Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Irti pyörteestä!

15.9.2016

14329150_10209846043409163_511719936_oKirjoitus jatkaa eilisellä teemalla. Kaikesta selviää, olkoon se näiden tekstien lyhyt ja ytimekäs sanoma. Isku vasten kasvoja, tulevaisuus uusiksi, matto lähtee jalkojen alta oikein isoimman kaavan kautta. Pieni tyttö mukana kuvioissa, jonka elämää ei saisi liikaa hetkauttaa. Tottakai se hetkahtaa, mutta millä tavalla ja kuinka paljon, on vanhempien käsissä. Tässä lähtötilanne, joka veti tämän miehen keskelle pyörrettä. Pysäyttämätöntä pyörrettä. Asioita vilisi silmien ohi ja itse pyrit pitämään edes jollain tavalla laidoista kiinni. Oli pakko päästä irti pyörteestä ja itse en siihen kyennyt. Onneksi ystävät ja erinäiset tahot tekivät sen mahdolliseksi. Tuohon mustaan pyörteeseen en halua enää koskaan joutua. Jos joudun on minulla nyt paremmat työkalut raivata tieni ulos sieltä.

Pitkästä aikaa palailin blogini alkuaikojen todella diippeihin kirjoituksiin. Kirjoittaminen oli yksi keino kiristää otetta laidoista ja yrittää suojata kasvoja pyörteen aiheuttamista haavereista. Joku silloin laittelikin palautetta, että olisiko pitänyt hieman harkita blogin aloittamista tuossa mielentilassa ja elämäntilanteessa. Olisiko? Mielestäni ei ja yhtäkään kirjoitusta en kadu. Jokainen kirjoitus on aito omassa raadollisuudessaan. Jokainen kirjoitus on minulle tärkeä ja on ollut upea huomata kuinka paljon ne ovat antaneet ihmisille. Ne viestinne ovat olleet todella tärkeitä ja vertaistukea on toivottavasti saatu puolin ja toisin. Elämä ei aina ole Gladen tuoksukynttilöitä ja pehmeitä vilttejä. Elämä on välillä todella karua ja kylmää. Sen halusin myös tuoda avoimesti esille.

Eilen sivusin myös eron aiheuttamaa häpeän tunnetta. Itselleni se oli tiukka paikka. Tämä sosiaalinen ja eloisa mies olikin yhtäkkiä yksiössään. Ikkunan edessä roikkui pinkki ja harmaa verho. Lattialla matto, jolla pelasimme kuukausi sitten kolmistaan Afrikan tähteä. Otsassa oli leima: eronnut. Eronnut mies, joka maksaa elatusmaksuja. Tuntui, että sosiaalinen statukseni oli pommitettu palasiksi. Eihän sitä ollut mihinkään pommitettu. Itse pommitin itseäni ja mietin liikaa mitä muut nyt minusta ajattelevat. Varmasti ajattelivat, että Esko elää elämänsä tiukinta vaihetta. Autamme häntä parhaamme mukaan. Hän on tehnyt kaikkensa, hän on hyvä jätkä ja hän varmasti tulee ulos tuolta mustasta ja synkästä pyörteestä. Vahvempana kuin koskaan.

Toivottavasti tuolta pyörteestä irroittautuminen antaa uskoa edes yhdelle ihmiselle. Antaa fiiliksen, että kaikesta selviää vaikka mieli olisi kuinka musta ja kaikki tuntuu täysin merkityksettömältä. Antaa kipinän ja rohkeuden hakea apua. Jos olet täysin umpisolmussa, niin joku sen osaa aina avata. Oli se sitten paras ystävä, äiti tai kiharatukkainen psykiatri. Elämä on erikoinen. Elämä on lohdullinen. Elämä on mahtava. Täällä eletään vain kerran ja loppuelämäni pyrin elämään niin mahdottoman onnellisesti. Tämä kulunut kliseinen lause on niin totta: Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vahvistaa ja vapauttaa!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (6)

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Riikka 16.9.2016 at 12:49

    Kiitos! Samanmoisia mietteitä on tullut itse tässä muutama vuosi kelattua. Otsassa nelikymppisellä naisella lukee leski ja yksinhuoltaja, vaikka tällainen elämäntilanne ei koskaan juolahtanut mieleenkään. Tällä hetkellä ajattelen, että jotain suurta on tapahtunut, mutta olen onnellinen, että minä ja lapsi elämme ja uskon, että suuria asioita tapahtuu jatkossakin. Mulla on nyt hyvät työkalut joilla mennä eteenpäin, niin niissä tulevissa murheissa kuin hyvissäkin asioissa, koska mennyt on käsitelty pohjamutia myöden. Näkökulma elämään on heittänyt häränpyllyä. Mikään ei ole enää mustavalkoista ja ymmärrys kaikenlaisia ilmiöitä kohtaan on laajentunut huimasti. Elämä on ihanaa!

    • Reply Esko 16.9.2016 at 14:58

      Kiitos Riikka viestistäsi! Kaikkea hyvää ja oikein mukavaa ja virkeää syksyä!!!…????????????????????✌

  • Reply Nippe 16.9.2016 at 15:46

    ♡+ couple of songs:
    Velvet Revolver: Fall To Pieces
    The Smiths: Please, Please, Please, Let Me Get What I Want

  • Reply Katja 18.9.2016 at 14:17

    Ihan parasta, että selvisit sysipimeästä. Oon ite jotenkin ajatellut, että tärkeintä on, ettei elämässä katkeroidu.

  • Reply Sanelma 30.9.2016 at 13:09

    Kiitos, että olet rehellisesti kirjoittanut tänne blogiin tuntemuksia. Itsellekin tuli ero yllätyksenä tässä ihan hetki sitten ja näistä vanhoista sekä uudemmista kirjoituksista on ollut paljon apua 🙂 Jatka samaan malliin, toivottavasti täälläkin pyörteistä selvitään pian.

    • Reply Esko Kyrö 30.9.2016 at 18:59

      Heippa!
      Voimia sinulle ja todella hyvä, että olet saanut tukea ja ajatuksia. Kaikkea hyvääää!!…✌✌

    Leave a Reply