Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Silmät kiinni ja anna mennä, Urpo!

13.10.2016

Tunteiden umpisolmu, yksi ensimmäisten tekstieni yleisimmistä ilmaisuista. Tunteiden umpisolmu on saatu avattua, onneksi. Eilen juttelin erään puolitutun ihmisen kanssa. Hän kysyi hieman vaivaantuneesti, että miten menee? Ja lisäsi perään, että kyllä sinä kaikesta selviät. Tai sinun on selvittävä. Ensimmäistä kertaa minulle tuli fiilis, että mitä tuo enää tuommoisia kyselee? Minähän olen jo kuivilla vesillä. Minä olen jo vahva mies. Entistä vahvempi Esko, vai olenko?

Varmasti olen. Tunnetasolla kaikki liekit on sammutettu. Joutui niihin aika monta vaahtosammutinta ja sammutuspeitettä käyttämään. Yksi asia mikä minua vielä ajoittain noista rypemisajoista muistuttaa on epävarmuus. Epävarmuus lähestyä ja kohdata vastakkainen sukupuoli. Ei sitä uskoisi, että tässä iässä enää tämmöisiä joutuisi miettimään ja pohdiskelemaan, mutta paluu finninaamaiseen teini-Eskoon on tapahtunut. Minun on hyvin vaikea uskoa, että joku minusta saattaa oikeasti välittää. Varmistelen, kyselen, kyselen ja varmistelen ja tässä vaiheessa toisen ihmisen mielenkiinto jo lopahtaakin. Epävarmuushan on maailman epäseksikkäintä, tai näin olen ainakin kuullut.

Ei tuo minusta oikeasti voi välittää. Tuohan on vielä rakentaa elämäänsä vanhoille raunioille. Nämä ajatukset haluaisin jo pystyä unohtamaan. Siis omasta päästäni. Varmasti tapasin muutamia ihmisiä aivan liian aikaisin. Aivan liian aikaisin. Todistelin itselleni olevani täysin valmis, täysin valmis rakentamaan uutta ja ihmeellistä. En todellakaan ollut. Valehtelin itselleni ja ennenkaikkea sille toiselle. Jos jotain minä ihmissuhteista tiedän tai olen oppinut, on: Ole itsellesi armollinen, mutta ennenkaikkea sille toiselle ihmiselle. Haluan elää elämäni niin, etten enää koskaan ketään ihmistä satuta. Seuraavasta mahdollisesta parisuhteesta tavoitteeni on rakentaa maailman paras parisuhde. Näin sitä varmasti on aina ajatellut, mutta nyt sitä osaa tunnistaa omat ongelmansa ja kipukohtansa huomattavasti paremmin. Itseä ei tarvitse muuttaa, mutta häiritseviä käyttäytymismalleja pystyy kontrolloimaan.

Epävarma-Esko istuu sohvalla, kädessään lasi kylmää Kungfu Girliä (hyvä valkoviini). Kynttilät lepattavat pöydällä. Dvd-soittimessa pyörii Makuunista lainattu uutuuselokuva, koska vuokratussa leffassa on se oikea tunnelma. Vatsassa on perhosia kuin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin tunnelma oli muuten sama, paitsi lasissa oli Hartwallin punaista Jaffaa kaadettuna litran lasipullosta. Ei, nyt se ottaa minua kädestä kiinni. Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Ei ainakaan kysyä, että välitäthän minusta oikeasti. Siis välitäthän sinä minusta nyt ihan varmasti. Noniin Urpo, silmät kiinni ja anna mennä!

Miksei enää muuten saa punaista Jaffaa?

-Esko-

Comments (16)

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Kristiina 13.10.2016 at 20:43

    Ha! Nyt pitää kommentoida. Juuri käytännössä heti postauksen lukemisen jälkeen näin bussipysäkillä mainoksen “punaisen Jaffan paluu”

    • Reply Esko 15.10.2016 at 21:24

      Jes Kristiina!
      Itse näin samaisen mainoksen. Täytyykin käydä huomenna Jaffa ostoksilla…:)

  • Reply bloPPshop-Heidi 13.10.2016 at 21:00

    Siis punainen Jaffahan tekee paluun 😀 . Kunnes löydät kaupoista, Kungfu Girl on sairaan hyvää 😀

    • Reply Esko 15.10.2016 at 21:24

      Jes ja jes!
      Kyllä Heidi Kungfu on niiiin hyvää!!!

  • Reply Hanna 13.10.2016 at 21:30

    Tsemppiä epävarmuuden kanssa. Ole vain oma itsesi, niin susta ei voi olla tykkäämättä ????

    Ja eikö muka saa enää punaista jaffaa?? Miten mä muistan sitä just juoneeni, eli noin vuosi sitten.

