Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Rakkauskirjeet, oi rakkauskirjeet!!

9.11.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etsimme F:n kanssa vanhoja smurffileluja vanhassa teini-iän huoneessani. Ja, jes mikä kätkö sieltä löytyi. Tässä tapauksessa kiitän, että äitini on himohamstraaja. Yhdestä laatikosta löytyi suuri kasa vanhoja ”rakkauskirjeitä”. Ensimmäiset oli lähetetty lähes 30 vuotta sitten. Ei säily nykyiset Whatsapit ja meilit kolmeakymmentä vuotta. Ei, koska keskimääräinen puhelimen käyttöikä lienee noin parisen vuotta. Samasta laatikosta löytyi myös ensimmäisiä C-kasettejani. Oli Metallican: Kill em All, Europen: The final countdown ja kirsikkana/melonina (kirjaimellisesti) Sabrina. Aika laaja musiikkimaku. Liekö viimeisen ostanut isäni ”autokasetiksi”? Tiedä häntä.

Lukiessani kirjeitä koin todellisen nostalgiatripin. Yhdessä muisteltiin alakoulun, silloisen ala-asteen diskoa. Tarina meni jotenkin näin: Olin juuri saanut uudet kivipestyt farkut. Ja niillä onnistuin hurmaamaan luokkamme tytön. Olin kuitenkin pisnesmies ja pyysin 10 markkaa yhdestä tanssista. Kotiin mentyäni vanhempani löysivät minulta kympin setelin ja tämän huomattuaan lähtikin kivipesty pikkuhurmuri palauttamaan seteliä tytön kotiovelle. Oli aika nolo paikka.

Ensimmäinen ”oikea” tyttöystäväni oli rippikouluni isonen ja hänen kanssaan oli näemmä käyty hyvin vilkasta kirjeenvaihtoa. Seassa oli myös minun kirjoittamia kirjeitä, joita en ollut koskaan saanut kiikutettua postilaatikkoon asti. Yhdessä manasin tulehtunutta korvistani. Laitoin sen vanhemmiltani salaa ja otin sen aina pois, kun tapasin isän tai äidin. Ja lopputuloshan oli tietysti tulipunainen tulehtunut korva. Yhdessä haukuin vanhempani, koska eivät päästäneet minua tytölle yökylään. Ja tämän suuttumuksen ymmärränkin. Kyllähän nyt teinipoika pitää päästää tuoreelle mielitietylle pussailemaan. Tai, no. Ei ehkä. Metsän kautta poljin aina kotiin maastopyörälläni.

Valittuja nostalgiapaloja kirjoittamistani kirjeistä:

” Siis tykkäätkö näistä mun uusista leveistä farkuista?…”

” Toi meiän isä on niin Paska. Ei se mistään mitään tajua!!…”

” Siis tykkäätkö sä nyt musta vai Tupesta?…”

” Jatketaanko siitä mihin jäätiin? ”

” Kaija Koon Tuulikello on kyllä hyvä…”

” Saanko sen luokkasormukseni takaisin?…”

Ehkä hyvä, ettei tämän romantikon kirjeet päässeet maaliin asti. Kirjeet takaisin. Niiden kirjoittaminen vaatii kuitenkin enemmän ajattelua ja panostamista, kun esimerkiksi Whatsapp-viestin. Se on yleensä impulsiivinen pläjäys maustettuna muutamalla Emojilla. Ei sama asia, ei!

Kirjeet kunniaan!

-Esko-

Comments (21)

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply venla 9.11.2016 at 20:47

    Ihana postaus! 🙂 kyllä vaan ennen oli jotkut asiat paremmin – kirjeet säilyy, sähköiset viestit ei. Ja onhan niissä ihan eri tunnelma kun on omin käsin kirjoittanut. Ihanaa, että ovat säästyneet ja rohkenet vielä meille lukijoillekin jakaa näitä.

    Mutta oliko markoissa kympin seteliä? Onko mun sivistyksessä aukko? 😀 Mun lapsuudessani kymppi markkoina oli kolikko…

    • Reply Annemari 9.11.2016 at 21:06

      Jäin miettimään ihan samaa kolikkoasiaa 😀 Muistelin myös, että 10 mk oli kolikko ja pienin seteli 50 mk. Niin sitä vaan unohtaa!

