Ei perhana! Se olikin NAN ykköstä, eikä kakkosta. Tarravaippoja vai housuvaippoja, ei ne olikin nelosia. Vähän näppylää tuolla polvitaipeessa. Pitäsikö lähteä PikkuJättiin? Se on varmasti jotain vakavaa. Siis, nukkuuko ne vauvat noin hiljaa, ovatko ne joskus hiljaa? Ei, kyllä nyt on jokin vialla ja hengityksen tarkastus viiden minuutin välein. Isyyteni alkutaival oli todellista opettelua. Ei minulla ollut isyydestä mitään käsitystä. Opaslehtisen luin, jonka neuvolasta sain. Perhevalmennuksessa olisi voinut keskittyä kuuntelemaan, eikä pelata Kallion hipsteri-isän kanssa ristinollaa.
Isyyteen ei voi valmentaa. Isyyteen ja vanhemmuuteen oppii. Siihen ikään kuin kasvaa väkisinkin mukaan. Yksi asia, jota olen tässä lähiaikoina pohtinut on jaettu vanhemmuus. Minun on vielä vaikea hyväksyä tätä asiaa. Minun on vaikea ymmärtää, että olen ”sinkkuisä”. Minulla on ajat, jotka lapseni kanssa vietän. Ajat ovat pääosin ihania, touhuntäyteysiä, iloisia ja ajoittain myös rankkoja. Lapsemme oppiessa uusia asioita tai heittäessä hänen hyviä juttujaan, minulla ei olekaan ihmistä kenen kanssa voin jakaa nämä asiat. Nyt minun täytyy valmentaa itseni taas uudenlaiseen isyyteen. Tähänkin varmasti oppii ja kasvaa. Näin ainakin toivon.
Oliko se puolikas Heinix? Oliko siellä hoidossa tänään se extra-lelupäivä? Ilonan synttärit ja lahja ostamatta. Tykkäisiköhän tyttö poneista jos työmatkalla haen? Yksinollessa huomaa kuinka paljon niitä kohuttuja ”metatöitä” tämä lapsiarki pitää sisällään. Niitä on todella paljon. Ydinperheissä asioita voi jakaa ja tuota jakamisen arvokkuutta ei voi liikaa korostaa. Se on kultaakin kalliimpaa. Vaalikaa niitä kultaharkkojanne.
Vastuu uudenlaisesta isyydestä on nyt ainostaan minulla ja sen vastuun haluan kantaa kunnialla. Oppaita ja kirjoja isyydestä en lue. No, ehkä Sinkkoselta voin pari vinkkiä ottaa. Uskon, että elämä opettaa tähänkin tilanteeseen.
Onko minulla joskus uusioperhe? Tulenko olemaan aina ”sinkkuisä”? Uudestaan isäksi? Siinäpä kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Neiti-Aika näihin tulee joskus vastaamaan. Haikara saattaa lentää pelikaanin seuraksi turbiiniin jo näillä ikävuosilla. Tai ei sitä koskaan tiedä.
Mukavaa iltaa! On muuten kauniin nimen nimipäivät.
-Esko-
Kuvat: Jere Lehtonen
21 Comments
Sinkkosella on muuten ihan hyviä neuvoja 🙂
Vanhemmuus on jatkuvaa oppimista.
Iltoja Outi!
Sinkkonen on kyllä fiksu mies. Näinpä, todellakin on…Kivaa iltaa!!
Oma järki on loistava apuväline. Jarilla on hyviä juttuja joo, mutta en itse kaikkia allekirjoita vaan suosittelen etsimään omat sovellukset niistä ajatuksista.
Elämä on ihmeellinen kun se saa mahdollisuuden näyttää kaikki puolensa.
Iltoja SampsaKoo!
Oma järki on varmasti paras apuväline…siihen vähän fiksumpien mausteita, niin avot! Elämä se on ihmeellistä. Mukavaa iltaa!!
Nimpparionnea! 😊
Kiiitos!!
