PV=perjantain vanhat: Ruisrock ja rakkaus

Tämä oli pakko nostaa. Viikko ja Ruisrock, ah. Niin kivaa ja odotettua.

//// Juuri kotiuduin vuoden 2015 Ruisrockista. Leveä hymy huulilla ja monta upeaa kokemusta jäi taas takataskuun. Tämä vuosi 2015 on siitäkin erikoinen, koska tänä vuonna tuli KAKSIKYMMENTÄ vuotta täyteen elämäni ensimmäisistä festareista. Ensimmäiset rokkijuhlani olivat legendaariset Messilän juhannuskekkerit vuonna 1995. Monta rokkia on koettu ja tunne on edelleen yhtä vahva: rakastan rock-festivaaleja.

Festivaalien viettotavat ovat muuttuneet melkoisesti tässä vuosien kuluessa. Nuorena saavuttiin festaripaikkakunnalle päivää etuajassa. Laitettiin teltta pystyyn, hauska hattu päähän ja lähdettiin hakemaan uusia elämänkokemuksia. Missattiin bändit, syötiin hiekassa pyörineet grillimakkarat, mutta sillioinkin mentiin kotiin leveä hymy huulilla.

Nykyään festivaalimatka on kokonaisvaltainen kokemus. Yöpyminen tapahtuu hotellin puhtaissa valkeissa lakanoissa ja aamulla jalkaan laitetaan puhtaat bokserit, eikä vain käännetä niitä samoja vanhoja toisinpäin. Festivaalialueella voit hyvän musiikin lisäksi tutustua paikalliseen designiin, seurata teatteriesityksiä, syödä todella laadukasta ruokaa ja valita ruokapaikkasi useasta kymmenestä eri vaihtoehdosta.

Tämän vuoden Ruisrockista en löydä yhtäkään valittamisen aihetta. Naispuolinen saattaisi tähän kirjoittaa pitkät vessajonot, mutta meillä miehillä sekin hoitui täysin mutkattomasti. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko ajan, ihmiset hymyilivät ja järjestelyt toimivat upeasti. Tämänvuotinen Ruisrock oli nimenomaan kokonaisvaltainen kokemus. Bändien lisäksi seurasin jalkapalloakrobatiaa, sarjakuvapiirtäjiä, hiekkalinnan rakentajia, klovneja sekä söin ruokia kolmesta eri ruokakulttuurista.

Sunnuntaina kuuntelin Samuli Edelmanin konserttia eläkeläisseurueen vieressä. Ruisrockin ele vanhuksia kohtaan on todella upea. Yli 70-vuotiaat pääsevät festareille ilmaiseksi vesibussikuljetuksella. Michael Monroen keikalla eturivissä rokkasivat pitsihattuihin pukeutuneet mummelit ja lähes läpeensä tatuoidut nuoret rokkiheput. Tämä näky oli hieno. Rokkifestarit kuuluvat kaikille. Kolmenkymmenen vuoden päästä minäkin rokkaan Ruissalossa, se on varma.

Mieleenpainuvin keikka ja etenkin välispiikki tulee hieman erikoisesta osoitteesta. Tämän keikan tarjosi näet Antti Tuisku. Hänen keikallaan teltta oli täpötäysi, kaikki jorailivat aivan fiiliksissä ja Antti Tuiskun spiikki kuului suunnilleen seuraavasti: ” Onko täällä yhtään miehiä yleisössä?” Tuhansia käsiä nousi pystyyn. Tähän Tuisku totesi: ” Miehet, te olette kaikki väärässä. Tässä teltassa on ainoastaan yksi mies ja se on Antti Tapani Tuisku!!” Mahtavaa.

Kiitos kaikille osallisille. Erittäin suuri kiitos myös kaikille teille, jotka tulitte juttelemaan kanssani. Se oli todella mukavaa ja lämmitti mieltä. Kiitos Turku ja kiitos Ruisrock 2015. Ensi vuonna nähdään taas. ////

Onko moni lähdössä viikon päästä rokkamaan Ruissaloon? Tulkaahan nykäisemään parrasta ja heittämään tarinaa.

Rok!

-Esko-