    • Reply Esko 15.10.2016 at 21:25

      Heippa Hanna!
      Kiitos tsempeistä ja näemmä Jaffa tekee paluun. Ja sehän on mahtijuttu!! Kivaa iltaa!!

  • Reply Joppa 13.10.2016 at 21:49

    Hei, just eilen näin bussipysäkillä mainoksen punaisen jaffan paluusta! Eli joku versio ainakin siitä on tulossa takaisin, kannattaa seurailla 😉

    • Reply Esko 15.10.2016 at 21:26

      Kyllä Joppa!!! Seuraillaan…

  • Reply Iina 13.10.2016 at 22:35

    Eskoseni,

    Seuraan blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti. Tykkään tyylistäsi avata ja avautua asioiden, ilmiöiden, tunteiden, ihmisten ja elämän edessä.

    Josta päästään aiheeseen: mahdollinen juttuaihe.
    Lukemani perusteella olen päätelmissäni päätynyt ammattisi osalta opettajaan. ????
    Suurta Sherlockeuttani varjostaa vielä tuntematon tieto onko työsi opettajana pienten parissa alakoulussa vaiko isopia valistaessa yläkoulussa.

    Uteliaana ihmisenä kiinnostaisi kovasti kuulla kaltaisesti tunteiden tulkin ammatillista pohdintaa viimepäivinä pinnalle nousseesta kohusta, videosta jossa opella “meni kuppi yli ja vähän ympärikin”nuorten toivojen kuvatessa tätä mielen ja tahdon murenemista.

    Höpöhöpöistä ja hymistelyistä riisuttuja tuntojasi siitä mitä on olla opettaja kun hommat ei sujukkaan niinkuin luvattiin ja utopistisesti sydämen palolla uskottiin.

    Ajatuksiasi vallankäytöstä, opettajan ja/tai oppilaan, vanhemmuuden roolista koulumaailmassa, jaksamisesta ja tukemisesta, tuetuksi tulemisesta. Siitä kaikesta ei niin kivasta ja hauskasta jonka opettaja saattaa työssään kohdata.

    Ja millä tiedolla tai tunteella evästät oman lapsesi koulutielle kun se aika koittaa jotta hän olisi valmis kohtaamaan opinahjonsa mahdolliset haasteet oppilaan näkökulmasta.

    Uskon, että sinulta löytyisi tähän sana ja tunne jos toinenkin. Ja me lukijat pääsisimme ihmettelemään syvemin myös ammatillista Eskoa.

    How about?

    • Reply Esko 15.10.2016 at 21:27

      Kiitos Iina ideasta. Täytyypäs naputella tuosta aiheesta…Mukavaa iltaa!

    • Reply Diudiu 16.10.2016 at 20:15

      Todella hyvin haastettu miettimään ja kirjoittamaan – harmillisen hymistelevä ja pintapuolinen postaus aiheesta tosin irtosi.. Kommenttiin sit se perus “Mukavaa päivää sinulle!” -setti!

      • Reply Esko 16.10.2016 at 20:24

        Iltaa Diudiu!
        Kyllä, todella hyvin haastettu miettimään. Jos nuo kaikki asiat olisi yhteen kirjoitukseen laittanut, olisi tullut melkoisen pitkä juttu. Harmi, että koit kirjoituksen vain pintapuoliseksi raapaisuksi. Eikö ole kohteliasta kiittää ja toivottaa mukavaa päivää? Sitä toivotan sinullekin!!

  • Reply Katja 15.10.2016 at 00:19

    Jotenkin ihana postaus, niin aito. <3 Tsemppiä Esko. Ja viisautta ja voimia rakentaa siitä, mitä on, kestävää.

    • Reply Esko 15.10.2016 at 21:27

      Kiitos tsempeistä Katja ja kivaa iltaa!!

  • Reply Ina 15.10.2016 at 07:24

    No olipa tuttuja tunteita! ???? Olen käynyt juuri nuo vaiheet läpi eroni jälkeen. Ja ajatellut että sitten kun olen niin onnellinen että löytyy uusi rakas niin EN TODELLAKAAN EROA TOISTA KERTAA. Kun “tiedän” mitä ansoja parisuhteessa pitää välttää. Niinpä. En ole varsinaisesti eronnut toista kertaa, mutta voin todeta että ainakaan minun kohdallani tuo nyt ei ole ollut täysin mutkatonta sittenkään… Elämä on ja tulee vissiin aina olemaan hiukan monimutkaista, ainakin tietyssä mielessä. Eikä aina huonossa.

    Ihanaa kun uskallat kirjoittaa niin avoimesti isoista asioista. ????

    • Reply Esko 15.10.2016 at 21:29

      Heippa Ina!
      Kiva, että tykkäät lukea. Elämä se jaksaa aina yllättää…ihan aina. Mukavaa iltaa!!!

    Leave a Reply