku hiljaa, niin kuin myös minä tein.
    Tai sitten annat palaa, jos siltä tuntuu.
    Pikku hiljaa on vaan yleismääritelmä samoin kun laastarisuhde.
    Jos siltä tuntuu anna mennä. Sinkkuna se on täysin jees ! Sitä paitsi.
    Maailma on täynnä mukavia naisia.

  • Reply Anne 13.4.2017 at 20:47

    Liikuttava kirjoitus. Kiitos <3.

    • Reply Esko Kyrö 13.4.2017 at 20:59

      🌞

  • Reply Olen ihan iloinen sinkku, vai mikä minä olen? | E2O 6.11.2017 at 18:54

    […] oikeasti ihan hyvä tyyppi. Aina ei tältä ole tuntunut ja ajoittain peilistä tuijotti murtunut, itsetunnoton mies. ”En kanna mukanani vihan, surun, yksinäisyyden, hylkäämisen tai syyllisyyden muuntuneita […]

  • Leave a Reply