Makea, kirpeä, yllätyksellinen ero vai vetelä huuma?

Vierailin maanantaina Marja Hintikka Liven lähetyksessä. Lähetyksen ohessa järjestettiin myös erojuhlat. Juhlat, joissa itse en juhlinut eroani, todellakaan. Siinä ei ollut, eikä ole mitään juhlittavaa. Itse juhlin siitä puolen vuoden helvetistä selviämistä ja uutta alkua. Uutta ja toivottavasti valoisaa elämää. Juhlissa oli tarjolla Annin uunissa– blogin Annin tekemä erokakku. Makea, kirpeä ja yllätyksellinen ero oli kakun nimi. Hienosti nimetty ja kakun nähtyäni mietin ensinnäkin, että miten joku pystyy tuommoisia tekemään? Kakussa oli kaksi puolta tumma ja pinkki. Itse upotin veitseni pinkkiin puoleen. Kuvastaa paremmin tämänhetkistä fiilistä. Ja maku. Noh, taivaallinen. Marjan kysyessä miltä maistuu, pääsi suustani sana: Vapauttavalta.

Vapauttava on olotilakin ja se tuntuu hyvältä. Viime viikolla tuli palattua puolen vuoden aikaisiin tuntemuksiin. Joku kysyikin, että eikö ole jo tämä asia käsitelty? On varmasti osittain, mutta kun blogia elämästään kirjoittaa, nousee asia varmasti kirjoituksiin vielä tulevaisuudessakin. Ja vapautuneen olotilan johdattelemana asioiden kirjoittaminen ja avaaminen on huomattavasti helpompaa. Eikä minulla ole kirjoituksissani tarvetta ketään syyllistää tai piikittää. Omista tunnoistani avoimesti puhua ja kertoa kuinka positiivinen ja sosiaalinen ihminenkin voi tarpeeksi kovan vastoinkäymisen sattuessa muuttua ilottomaksi, kalpeaksi haamuksi.

Hirveästi olen ohjelman jälkeen saanut palautetta kuinka rohkea olen ja kuinka on hienoa, että myös mies uskaltaa tuoda julki kipeitä tuntemuksiaan. En pidä itseäni mitenkään erityisen rohkeana. Aiemmin olen ollut ihmisenä hyvinkin sulkeutunut ja ongelmia kohdatessani olen vain puskenut hymy huulilla ihmisten ilmoilla. Tämä prosessi sai minut ymmärtämään, että tunteitaan ei voi eikä tarvitse piilottaa. Ihmiselle voi tapahtua mitä vain ja haluan olla esimerkkinä ihmisille, että kaikesta selviää ja apua täytyy uskaltaa pyytää. Sitä varmasti saa, ihan varmasti. Rohkeutta on hakea apua ja mitä nopeammin asiat ja solmut aukeavat, on tulevaisuus paljon helpompaa.

Ihmissuhteethan ovat elämässä äärimmäisen suuria asioita ja kyllä minä sen myönnän. Tottakai minä haluan ihmissuhteen elämääni. Mielummin minä kirjoittaisin uudesta alusta, kun edellisen loppumisesta. Niistä jännittävistä tuntemuksista joita uusi alku tarjoaa. Valvottuja öitä, tuhansia viestejä, ensimmäisiä suudelmia ja sitä oikeaa polvien vetelöitymistä muustakin kuin ylipitkästä sunnuntailenkistä. Sitä se on, elämä. Loppuja ja uusia alkuja, uusia alkuja pakottamatta. Täytyykin sitten onnen potkaistessa tehdä itse oma kakku, nimeltään: Vetelä huuma. Siltä minun tekemät kakut ovat aina näyttäneet. Valmis kakkupohja. Päälle pakastemansikoita ja kermavaahtoa suoraan paineistetusta putkilosta.

Otin muuten tuota kakkua kolme kertaa lisää. Onneksi ei näkynyt telkkarissa.

-Esko-

// Kuvat: Annin uunissa-blogi //