Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , , , , ,

Lapseni lapsuudessani

3.7.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teimme eilen matkan F:n ja isäni kanssa lapsuuteni kesänviettopaikkoihin. Matka oli muistorikas ja selailin sieltä ottamiani kuvia läpi ja jotenkin tuli liikuttunut ja samalla onnellinen olo.

PIKKUPOIKANA: Auton takapenkille hyppäsi viisivuotias Esko ja hänen isoveljensä. Isoveli nukahti autoon lähes välittömästi ja heräsi vasta mökin pihassa. Esko ei nukahtanut, vaan pelasi isän kanssa klassikkopeliä ja arvaili minkävärisiä autoja tulee vastaan. Punaisella yleensä voitti. Ja Mäntsälän kirkon tornin ekana nähnyt sai jäätelön.

EILEN: Auton kuskin paikalle hyppäsi Esko ja viereen istui hänen isänsä. Takapenkille hyppäsi viisivuotias F. Pelasimme hetken peliä ja arvailimme minkävärisiä autoja tulee vastaan. Nykyään voittaa valkoisella. Jäätelön sai vaikkei kirkon tornia näkynytkään.

PIKKUPOIKANA: Jos auto kurvasi jonkun matkalla sijainneen nähtävyyden pihaan ei pojat niitä jaksaneet katsella. Ei vaikka kuinka vanhemmat yrittivät kertoa niiden ainutlaatuisuudesta ja arvosta. Visulahden vahakabinetti oli poikkeus, koska Spede näytti niin pelottavalta. Kauppareissulle jaksoi pysähtyä. Mukaan tarttui yleensä paketti futiskortteja.

EILEN: Auto kurvasi matkalla sijainneen nähtävyyden: betonitaideteospuiston pihaan. Ei mimmi niitä jaksanut kauaa katsella vaikka isä yritti kertoa niiden upeudesta ja erikoisuudesta. Enemmän kiinnosti kohta tavattavat hevoset, lehmät ja uintireissu. Ymmärrettävää toki. Suomen suurimpaan outletiin jaksoi pysähtyä, koska mukaan tarttui alekorista Cadance-poni irroitettavilla siivillä. Täytyykin mennä Visulahteen poikkeamaan joskus. Selännettä ja Niinistöä en ole itsekään nähnyt.

PIKKUPOIKANA: Aina jännitti yhtä paljon päästä katsomaan hevosia läheltä. Aina jännitti yhtä paljon antaa niille leipäpalanen omalta kämmeneltä. Sormet visusti suorassa ja kämmen auki, ettei vaan nappaa. Aina se navetta haisi yhtä pahalta kaupunkilaisen nenään. Aina ne jättimäiset heinäkasat aiheuttivat vähän allergiaa.

EILEN: Ei jännittänyt katsoa hevosia läheltä. Ei jännittänyt antaa leipäpalaa kämmeneltä, koska mähän tunnen ton Vappu-hepan, näin sen jo viime kesänä. “Isi, saanko oman hevosen, saanko?” “Öö, mietitään sitä vielä..” Navetta tuoksui nenään pahalta ja pinkit heinäpaalit aiheuttivat ihmetystä. Olivat kuin jättimäisiä vaahtokarkkeja.

PIKKUPOIKANA: Kesäpaikan pihaan päästyämme juoksin ensimmäisenä raapustamaan nimeni vieraskirjaan, jossa ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 1966. Keräilin metsämansikoita ja mustikoita. Annoin niitä mummolle, papalle ja vanhemmilleni. Pelasin Disney-peliä ja kyllä suutuin jos hävisin. Olin huono häviäjä ja setelit lensivät aika usein mökkimme lautalattialle. Häviö kyllä unohtui, kun eteen sai lautasellisen Valion vaniljajäätelöä ja tuoreita mansikoita. Ajoittain lautanen jäi puoliksi syömättä, koska oli jo kiire uimaan. Järvessä menikin helposti monta tuntia ja kerran pikkuserkkuni oli niin innoissaan, että hyppäsi järveen uudet silmälasit päässään. Sinne ne hävisivät. Mutapohjan syövereihin.

EILEN: Kesäpaikan pihaan päästyämme menimme yhdessä kirjoittamaan nimemme vieraskirjaan. Vieraskirjaan, johon itsekin raapustin nimeni vähän epävarmalla otteella viisivuotiaana. Eilen raapustin oman nimeni tyttäreni nimen yläpuolelle. Hieno hetki. Lähdimme poimimaan metsämansikoita ja mustikoita. Pikkumimmi poimi ja antoi isälleen sekä isoisälleen. Hieno hetki. Disney-peliä emme kerenneet pelaamaan, koska oikaisimme ja siirryimme suoraan vaniljajäätelöön ja tuoreisiin mansikoihin. Kyllä. Hyvältä ne maistuvat aina ja varsinkin tuossa miljöössä. Lautaselle ei jäänyt mitään ja olikin aika lähteä uimaan. Järvessä olisikin mennyt monta tuntia, mutta oli pakko lähteä pikkuhiljaa kohti mummolaa. Siellä ne varmasti vieläkin ovat. Ne pikkuserkkuni silmälasit, mutapohjan syövereissä.