Oi kuinka tässä tunnistan omat eronjälkeiset ajatukseni. Kuinka silloin kaipasinkaan lisää lapsia ja uusioperhettä. Nyt on kulunut kuusi vuotta sinkkuäitinä enkä ole saanut mahdollisuutta edes yrittää perustaa mitään uutta. Samalla kun suren sitä osaan myös tänään ihan eri tavalla kuin tuolloin arvostaa sitä että ollaan lasten kanssa ihan me vain, eikä mitään uusia osapuolia joiden kanssa mahdollisesti syntyisi uusia ristiriitoja ja pahimmassa tapauksessa uusi ero. Enkä välttämättä edes enää kaipaa mitään uusioperhettä. Miestä, kyllä. Mutta ajattelen nykyään että parisuhde voi olla niin paljon muutakin kuin sitä yhteenmuuttamista. Että jopa voi olla parempi lapsille, varsinkin jos niitä yhteensä on monta, ellei ne “tarvitse” asua uusioperheessä. Eikä minulla ole mitään niitäkään vastaan. 🙂 Huomaan vain että omat ajatukseni ja tunteeni asiasta ovat ajan (ja eri kokemusten) myötä muuttuneet. Ja oikeita tapojahan on just niin monta kuin meitä ihmisiä!
Iltaa Ina!
Kiitos viestistäsi. Kyllä, yhtä ja oikeaa tapaa ei varmasti ole olemassakaan.
Ajatusleikkiä kannattaa harrastaa…..
mutta kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
En minä , et sinä….sitä siis jäämme odottamaan.
Toivottaan että kortit jaetaan oikein!
Toivotaan…:)
Aikoinaan luulin että saisin lapsia niin usean että voisin kutsua katraaksi, jotenkin olisi ollut hauska puhua “Meidän katraasta” ja huokailla miten kiireistä ison perheen äidin arki on. Sain kuitenkin vain yhden, tyttären joka on täyttänyt koko sydämeni katraan voimalla ja jonka eteen olen huomannut kykeneväni pinnistämään vanhemmuuteen jota en olisi uskonut. Aina olen uskonut että vanhemmuudessa et voi sanoa että olet parhaasi tehnyt, se ei aina riitä.
Omia lapsia ei ole kuin yksi, mutta kohtalo on tuonut niitä työn kautta kymmeniä, kaikki omalla tavallaan vaillinaisia ja sitä tyhjää kohtaa on sitten ruvettu yhdessä takomaan umpeen. Minä en lisää lapsia saanut mutta katraalle olen silti jotain ollut.
Kiitos Hekku viestistäsi ja mukavaa iltaa!!
Nauti vaan päivä kerrallaan elämästä! Jännää kun ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elämällä on tapana järjestää ihania yllätyksiä 🙂 Aurinkoista loman jatkoa!
Kiitos Minttu!! Aurinkoa onkin luvattu ensi viikoksi!! Jes!
Se on muuten UUSperhe, ei uusIoperhe. Uusio tarkoittaa kierrätystä, jätteen hyödyntämistä, paskasta uuden vääntämistä. Okei, joillekin se saattaa olla perheen perusta, mutta ainakin meillä on uusperhe, jossa on monenlaisia uusia perheenjäseniä ja -liitännäisjäseniä, eikä mikään kierrätysperhe. Anteeksi kun motkotan, mutta kyllä osuu vieläkin arkaan paikkaan tuo väärin väännetty termi, vaikka uusperheen elämää on vietetty jo yli kymmenen vuotta.
Iltaa!
Tämä oli ihan aiheellinen motkotus…Minulla termistö vielä hakusessa, pahoittelut ja kivaa alkavaa viikkoa!!
No voihan. Eilen aamulla jo muistin, et on Eskon päivä ja täytyy muistaa onnitella. Onnea siis näin päivän myöhässä 😊.
Hyvää pohdintaa isyydestä. Mistä sitä tietää, mihin elämä kuljettaa ja pääsisitkin vielä vaipanvaihtopuuhiin 😄 Ja noi kuuluisat metatyöt, niitä riittää loputtomasti.
Mukavaa ja toivonmukaan lämpimämpää viikkoa sulle!
Huomentapäivää ja kiitos!
Aurinkohan siellä näyttäs paistavan, joten eikun pihalle. Mukavaa päivää!!
Kevytmotkotusta vain. 🙂
Hyvä kirjoitus! Olenkin joskus miettinyt, että vaikka eron jälkeen sitä kuuluisaa omaa aikaa on ehkä enemmän, jää pois myös se päivittäinen juttukaveri ja arkisten asioiden jakaja. Vaikkei välit olisi parisuhdemielessä lämpimät, kai sitä tulisi kuitenkin juuri lapsiin liittyvistä aiheista puhuttua?
Kaikkea hyvää kesäloman jatkoon 🙂 Itse olen samalla alalla (ja vielä samasta opinahjosta valmistunut) eikä meinaa uskoa että tosiaan on k e s ä l o m a !!
Heippa Laura!
Omaa aikaa on todellakin enemmän ja välillä jopa liikaakin.
Oikein mukavaa ja aurinkoista lomaaaaa!!! Ja sitähän riittää!!