Lueskelin tuon vanhan kirjoitukseni läpi. Luin, luin ja herätti kyllä paljon ajatuksia. Tämä asia se on heittänyt täydellisen kuperkeikan. Jos aihe tulee vielä joskus ajankohtaiseksi, ollaan hieman eri tilanteessa. Tilanteessa, että tätä hommaa on lähestyttävä täysin uudelta kantilta. Maailma muuttuu Eskoseni, vai kuinka se sanonta meni?
////”Jos mä saan sen siskon, ni voisko sen nimi olla sitten Keksi Kyrö, eiku ei Keksi, Sofia, eiku Anna, eiku joo Elsa” Tämä oli suora lainaus käymästämme keskustelusta ennen F:n nukkumaanmenoa. Toinen lapsi vilahtelee tämän talouden keskusteluissa lähes joka toinen tunti. Kuukausi sitten kyllästyin aiheeseen ja tästä aiheutuneen riidan lopputuloksena sanan vauva käyttö kiellettiin puoleksi vuodeksi. Ei ole pitänyt.
F:n onnellisesti tähän maailmaan saatuamme olin ja olen pitkään ollut sitä mieltä, että haluan vain ja ainoastaan yhden lapsen. Suoraan sanottuna en osannut nauttia yhtään F:n vauva-ajasta. Kätilö antoi ohjeen, että nukkukaa aina, kun voitte. Tätä olisi pitänyt noudattaa. Pieni tyttömme nukkui päivät ja valvoi yöt. Ja itse sitten valvoi päivät ja valvoi yöt. Oli refluksia, oli sitä ja oli tätä. Jokapäiväinen kolmetuntinen vaunulenkkikin alkoi jossain vaiheessa puuduttaa. Nyt, kun kodissamme touhuaa maailman ihanin pieni tyttö, voi nuo vauva-ajan kurjuudet jo unohtaa.
Olen useana iltana nukkumaan mennessäni pyöritellyt tätä lapsiasiaa päässäni. Kyllähän sisarus F:lle olisi varmasti kultaakin kalliimpi. Itselläni on kaksi vuotta vanhempi isoveli. Hän on minulle oman perheeni jälkeen tärkein ihminen. Hän on näyttänyt suuntaviivat elämälleni, ollut aina tuki ja turva asiassa kuin asiassa. Hänen kanssaan olemme kokeneet upeita juttuja, ottaneet rajusti yhteen ja myöhemmin nauraneet näille yhteenotoille. Mieleenpainuvimpana riita, kun heitin häntä luistimella. Riidan syy: kumpi veljeksistä saa nauhoittaa McHammerista kertovan dokumentin omalle VHS:lleen.
Osaako sisarusta rakastaa yhtä paljon kuin tätä ensimmäistä? Onnistuuko toisen lapsen saaminen? Mitä jos puolisoni taas kaatuilee ratikkakiskoihin mahalleen? Mitä jos saisikin toisen näin ihanan pienen ihanan ihmisen elämään? Tässä vielä pohdittavaa moneen iltaan.////
Hyvää helleviikonloppua!! Tai, mikä helle?
-Esko-
23 Comments
Omia, ja muiden lapsia seuranneena voin todeta, että toinen lapsi on yleensä aivan erilainen kuin ensimmäinen.
Eräs äiti totesi kerran, ettei uskalla toista lasta ajatella, koska ensimmäinen oli niin helppo 😉
Lapsi on minulle ihme, elämänmittainen.
Haluan pysyä aina tarvittaessa heidän tukenaan ja yrittää antaa itsenäistyäkin 😄
Kaikki heidän kanssaan vietetty aika tulee positiivisesti tulevaisuudessa takaisin.
Heillä on silloin perusturva ja terve luottamys elämään.
Mikään muu aika ei voi olla arvokkaampaa…
Katsoin äskettäin dokumentin 70-luvulta, jolloin oli tapana laitostaa down-lapsia.
Eräälle äidille oli vakavasti siellä todettu, että unohtakaa tämä lapsi ja tehkää uusia, sekä keskittykää työelämään.
Sanattomaksi vetää.
Onneksi on ajat muuttuneet.
Huomenta Nippe!
Sinulla on kyllä hienoja ajatuksia ja jokaisen voin noista allekirjoittaa. Kyllä, todella sanattomaksi vetää. Onneksi ajat muuttuvat. Kivaa lauantaita!!
Kiitos😉
Rentouttavaa lauantaita sullekin!
Aattelin kokeilla kämpän järjestelyn lomassa rauhoittavaa kotijoogaa.
Siis kotikutoista venyttelyä lattialla istuen ja hengityksen rauhoittelua vain.
Sillä on oma omituinen tapansa pysähtyä hetkeen. Huomasin vahingossa kerran kokeiltuani.
(Ilman käsilläkävelyä ja jalkojen vääntöä niskan taakse☺)
Minä olen niin jäykkä ukkeli, että kammoksun joogaa ihan viimeiseen asti…kaipa se olisi sitäkin joskus kokeiltava, olisiko? Olisihan se…(Helle)lauantainjatkoa hyvää!!
Et sitten tarttunut tilaisuuteen? No, ehkä niitä mahdollisuuksia tulee vielä…
Heippa Menja!
Maailmahan se on mahdollisuuksia täynnä. Mukavaa viikonloppua!!!
Tottakai, sitä suuremmalla syyllä!
Oon jostain syystä aina tykänny vähän voimistella ja venytellä.
