Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , , ,

Onhan tämä nyt välillä ihan perseestä!! vol.2

22.9.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikaisemmin kirjoittelin samantyyppisen jutun hieman eri kulmalla. Otsikko sopi tähänkin, joten vedetään vol.2 ja omat töhöilyt. Noniin, laitetaanpa se Rainbow Dash tuohon pöydälle odottamaan. Siinä se sitten tököttää, että muistetaan varmasti ottaa mukaan lelupäivään. Lelupäivä, tuo lapsen lempparipäivä ja vanhemmalle ajoittainen painajainen. Puhelin herättää ajoissa. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Hoitovaatteet viikattu valmiiksi tuolille. Aamiainen odottelee jääkaapissa ja omat aamukahvit ladattu valmiiksi keittimeen. Verhon raosta pilkottaa jo aamuiset upeat auringonsäteet.

Napsautan kahvinkeittimen päälle. Minuutti ja keitin savuaa ja pitää kauheaa meteliä. Unohdin lisätä vettä. Jää kahvit juomatta. Tipautan Berocan kuppiin ja odottelen vitamiinipommini valmistumista. Odotellessa menen vessan peilin eteen höyläämään viikseni kuntoon. Ensimmäinen veto ja ammottava haava huulessa. Kyllä, vaikka olisi kuinka kiire on hyvä käyttää partavaahtoa. Ei ole laastareita, joten teippaan Claes Ohlsonin teipillä vessapaperin palan naamaani. F syö rauhassa omaa murolautastaan ja ihmettelee tämän kaistapään toimintaa.

Berocca, tuo punainen aamujen pelastaja poreilee valmiina lasissa. Nappaan sen käteeni ja menen laittamaan työavaimia kaulaani. Astun matkalla F:n leikeistä jääneen ponien teräväkulmaisen karkkiautomaatin päälle. Varmaan tiedätte sen pistävän kivun, joka jalkapohjaan iskee. Kivusta aiheutunut terävä hyppy ilmaan ja samalla tuo poreileva aamujeni pelastaja lentää lattialle ja osittain tietokoneeni päälle. Onneksi kone toimii ja mahdollistaa tämän unelmapäiväni muistiin kirjaamisen. Ei se meinaan vielä tähän päättynyt.

F hakee pyyhkeen ja auttaa isäänsä kuivaamaan vitamiinipommia lattialta. Kurkkaan kelloa ja olemme jo viisitoista minuuttia peruslähtöaikaa jäljessä. Kiiruhdamme autoon ja puolessa välissä matkaa päässäni syttyy lamppu. Punainen lamppu. Se Rainbow dash jäi sinne pöydälle tököttämään värikkäässä tuuheassa harjassaan. Yritän korjata tilannetta ja antaa peruutuspeilissä roikkuvaa Kaustis-lelua mukamas hauskana faijana tilalle. Asia konkretisoituu pienen ihmisen päässä ja kyllä. Katastrofi. Emme kerkeä enää kääntyä, joten lapseni joutuu menemään lelupäivään peruutuspeilistä irrotetun Kaustisen kanssa. Kyllä tuli isälle huono omatunto.

Hirveä tunne jättää pikkumimmi pahalla mielellä hoitoon. Ja pahalla mielellä täysin oman kiireen ja epäonnistuneen aamun takia. Kurvaan työpaikan pihaan ja yöllinen kylmyys on yllättänyt samalla parkkipaikalla olevan punaisen auton ikkunat. Ei ollut kuski jaksanut raaputtaa ikkunoitaan ja meinaapa peruuttaa suoraan kylkeeni. Onneksi refleksit toimivat ja vältän kolarin. Tässä vaiheessa suustani pääsee jo muutama voimasana. Siitä sitten työpäivän viettoon mukavan ja onnistuneen aamun johdattamana.

Kurkkaan itseäni peilistä ja siinähän roikkuu edelleen musta ilmastointiteippi ja vessapaperin palanen. Onneksi vuoto on sentään tyrehtynyt. Tyrehtynyt oli myös työpaikkamme kopiokone, joten suunnitelmat uusiksi ja ovenkahvapedagogiikka käyttöön. Tunnit rullaavat mukavasti ja mukavasti rullaa myös oppilaiden juoksuaskel, kun suoritamme valtakunnallista Move-testiä koulumme kentällä. Testi tehdään tarkan äänimerkin mukaan ja tuo äänimerkkihän lakkaa toimimasta kaksi kertaa testiä suorittaessamme. Elikkäs se siitä testistä. Ensi viikolla uusi yritys. Ruokailu ja ruokana perunapurjokeittoa. Miten juuri tämmöisenä päivänä on perunapurjokeittoa? Itse syön kyllä suuren lautasellinen ja on todella maukasta. Ei kuitenkaan ihan jokaisen pikkuhepun lempiruokaa. Maistaa pitää. Kyllä, maistaa pitää sanon ainakin viisitoista kertaa. Aika moni tekee mukamas huomaamattani lusikallaan legendaarisen ympärilautastanäyttääsyödyltä-klassikon.

