Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , , ,

Keskisormi vai peukku pystyyn?

8.10.2016

Pieni ihminen takoo maata, kierii, heittää pipon korkeassa kaaressa ja huutaa täyttä kurkkua. On perjantai, kello noin 16 ja Kampin alin kerros. Ihmisvilinä on melkoinen ja tämä noin metrin mittainen heppu kerää huomattavasti enemmän katseita, kuin esimerkiksi Apple-kaupan erikoistarjoukset tai Espoon bussien lähtöajat. Vieressä seisoo noin ikäiseni isä, joka katselee tapahtumaa, puhuu rauhallisella äänellä ja odottaa pienen kaverin seuraavaa siirtoa. Ei mene noin kolmevuotiaan tasolle ja ala räyhäämään tai kantamaan väkisin pientä rokkikonsertin desibelejä päästelevää vaahtosammutinta. Itse hieman samantyyppisestä tapauksesta kirjoittaneenakin ja useamman kokeneena katson isää myötätuntoisella katseella maustettuna pienellä hymyllä. Olisin voinut saada vastaukseksi keskisormen, mutta tämä isä katsoi minua, hymyili ja nosti peukun pystyyn. Vitsi, tuli hyvä fiilis.

En tiedä nouseeko isyys nykypäivänä esiin eri tavalla, vai onko tämä minun omaa mielikuvitustani? Jenni Pääskysaari ja Mikko Kuustonen ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan, Isän tyttö, tytön isä. Täytyy ehdottomasti lukea tuo kirja. Hyvinkin ajankohtainen, ainakin tälle isälle. Facebookissa tuli vastaan linkki, jossa tuotiin esille Pasilassa esillä olevasta valokuvanäyttelystä, Katse isään. Näyttelyn on tarkoitus olla kunnianosoitus kaikille suomalaisille isille. Valokuvanäyttelyn kotisivuilla oli upea kiteytys: ”Tiedämme, että isän läsnäolo ja osallistuminen perheen päivittäiseen elämään vaikuttaa positiivisesti lapsen kognitiiviseen-, psykologiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Isän läsnäolo vaikuttaa myönteisesti myös parisuhteeseen ja isän omaan hyvinvointiin. Isän läsnäolo ja rakkaus on lapselle yhtä tärkeää kuin hengittäminen tai ruokailu. Mies, jolla on läheinen suhde lapseen ei kuitenkaan välttämättä ole lapsen biologinen tai juridinen isä, vaan hän voi olla ns. sosiaalinen isä, joka on lapselle tärkeä elämällä kiinteästi mukana lapsen arjessa.” Kyllä, jokainen isä on lapselle tärkeä. Oli sitten biologinen tai sosiaalinen. Tämäkin hyvin ajankohtainen aihe ja hienoa, että isyys on tapetilla.

Oma isyyteni muuttui tänä vuonna. Muuttui, tai siis muutti muotoaan. Tulikin mieleeni aikaisemmin vellonut Jenny Lehtisen lanseeraama metatyökeskustelu. Itsekin laitoin silloin oman lusikkani siihen soppaan. Ja vähän naureskelin koko metatöille. Mitä ne äidit tuommoisia itkevät ja valittavat? Nyt ymmärrän heitä huomattavasti paremmin. Itse, kun huolehtii ajoittain kaikesta. Juuri niistä päiväkodin valokuvauslapuista, oikeista välikausivaatteista, oikeasta levyraatilevystä. Hattuni nousee kaikille vanhemmille, kaikenlaisille perheille ja erityisesti tälle Kampissa peukkua nostaneelle isälle. Pieni riitapukari varmasti tällä hetkellä makailee kainalossasi ja katselee Ryhmä Hauta. Kyllä, se hetki on hieno. Hieno ja arvokas.

-Esko-

Pistetäänpäs tuohon loppuun sarjakuva, joka löytyi Ensi- ja turvakotienliiton sivuilta. Puhutteleva.

isistrippi-web1000px

Comments (7)

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply venla 8.10.2016 at 11:41

    Tää oli ihan älyttömän hieno kirjoitus. Peukkua tälle, ei missään tapauksessa keskisormea 😉
    Mua henkilökohtaisesti koskettaa ja liikuttaa kun havaitsen isiä, jotka aidosti rakastaa lastaan ja antaa sen näkyä. Erityisesti, jos kyseessä on isä-tytär-suhde. Muun muassa siksi tykkään tätä blogia lukea 😉 Mulla ei lapsia ole (…vielä), ja toivon vain että mun tyttäreni sais elämänsä alkuhetkistä olla äidin lisäksi isälleen rakas. Se kun on asia, joka kuuluu ihan jokaiselle lapselle maailmassa – olla vanhemmilleen rakas.

    Ja ihan loistava sarjakuva! Oletukset ja odotukset saattaa olla tiukassakin. Aivan tavatonta, että isä osaisi ihan omineen pärjätä lapsensa kanssa… 😉

    • Reply Esko 9.10.2016 at 16:57

      Kiitos Venla viestistäsi ja mukavaa sunnuntaita!!…✌✌????

  • Reply sara 9.10.2016 at 12:58

    Ihan oikeastiko huolehdit noista kaikista luettelemistasi asioista? Sinäkö ne pakkaat reppuun lapsesi vaatekaapista vai onko lapsen äiti huolehtinut ne ensin sinne “isäkassiin”? Ja käsittääkseni lapsesi on luonasi nykyisin vain viikonloppuisin.

    • Reply Esko 9.10.2016 at 16:59

      Heippa Sara!
      Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle ja kiitos viestistäsi!!…✌✌????

  • Reply voima 9.10.2016 at 13:01

    “Mies, jolla on läheinen suhde lapseen ei kuitenkaan välttämättä ole lapsen biologinen tai juridinen isä, vaan hän voi olla ns. sosiaalinen isä, joka on lapselle tärkeä elämällä kiinteästi mukana lapsen arjessa.”

    Onneksi näitäkin on mukana arjen teoissa. Kaikista biologisista ei siihen nimittäin ole.

    • Reply Esko 9.10.2016 at 17:00

      Kyllä Voima! Onneksi on kaikenmoista isyyttä olemassa. Mukavaa sunnuntaita!!…????✌

  • Reply Ulla 15.10.2016 at 19:17

    Luin lehdestä otsikon “Usein isät eivät osaa vaatia lähivanhemmuutta” ja sen jälkeen kirjoituksesi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ajattelet isiän oikeuksista yleisesti tai esim.erotilanteessa? Miksi äidit ovat useimmiten lähivanhempia, vaikka molemmat vanhemmat olisivat olleet yhtä läsnä lapsen elämässä ennen eroa?

  • Leave a Reply