Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Anteeksi, haluatteko istua?

29.10.2016

Tänään raitiovaunussa koin hetken, jotta kyllä oikein tuli kurja mieli. Miten täällä maailmassa tulisi toimia, jottei aina jonkun mieltä pahottaisi? Tuntuu, että toimit kuinka vain, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Jos olet kiltti ja kohtelias ymmärretään se helposti väärin. Jos olet pahalla päällä ja välinpitämätön, on pelisi jo lähtökohtaisesti pelattu.

Vierailin tänään Kirjamessuilla ja olipa suositut messut. Matkustin sinne ratikalla ja vaunu oli täysi. Meilahden kohdalla kyytiin hyppäsi iäkkäämpi henkilö. Kohteliaana miehenä pyrin aina tarjoamaan paikkoja vanhemmille ihmisille ja näin toimin tälläkin kertaa. ” Anteeksi, haluatteko istua?”, kysyin kohteliaasti. ” Siis, mitä sinä kysyit?” ” Niin, että haluatteko istua?” Tässä vaiheessa huomasin, että nyt joko saan läppäisyn poskelle tai vähintään desibelit tulevat nousemaan melkoisesti. ” Näytänkö minä niin vanhalta, etten muka jaksa seisoa, näytänkö? Kyllä minä jaksan seisoa!!” Tuli hyvin voimakkaalla äänellä. ” Ok, anteeksi, että kysyin.” Onneksi tässä vaiheessa oli helppo tukeutua Huaweihini ja uppoutua sosiaalisen median kiemuroihin.

Paluu kesään ja Kumpulan maauimalaan. Kesän ensimmäisia todellisia hellepäiviä. Iloisia lapsia allas täynnä. Istuskelin altaan reunalla ja kuuntelin vierustovereideni keskustelua. Onhan tämä nyt ihan hirveetä, kun on näin kuuma. Meidänkin Paavolle jouduttiin tuommoinen UV-uima-asu ostamaan ja se rasvaus. Ei ne pysy paikallaan ja nyt on rasvassa eteisen uusi lipastokin. Joo, siihen se heti kätensä länttäsi. Ja ei tässä uimalassa yhtään varjoisaa paikkaa ole missään. Seuraava viikko ja luvattu aurinkoista säätä, mutta onkin pilvinen päivä. Taas on pikku-Paavo altaassa ja kuuntelen samojen henkilöiden keskustelua. On tämä nyt ihme homma. Ihan hirveän kylmä täällä ja aurinkoa luvattiin. Varmasti kohta lähdetään pois. Ei täällä uimalassa yhtään lämmintä paikkaa ole missään.

Onkohan tässä maailmassa olemassa semmoista asiaa, josta ei joku mieltänsä pahottaisi? Minä kyllä jatkan vanhemmille ihmisille paikkojen tarjoamista, vaikka saisin iskun kävelykepistä vasempaan pohkeeseeni. Ja Pekka Pouta, lupaile vain sitä aurinkoa. Paavon UV-asu on varmasti luotettava ja se rasvaläntti lähtee ihmesienellä.

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (6)

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Heli 29.10.2016 at 20:30

    🙂 🙂 🙂 illan piristysruiske

    • Reply Esko Kyrö 30.10.2016 at 19:34

      :)…Kiitos!!

  • Reply BT 29.10.2016 at 20:30

    7 vuotta Munkassa ja siihen vaan täytyy tottua, että
    a) Ole ensinnäkin iloinen jos joksus saat istumapaikan nelosen sporassa. Useimmiten viimeistään Paciuksenkaaren pysäkillä vaunut täyttyvät +75v. jengistä ja todellakin päädyt seisomaan antaessasi joka pysäkillä jollekulle iäkkäämmälle paikan.
    b) Kannattaa vaan antaa mennä toisesta korvasta ulos kuvaamasi kaltaisia tilanteita kohdatessasi. Munkassa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä kallliissa, suurissa asunnoissaan… Suurin osa ihmisistä on tosi ystävällisiä kuitenkin 🙂 Olen itse 36v. ja jos joku tarjoaisi mulle paikkaa niin en loukkaantuisi 😀 Yleensä aina päädyn rupattelemaan jonkun kansa nelosessa, varsinkin jos koirani on mukana.

    • Reply Esko Kyrö 30.10.2016 at 19:34

      Kyllä, suurin osa on todella ystävällisiä ja ihania ihmisiä. Tämä olikin oletettavasti poikkeustapaus…Rupattelun ohessahan matkakin menee paljon joutuisammin…:)

  • Reply Elina 29.10.2016 at 23:19

    Muahhaahhaaaaaaa???????????? kiitos tästä!Kaikkea hyvää myös jatkoon!

    • Reply Esko Kyrö 30.10.2016 at 19:32

      Kiitos Elina…:)

    Leave a Reply