Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

September 2016

, , , ,

Työsuhde-etuna tarrakuvat

27.9.2016

cof

Taas on tämä aika vuodesta. Saavut opettajanhuoneeseen ja kahvipöydällä on kasassa henkilökunnan koulukuvat. Kauhunsekaisin tunnelmin kaikki kaivavat kasasta omiaan ja lopulta todetaan yhteen ääneen miten vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Siis parempaan suuntaan tietysti. Joissain ammateissa työsuhde-etuihin kuuluu autoedut, yksityinen terveydenhuolto, kuntosalikortit ja saattaapa menestyneet työntekijät lähteä firman kustantamalle lomareissullekin. Me saamme työsuhde-etuna tarrakuvat, mutta myös paljon muuta ja arvokasta.

Paljon puhutaan nykypäivänä opettajien työn kuormittavuudesta ja jatkuvasta kiireestä. Jo minun lyhyellä työuralla olen tämän ilmiön huomannut. Avustajien määrät on vedetty minimiin ja se kirjaamisen määrä, ah sitä vaan tulee lisää ja lisää. Itsekin sain alkupotkun ammatinvalintaani avustajan työn kautta. Saipa siitä lisäpisteitä OKL:n pääsykokeisiinkiin. Moni opettajan ammatin valinnut ystävänikin toimi ennen yliopistopolkua koulunkäyntiavustajana. En ymmärrä, minne ovat kaikki nuoret avustajat kadonneet. Tai ymmärrän, ei heille ole enää työpaikkoja.

Niin, ja se kirjaaminen. Jokainen asia tulee nykyisin kirjata ylös ja se lippusten ja lappusten määrä tässä työssä on loputon. Olisi niin tärkeää, että opettaja voisi keskittyä päätyönään opettamiseen ja aitoon oppilaidensa kohtaamiseen. Koen, että aito keskustelu lapsen kanssa antaa paljon enemmän kuin kirjaaminen. Kirjaaminen vaikkapa siitä, että Petteri heitti Kaisan lenkkarit vessanpönttöön tai Petra huijasi Jussin syömään kastematoja. Itse en varmasti ole paras opettamaan pedagogisesti täysin oikein, en jaksa laminoida jokaista nimikylttiä, en istu tunteja työpäiväni jälkeen työpaikallani, mutta oppilaita osaan mielestäni kohdata oikealla tavalla.

Kastemadoista takaisin kunnon kansalaisiin. Ammattini arvokkaimpiin asioihin kuuluu ehdottomasti se,  jos saat lapsen ja nuoren innostumaan aidosti koulunkäynnistä ja ymmärtämään asian, että koulua ei käydä vanhempia tai opettajaa varten. Koulua käydään omaa itseä varten ja tässä nykyään aika raadollisessa maailmassa koulutuksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Sydäntäni on ihan kauheasti lämmittänyt vanhojen oppilaideni kohtaamiset ja lähetetyt sähköpostit, joiden sanomana on ollut se, että olen saanut omalla erikoisella opetustyylilläni heidät panostamaan koulunkäyntiin. Saanut heidät valitsemaan siellä murrosiän taitekohdassa sen oikean polun. Kannatti siis välillä saapua luokkaan kärrynpyörällä, kannatti seisoa käsillään luokan edessä. Heittäytyä, pistää oma persoona peliin. Peliin, josta haluaa päästää maailman kiemuroihin itseään kunnioittavia, hurtilla huumorilla varustettuja lapsia ja nuoria.

Tarrakuva-arkki tuossa pöydällä ja sen vieressä luokkakuva. Luokkakuva, jossa 24 oppilasta. Mitäköhän heistäkin tulee ”isona”? Toivottavasti kaikki löytävät sen oman ja oikean polkunsa, jolle minä pyrin antamaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Toivottavasti he voivat vuosien päästä katsoa kuvaa ja todeta. ” Tuo meitä puolet pidempi rillipää oli kyllä outo äijä. Opettaja, joka oli meidän puolella, oli kaikille tasapuolinen ja antoi reppuihimme hyvät eväät tulevaisuuteen.”

Kuka haluaisi vaihtaa tarrakuvan?

-Esko-

Comments (17)
, , ,

Minusta tuli isä!

25.9.2016

288508_10150276323530480_3064146_o

10386363_10152495868675480_3735674553118577520_nTuomas Kyröltä ilmestyi jälleen loistava teos: Mielensäpahoittaja- miehen työt. Luin sen läpi melkein yhdeltä istumalta ja välähdykset isyystaipaleeltani mukautuvatkin hyvin kirjan tekstiin.

” Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun lapsia ei ymmärretä. Eivät osaa puhua. Eivät osaa käyttäytyä. Eivät osaa pujottaa matoa ongenkoukkuun. Osasitko sinä ennenkuin joku opetti? Ne tarvitsevat työkaluja elämäänsä varten. Kun kalupakki on tarpeeksi täynnä, ne selviävät itse ja ohittavat meidät. Aivan on yksinkertaista, vaikka monesti vaikeaa”

Lapsen kehityksen seuraaminen vierestä on kyllä eriskummallista hommaa. Saat Kätilöopistolla syliisi heiveröisen, huutavan pienen ihmisen. Tärisevin käsin leikkaat napanuoran poikki. Nyt sinulla on sylissäsi ihminen, joka tarvitsee hoivaa, ravintoa, tukea ja turvaa selvitäkseen. Itse hyppäsin isyyden polulle aivan keltanokkana. Ei ollut noin pieniin lapsiin minkäänlaista kosketuspintaa. Oli kyllä samaan aikaan mahtavaa, pelottavaa ja mahtavanpelottavaa. Minusta tuli isä. Vastuullinen vanhempi. Tärkein ihminen maailmassa sen toisen vanhemman kanssa.