Veri kiertää ja jalan voi heittää vähän ylemmäskin kevyemmin!🔝
Olisinkin tykännyt voimistella ja venytellä…☀ t: Herra selkäkipu
Usko tai älä Esko, mutta itekin saanut tutustua selkäkipuun tänä kesänä.
Muuton jälkeen taisi mennä kunnolla😯
Särkyä ja rasituksen jälkeen linkkaavaa kävelyä…
Juuri, kun olin kuullut läheisten kauhutarinoita kunnon selkäkivusta ja huokaissut omaa tuuriani…
Paranemisia!
Iltaa! Itsellä (koputan puuta) selkä pysynyt nyt hieman paremmassa kunnossa. Uusi sänky edesauttanut ja paljon…Selkäkipu, kun vaikuttaa kaikkeen ja siksi äärimmäisen harmittava, tsempit!!
Mene ja tiedä, olisiko nyt yhden erolapsen sijaan maailmassa kaksi reppu selässä kahden kodin välissä sukkuloivaa lasta. Vai olisiko toisesta lapsesta ollut suhteen pelatajaksi? Toivottavasti ei, raskas tehtävä lapselle.
***
Itse oleb joskus miettinyt, miltä maailma näyttäisi, jos olisin malttanut tehdä vain yhden lapsen. Monessa kurvissa olisi varmasti ollut helpompaa, aikaa riittäisi keskittyä juuri sen yhden lapsen harrastuksiin, kouluun, kavereihin jne., ja rahaakin runsaammin jaettavaksi. Yhden kanssa voisi matkustaa vaivattomasti ja kaiken kaikkiaan elämässä pääsisi muuten aika paljon halvemmalla. Ihan jo vaikka Linnanmäellä: yksi tai kaksi ranneketta vs. viidestä kuuteen rannaketta ja virvokkeet siihen päälle…
Toisaalta taas toivon lasten saavan sisaruksiltaan vertaistukea ja turvaa esimerkiksi iltapäiviin koulun jälkeen.
***
Vauvakuume on muuten kamala ja raastava tunne. Kun toinen tahtoo ja toinen ei, kun elämässä pyörii vain se yksi aihe ja keskustelu kiertyy aina siihen samaan. Kun kumpikin on tiekastk omaa mieltään, eikä ehdottomuudesta voi tehdä kumpaakin miellyttävää kompromissiratkaisua. Miksi toinen saa päättää minunkin puolestani (tehdään sitten kummin päin tahansa)?
Iltaa!
Lapsi ei saa olla suhteenpelastaja, vaan tulee lähteä molempien 100 prosentin halusta ja toiveesta…Nyt mennään näin ja katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan…☀✌ Kivaa sunnuntaita Veera!
Minulla on ollut jo muutama vuosi selkäkipua. Magneettikuvassa vika näkyi. Onneksi ei veistä vaan liikettä. Minä en ollut koskaan pitänyt voimistelusta, nyt pidän! Sauvakävely on minulle lähes jokapäiväistä. Hyvän avun olen saanut asahi jumpasta, se sopii minulle. Näillä avuilla otan kipulääkettä nykyään erittäin harvoin. Tiedän myös sen ettei selkä tule koskaan enää ihan hyväksi mutta hyväksyn sen asian.
Te nuoret, pitäkää huolta selästänne (ja vatsalihaksista)!
Hyvä mummi! Kiitos tsempeistä ja tsemppiä sinullekin!!!
OLiko tää lapsi asia se, mihin teidän suhteenne kaatui? Aika vähän tunnut viettäneen aikaa tyttäresi kanssa tänä kesänä, mistä se johtuu? Serusteletko tai tapailetko jo jota kuta?
Heippa Milja!
Eromme syitä en ala ruotimaan, mutta siis kiitos kysymästä. Tyttäreni kanssa olemme viettäneet todella kivaa kesäaikaa, paljonkin. En tiedä mistä sinulla moinen kuva? En seurustele. Oikein kivaa sunnuntaita sinulle…✌✌
Nyt on pakko näin blogin lukijana kommentoida. Esko ja Karoliina eron jälkeen vuorottelevat F hoidossa. Niin eihän F voi olla aina Eskolla. Paljonhan isä& tytär ovat touhunneet yhdessä kesällä!
Eikä ihan kaikkea yhdessä vietettyä aikaa tarvi blogiin merkata 😉
Mielestäni sisaruussuhde on lapselle tärkeä, sisarus on kasvukumppani, leikkikaveri ja välillä kiistellään ja sitten taas maailman paras kaveri! Siinä yhdessä kasvetaan ja samalla opitaan tärkeitä taitoja kuten jakamista, leikkitaitoja ym. Pienempi myös oppii mallioppimisen kautta niin nopeasti isommalta kaikkea. Sisarussuhteen kehittymistä on myös ihana seurata. Isommatkin ikäerot pienenevät lasten kasvaessa. Kyllä, toista lasta rakastaa aivan yhtä paljon!
Huomenta, huomenta!
Kyllä. Sisarussuhde on jokin selittämätön asia. Läheiset ihmiset luovat pienelle turvaa ja hyvän kasvualustan. Oikein hyvää sunnuntaita!!!
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että syntymätön lapsi saattaa jäädä kaihertamaan mieltä, syntynyttä ja olemassa olevaa lasta ei kukaan kadu.
Tuo on muuten hyvin ajateltu!
Tuo ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Löytyy myös ihmisiä, jotka katuvat lapsen tekemistä, vaikka lasta rakastaisivatkin. On siis olemassa ihmisiä, jotka jättäisivät lapsen tekemättä, jos voisivat matkustaa ajassa taaksepäin. Aiheesta löytyy muuten lisää esimerkiksi googlaamalla.