Työpäivä pulkassa ja pikkuheppu kyytiin. Onneksi liukumäestä syliin juoksee iloinen mimmi. Yritän koko ajan vältellä kysymystä kuinka meni lelupäivä. ”Kerroin siinä lelupiirissä, että isi otti sen aamulla peruutuspeilistä.” Justjust. Maailman parhaan isän palkintoa odotellessa kurvaamme kotiin. Nopea tankkaus ja kohti uimakoulua. Uimalasit jäävät roikkumaan kylppärin patteriin. Eihän tämä ole enää todellista, totean mielessäni. U-käännös ja lasit kyytiin.

Iltapala, iltasatu, iltapusut ja rauhoittuminen. F nukahtaa viereeni ja itse saavun vielä koneelle. Mitä nyt siinä matkalla potkaisen vielä lattialle unohtuneen täyden kaakaolasin lattialle. Oli pakko ottaa kuva ja ikuistaa. Noniin, uusi yritys. Rauhoittuminen ja nyt pääsen saapumaan koneelle kaakaot siivottuani. Avaan Facebookin ja nyt menee Zuckerberg jo v#####n puolelle. ”Haluatko jakaa muistosi neljän vuoden takaa?” Makaan kuvassa tippaletku kädessä Lahden Akuutti-24:ssä. Juuri revennyt akillesjänne korismatsissa. En halua jakaa. Haluan unohtaa tämän päivän ja käpertyä F:n viereen peiton alle. Eihän tämmöiselle päivälle voi, kun nauraa. En valita, huomenna kaikki on paremmin.

Miten kaikki voi sattua samana päivänä, miten?

-Esko-

Comments (27)

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply Katja 22.9.2016 at 20:51

    Elämä. <3 Mutta hei, Kaustisesta oli jotain hyötyä…:)

    • Reply Esko 22.9.2016 at 21:48

      No, todellakin oli…😀👍 Kivaa iltaa!!

  • Reply sara 22.9.2016 at 21:06

    Ihan normaalia lapsiperhe-elämää.

    • Reply Esko 22.9.2016 at 21:49

      Iltaa Sara!
      Kyllä, muttei onneksi ihan jokapäiväistä. ✌😀

  • Reply BlondiSalonABC 22.9.2016 at 21:08

    Tuttu tunne. Mä oon jo vuosia käyttänyt Stellan biisin ”Kuiskaus” alkusanoja ihan mantramaisesti itselle hokien, kun asiat vaan kasautuen menee perseelleen:
    ”Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät. Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität.”
    Tsemppiä ja rentouttavaa loppuviikkoa! Hyvin sä vedät!

    • Reply Esko 22.9.2016 at 21:50

      Hyvä blondi!
      On hieno biisi tuo. Ja sanoma varsin osuva. Hyvää viikonloppua sinullekin. Hyvin säkin vedät!…✌👌

  • Reply piia 22.9.2016 at 21:49

    Anteeksi, nauroin ääneen. Monta kertaa.
    Ihan mahtavaa, että loppujen lopuksi jo nauratti! Mut tollaset päivät… huh! Hyvin sä vedät! <3

    • Reply Esko 22.9.2016 at 21:53

      Hyvä Piia ja mahtia, että nauratti!!…✌😀 Kyllä, se jo täälläkin naurattaa. Mukavaa alkavaa viikonloppua!!

  • Reply Annami 22.9.2016 at 22:24

    Aika ikimuistoinen päivä sulla ollut 😂. Mulla oli myös viime viikolla samaan luokkaan sopiva päivä, jolloin mm. Kävin vaatetaistelut kahden lapsen kanssa, Juoksin kolme kertaa kesken päiväkotimatkan hakemaan kiukkuisen ja karkailevan eskarilaisen mukaani. Pyöräilin iltapäivällä hakemaan lapsia päiväkodista kauhealla kiireellä tarrakiinnitteinen naulakko tukassani. Oi mitä päiviä! Ei voinut lopulta kuin nauraa…

    • Reply Esko 23.9.2016 at 18:08

      Moikka Annami!!
      😀😀😀…joo, ei näille voi, kun nauraa ja hymähdellä!! Kivaa viikonloppua!!!