” Ensin ne nukkuvat enemmän kuin valvovat. Kasvaminen on ihmisen pennulle sen verran raskasta hommaa. ” Kätilöopistolta saatu ohje, että levätkää aina, kun se on mahdollista olisi tullut ottaa kuuleviin korviin. F veteli aluksi rytmillä, nukunpas päivät ja valvon yöt. Itsehän sitä ei malttanut päivällä nukkua, kun piti ihailla tätä suurta ihmettä, piti hoitaa niitä arkisia hommia, piti tehdä kaikkea muuta paitsi nukkua. Parin kuukauden jälkeen naama oli pelkkää silmäpussia ja tummaakin tummempaa silmänalusta. Aika oli kuitenkin niin hienoa, uutta ja ihmeellistä, että väsymys ei jotenkin tuntunut samalta kuin esim. Omien pahojen unettomuusjaksojen aikana. Vieläköhän tuommoisen ajan tulee elämässään kokemaan?

” Kun on syöty, kiitä muita syöjiä siitä, että ovat jakamassa saman perunakattilan.” Yhteinen ruokahetki on ollut meillä tavoitteena aina. Ihan pienestä pitäen. Nykyajan kiireessä ja hektisyydessä nämä perheiden yhteiset ruokahetket ovat katoavaa kansanperinnettä. On tärkeää istua alas. Rauhoittua työ/hoitopäivän jälkeen. Käydä läpi päivän tapahtumat, ilot, surut, touhut ja tekemiset. On ainakin se yksi hetki, jolloin on aikaa kuunnella mitä perheelläsi on sinulle sanottavana. Oli kyseessä sitten suuri- tai miniperhe. Toivon, että vielä teini-iässä voimme jatkaa tätä perinnettä. Näinköhän vielä isälle kerrotaan iloista tai suruistaan. Jännä nähdä.

” Maitoa pitää räiskäleiden kanssa juoda, ei limppareita eikä mehuja. ” Olen vähän liian höveli ollut näiden herkkujen kanssa. Sen myönnän. Tavoitteena ollut yksi karkkipäivä viikossa, mutta lipsumista on ollut, lipsumista on ollut. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen, että limonadeja F ei juurikaan juo. Ikinä kotiimme limppareita osta. Omasta kokemuksesta tiedän, mitä limonadit esim. hampaille tekevät. Kaksitoista reikää hampaissa ei ole kiva homma, varsinkaan niiden paikkailu ja varsinkaan se lopullinen lasku hammaslääkäriltä. F:n limpparihetket on rajoittuneet lentokoneeseen ja spesiaalijuhliin.

” Aina riittää niitä, jotka luulevat, että kovemmalla kurilla saadaan kiltimpiä lapsia ja suorempia yhteiskuntia.” Rajat on oltava. Rajoista on pidettävä kiinni. Vanhempien tulee vetää yhteistä köyttä. Tämä on esimerkiksi eroperheissä ajoittain varmasti hankalaa. Toinen ei välttämättä toimi ihan samojen metodien mukaan kuin toinen. Yleisimmät kismat ja vastakkainasettelut johtuvat juuri näistä asioista. Tai näin ainakin itse olen kokenut. Huhujen mukaan tähtipariskunta Brad Pitt ja Angelina Joliekin erosivat hyvin suurien kasvatusristiriitojen takia, siis huhujen mukaan. Itse olen isänä rento tyyppi. Heittäydyn tilanteisiin ja hulluttelen. Itse luulen, että lämpimällä sylillä, turvallisuudentunteella, aidolla osallistumisella ja kännykän sulkemisella saadaan kiltimpiä lapsia. Ajoittain annan liian helposti periksi ja tässä on minulla vielä parannettavaa, paljonkin.

” Nykyisin nuoriso nukkuu koulussa ja valvoo yökaudet, koska maailmanlaajuisessa tietoverkossa tapahtuu toinen elämä. ” On siinä tietoverkossa paljon hyviäkin puolia, todella paljon. Se on tuo tietoverkko vaan jotenkin niin kiehtova asia. Ipadihan toimii tarvittaessa oikein hyvänä lastenhoitajana jo viisivuotiaalla. Kyllä, itsekin olen tähän useasti syyllistynyt. Jo viisivuotias osaa käyttää noita vempeleitä todella taitavasti ja ilman rajoittamista olisi helposti monta tuntia putkeen pädillä. Tämä on asia, johon varmasti tulen palaamaan vuosien kuluessa todella paljon. Useasti sitä onkin pohtinut kuinka tehdä tuo asia mahdollisimman järkevästi. En halua, että lapseni käsi kasvaa kännykkään kiinni jo alakouluikäisenä. Kyllä, on kiipeily ja hippaleikit parempi vaihtoehto koululaiselle.

” Pianhan lapset ovat syntymänsä jälkeen jo kahdeksan. Yöitku helpottaa, kaatuneiden maitolasien siivoaminen helpottaa, pikkuihmisestä alkaa olla enempi hyötyä kuin rasitetta. Ihminen on niin tehty, että se unohtaa raskaan ajan, kun raskas aika päättyy. “

Näinhän se menee. Näinhän se todellakin menee. Lukekaa muuten kirja. On hyvä.

-Esko-

Lainaukset kirjasta: Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja-miehen työt. WSOY 2016.

Comments (4)