Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Todellinen taistelija

19.9.2016

Taistelija. Ei voisi paremmin tuota miestä kuvailla. Taistelija oli koripallokentällä. Pienestä koostaan johtuen joutui tekemään vielä sen yhden pykälän töitä enemmän kuin joukkuekaverinsa. Ja Mika todellakin teki. Jo ensimmäisistä yhteisistä harjoituksista lähtien tuli selväksi, että tämä mies ei luovuta eikä anna periksi. Kentällä antoi aina kaikkensa ja taidettiinpa siellä muutaman kerran ottaa yhteenkin. Pukkarista lähdettyämme kaunat unohdettiin. Asuimme samassa suunnassa, joten menimme lähes aina treeneistä samaa matkaa kotiin ja välillemme syntyi side. Side joka onneksi on säilynyt näihin päiviin asti.

Joensuun ajoista parhaiten mieleeni on jäänyt seuraavia asioita: Voittamamme miesten koripallon Sm-sarjan pronssimitalit, joita Mikan kanssa fiilistelimme koko seuraavan viikon. Useat ja useat illat, jolloin pelasimme minihuoneessani vanhalla PC:llä mäkihyppypeliä. Kerrankin Mika saapui ovelleni iltakymmenen aikaan ihan vaan yrittääkseen uutta mäkiennätystä lentomäessä. Yksi asia, jossa Mika ei ainakaan noihin aikoihin antanut kaikkeaan oli siivoaminen. Tulen aina muistamaan heidän kimppakämppänsä keittiön. Se oli noooh, ei niin siisti.

Tulen myös aina muistamaan hetken, kun veljeni soitti eräänä kesäisenä päivänä. Soitti ja kertoi veneonnettomuudesta, johon Mika oli joutunut. Kyllähän se pysäytti ja kunnolla. Menimme katsomaan Mikaa noin pari viikkoa tapahtuneen jälkeen. Siellä se ukkeli makaili sairaalan pedillä. Puhekykynsä menettäneenä ja toinen puoli kropasta ei toiminut. Silti, todella vaikeasta tilanteesta huolimatta Mikasta huokui usko tulevaan ja usko selviämiseen. Hän vastaili kysymyksiimme nostaen peukkua ylös. Muistan vielä, kertaakaan ei peukku alaspäin osoittanut.

Alkoi taistelu. Taistelu, joka kuulostaa lähes uskomattomalta. Viime kesänä Joensuussa ollessani kävimme Mikan kanssa pitkästä aikaa syömässä. Siihen kaveri polkaisi omalla fillarillaan omasta asunnostaan. Siinä  me jutusteltiin varmaan parisen tuntia. Siinä hetkessä tuli taas mieleen tämä tuttu lause: Pienistä asioista ei tulisi valittaa. Ei ole Mika kertaakaan ainakaan minulle tilannettaan valittanut. Hänelle tämä oli uusi alku elämässään. Elämässään, jossa hän haluaa auttaa ja rohkaista muita ihmisiä. Mika, olet mahtava jätkä. Ja se lentomäen mäkiennätys on muuten edelleen nimissäni.

-Esko-

// Kuva: Mika Piironen //

Comments (8)

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Sanna 19.9.2016 at 09:09

    Tämä postaus sai monta muistoa nousemaan mieleen. Asuin tuolloin itsekin Joensuussa ja muutama Mikan hyvä ystävä oli minun hyviä kavereita. Muistan edelleen tilanteen, jossa he kertoivat onnettomuudesta. Kovasti tilannetta ja paranemista seurattiin. Ihmeteltiin Mikan taistelija-asennetta.

    Mika on todellakin taistelija. Mieletöntä, millä asenteella hän on taistellut eteenpäin. Jos itselle kävisi jotain vastaavaa… En osaisi varmastikaan suhtautua samoin.

    • Reply Esko 19.9.2016 at 15:04

      Heippa Sanna!

      Kyllä. Ihan mieletön taisteilija ja asenne elämään on ihailtavaa…????

  • Reply piia 19.9.2016 at 13:08

    Kiitos muistutuksesta. Tuli ihan hyvään saumaan.

    • Reply Esko 19.9.2016 at 15:04

      Näinpä…????

  • Reply nyt tuntematon 19.9.2016 at 17:00

    Hyvä muistutus elämästä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu huomenna. Nauti hetkistä joita saat.

    Kolahti oikeaan päivään tämä.

    Kiitos jakamisesta.

  • Reply sara 19.9.2016 at 17:57

    Minne hävisi hyvä juttu Puljujärvestä???

    • Reply Esko 19.9.2016 at 18:09

      Eräs toinen hyvä bloggari oli kirjoittanut myös todella hyvän jutun Puljujärvestä. Ja vieläpä aika samalla käsittelykulmalla. Parempi oli jättää tuo kirjoitus tänne netin syövereihin. Vaikka eihän Puljujärvestä voisi koskaan kirjoittaa liikaa. Kivaa viikkoa!!…✌☀

  • Reply Esko 19.9.2016 at 18:05

    Heippa!
    Kyllä. Tuon ukkelin taistelua ja elämäniloa ei voi koskaan jakaa liikaa. Kyllä, jokaisesta päivästä tulee nauttia. Ainakin yrittää. Kivaa viikkoa!…????

  • Leave a Reply