  • Reply Paula 22.9.2016 at 22:42

    Tuo oli osuva… tuo Blondin viittaus Kuiskaus biisin! 😀 Ai että..pelasti päiväni tämä kirjoitus. <3 Niin siis muillakin! 😉 Ollut pientä härdelliä ja äksidenttiä meinaan ilmassa. Illalla itkeä turautin seinästä irronneelle naulakolle. Tais tulla yks takki liikaa tai jotain. No huomenna on päivä uus ja kyllä sen naulakonkin saa korjattua. Jos polttais, vois yhden imasta ketutukseen. Ja voi perunapurjo keitto! 😀 Maistaa pitää, maistaa pitää, maistaa pitää..repesin tätä näkymää mielessäni! Levollista unta! ZzZ

    • Reply Esko 23.9.2016 at 18:09

      Kiva, että kirjoitus auttoi…😀😀 Mukavaaaa viikonloppua!!!

  • Reply meri 22.9.2016 at 23:01

    HAhahhaa Esko! Oli päivän piristys tämä postaus, koska munkin päivä meni päin mäntyä. Nukuin pommiin, kaadoin kahvia VALKOISELLE neuleelleni, säikähdin naapurin koiraa niin paljon, että kompastuin rappusissa ja kaiken tämän kruunasi ongelmat pakastimen oven kanssa, joka ei mene kiinni. Joten ihanaa, etten ollut ainoa kenellä tähään ”vähän” tökki. Tsemppiä Esko, kyllä tästä taas selvitään eteenpäin 🙂

    • Reply Esko 23.9.2016 at 18:09

      Hyvä Meri!!
      Hyvin selvittiin, eikun oikein kivaa viikonloppua!!!

  • Reply Minna 23.9.2016 at 01:21

    Tää oli kyllä yks parhaista kirjoituksista pitkään aikaan 😀 pohjalta ei voi muuta kuin nousta onneks hehe 🙂

    • Reply Esko 23.9.2016 at 18:10

      Mukavaa Minna, että tykkäsit…👌👌🙏 Kivaa viikonloppua!!

  • Reply Riikka 23.9.2016 at 10:25

    Kiitos kikatuksista! Näitä aamuja ei onneksi usein itsellä ole, mutta säännöllisesti kuitenkin. Oma ”paras” aamu lähiaikoina on se, kun lukitsin lapsen sisään turvalukolla, joka ei aukea sisältäpäin. Onneksi takapihan ovi josta puhelimessa nyyhkivä kolmasluokkalainen ulos ja ketterästi yli aidan (aidan lukko on tiukka kuin mikä) ja ajoissa kouluun. Improvisoinnin taito on silti minusta hyvä opettaa lapselle jo pienestä pitäen. Että ei tarvi mennä paniikkiin, kun aina keksitään jotain, jolla hommasta selvitään. Tätä taitoa pääsee töissäkin käyttämään useasti ja hitsit sitä ihanaa fiilistä, kun hommat luistaa kämmeistä huolimatta

    • Reply Esko 23.9.2016 at 18:11

      Kyllä Riikka!! Improvisoinnin taito on lähes korvaamaton. Hyvä kolmasluokkalainen..!!…😀✌✌✌ Kivaa viikonloppua!!

  • Reply Anne 23.9.2016 at 11:53

    No välillä nyt koetellaan, jotta osaisi taas arvostaa niitä hienosti sujuvia ja ihania hetkiä. Parempaa viikoloppua!

    • Reply Esko 23.9.2016 at 18:12

      No, kyllä! Hyvää viikonloppua myös sinulle Anne!!

  • Reply Outi 23.9.2016 at 14:37

    Ei kahta ilman kolmatta tai kymmenettä. Olipas päivä, onneksi tällaisia ei ole joka päivä <3
    Kivaa viikonloppua!

    • Reply Esko 23.9.2016 at 18:12

      Kivaa viikonloppua myös sinulle Outi!!…☀👌✌

  • Reply Sade 23.9.2016 at 22:43

    Helposti. Murphyn laki, kaikki asiat menee pieleen yhdellä kertaa.
    Siitä se taas eteenpäin potkii :D.

    • Reply Esko 24.9.2016 at 07:17

      No kyllähän se potkii, potkii, potkii…😀😀 Hyvää viikonloppua Sade!!

  • Reply -M 24.9.2016 at 00:40

    Apua 😀 😀 nauratti lukea mutta toisaalta heräs niin myötätunto kun ite oon ihan ylikiukkunen jos kaikki menee pieleen 😮 ja lapselle munkin äitinä pitäs näyttää esimerkkiä kärsivällisyydestä ja pettymyksen sietokyvystä…

    • Reply Esko 24.9.2016 at 07:18

      Siinähän se on hankaluus…😀 ja kiiiitos myötätunnosta. Hyvää viikonloppua sinulle M.

  • Reply anonyymi 24.9.2016 at 09:57

    Siis veitkö tosiaan tytön päiväkotiin vessapaperia ylähuulessa…? Oliko minkälaiset ilmeet vastaanottajalla?
    T. Eskariope mutta valitettavasti eri paikasta

  • Leave a Reply