Näin se on elämä suunniteltu. Aina on seuraavien vuoro.

-Esko-

 

Comments (20)

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply elli 3.7.2016 at 10:55

    Elämän parhautta! Kesä, lapsuuden kesäpaikat ja oma tytär. Minullakin on kunnia kokea tuttuja juttuja uusiksi oman tyttäreni kautta. Jotkut asiat on just niin kuin silloin 80-luvulla ja moni asia on toisin. Kesäiset automatkat ovat perustavalla tavalla toisin, sillä levähdyspaikkoja ei enää ole. Niillä syötiin aina eväät. Aurinko on silti yhtä kirkas, sade yhtä virkistävä ja järvivedessä voi tehdä kuperkeikkoja putkeen 😀

    • Reply Esko 3.7.2016 at 17:01

      Todellakin! Ja tämä on kunnia ja todella arvokas sellainen. Meillä eväät syötiin jo ennen niitä kadonneita levähdyspaikkoja…???????? Kivaa kesää!…????

  • Reply Katja 3.7.2016 at 12:05

    Hieno teksti. Herkkä ja kaunis tunnelma välittyi lukijalle.

    • Reply Esko 3.7.2016 at 17:02

      Kiitos! Ja kiva, jotta välittyi. Itsekin olin tähän tekstiin tyytyväinen…✌

  • Reply Tpikku 3.7.2016 at 14:04

    ????

  • Reply Sade 3.7.2016 at 15:18

    Älyttömän hyvä kirjoitus. Kiitos !

    • Reply Esko 3.7.2016 at 17:03

      Kiitos ja ole hyvä! Tästä tekstistä tykkäsin itsekin, vaikken itseäni halua kehuakaan…✌????

  • Reply minttu 3.7.2016 at 20:59

    Aivan ihana kirjoitus! Lämmin tunnelma välittyi hyvin ja mahtavaa kun F pääsee sinun lapsuudenmaisemiin ja tunnelmiin. F on niin onnellisen näköinen tyttö!

    • Reply Esko 3.7.2016 at 21:03

      Oi, kiitos Minttu!
      Kyllä. Todella kiva, että voi reissata ja mennä. Lomaloma, jes! F on kyllä…❤

  • Reply mummi 3.7.2016 at 21:15

    Ihana teksti ja kuvat. Kiitos!

    • Reply Esko 3.7.2016 at 21:21

      Oleppa mummi hyvä ja kiitos kehuista….????☀

  • Reply Tyttö Orimattilasta 4.7.2016 at 08:33

    Kävitte Orimattilassa! Kai tulet Takinkääntöviikoillekin?

    • Reply Esko 4.7.2016 at 14:10

      Heippa Orimattila!
      Kyllä olisi suunnitteilla tulla. Tapahtuma lähellä sydäntä…✌

  • Reply Upsa 4.7.2016 at 09:02

    Ihana kirjoitus, piti ihan silmiä pyyhkiä! Mahtavaa, että näytät F:lle lapsuutesi paikkoja ja teette yhdessä kaikkea kivaa. Itsekin haaveilen, että pääsen näyttämään tuolle vieressä tuhisevalle vauvalle omia lapsuuteni tärkeitä paikkoja.

    • Reply Esko 4.7.2016 at 14:11

      Haaveesi tulee toteutumaan. Kyllä, lomalla täytyy tehdä ja touhottaa…????✌

  • Reply Nippe 4.7.2016 at 15:34

    Ihana fiilis!
    Kaikki lapsuuden kesät olivat parasta aikaa!
    Meillä oli isän kanssa samat autojen värien laskennat:-D
    Me siskon kanssa oikein intoiltiin isiä ohittamaan autoja kannustushuutojen kera. Tuli voittajafiilis.
    Kaikki uimarannat ja eläimet tietysti jäi mieleen.
    Taide taisi jäädä vähemmälle, mutta kulttuuria pulppusi sirkuksen, tivolin ja musiikin voimalla!

    • Reply Esko 4.7.2016 at 19:48

      Heippa Nippe!
      Hienoja juttuja ja muistoja!! Mukavaa viikkoa!!!

  • Reply Jenskuli 5.7.2016 at 11:34

    Ihana teksti! Lämmin tunnelma välittyi 🙂

    • Reply Esko Kyrö 5.7.2016 at 13:51

      Kiiiitos!!…:) Kivaa päivää!

    Leave a Reply to mummi Cancel Reply