      • Reply Esko 10.11.2016 at 19:19

        Oli seteli…:)

    • Reply Em 10.11.2016 at 00:21

      Oli 10 ja 20 markan setelit. 🙂

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:18

      Heippa Venla!
      Kyllä, kirjeessä on tunnelmaa!! No, kyllähän näitä helmiä voi jakaa. Oli kympin seteli, oli. Miten vanha olenkaan?…:)

  • Reply Piupau 9.11.2016 at 22:26

    Kyllä 10 markan seteli on ollut olemassa.

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:19

      Kyllä, niin on..:)

  • Reply Sanna 9.11.2016 at 22:26

    Kiitos tästä 😀 On taas pidennetty ikää naurulla. Vanhat kirjeet on kyllä parhaita!!!

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:20

      🙂 Oleppas Sanna hyvä.

  • Reply Johanna 9.11.2016 at 22:31

    10 markan kolikko, 20 markan seteli. Ihanan sininen sävyltään 🙂

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:20

      Oli myös kympin seteli, oli ja oli…:)

  • Reply venla 9.11.2016 at 23:56

    Eiks kakskymppinen ollut pienin seteli…? 😉

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:21

      Oli myös kymppi…:)

  • Reply Ina 10.11.2016 at 06:53

    On niitä kympinkin seteleitä ollut! Niissä taisi olla Paava Nurmi. Vai oliko ne 20-seteleitä? Iiks kuinka unohtaa… Minä olen viime vuosina oppilasryhmieni kanssa kirjoittanut kirjeitä säännöllisesti ja aina alussa saan hämmästellä sitä kuinka ne eivät tiedä mihin postimerkki laitetaan tai mihin vastaanottajan osoite tulee kirjoittaa. Mutta lähes kaikki tykkäävät kirjoittaa ja oi sitä iloa kun he välillä sitten myös saavat kirjeitä itse. ☺

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:21

      Hyvä Ina, hienoa, että kirjoitatte!! Kyllä siinä oli Paavo Nurmi…:)

  • Reply aava 10.11.2016 at 09:56

    Kympin seteli muuttui jossain kohtaa kolikoksi, mutta minun nuoruudessani kympit oli seteleitä ????

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:22

      Niin minunkin…Nuoria tässä vieläkin ollaan…:)

  • Reply Nippe 10.11.2016 at 10:40

    Joskus muinoin taisi olla markan ja viiden markankin seteleitä. Keräilin joskus vanhoja seteleitä ja jopa postimerkkejä!
    Nuo riparin isoset taitaa olla vaaraksi nuorisolle =>
    Läheinen mies, suunnilleen sinun ikäluokkaa, muisteli myös ihastuneensa kunnolla ekan kerran riparinsa isoseen. Oli kuulemma molemminpuolista. 😉
    Loveletters…kokemusta on. Viimeisimmän sain herkältä kitaristipojalta 90- luvulla. Molemmilla oli samat levyt (Alanis Morrisette ja Björk)
    Minusta se oli miespuolisella ihailtavaa…
    Romantiikka kukkikoon♡☆♡

    • Reply Esko 10.11.2016 at 19:22

      Romantiikkaa Nippe, romantiikkaa!!…:)

  • Reply TätiO 12.11.2016 at 18:01

    Kirjeiden kirjoittaminen on terapeuttista. Aloitin tämän rakkaan harrastukseni uudelleen, n 15 vuoden tauon jälkee. Joku sanoi ettei pysty, käsi väsyy niin helposti. No, kirjoittelun voikin pistää tauolle eikä puolivalmis kirjoitus mihinkään katoa.

    Oikeastaan vähän harmittaa kun pidin tauon. Epäilin etten jaksa asioitani jakaa kun on pienet lapset. Voi olla että kirjeisiin padotut tunteet olis auttanut jaksamaan yliväsynyttä äitiä paremmin tai sitten ei siitä olisi mitään tullut.

    Nyt kuitenkin tulee kirjoiteltua.

    Tuli mieleen että saanko julkaista yhden kännykällä otetun kuvan jossa on sä ja mä? Harkitsen sitä vielä kylläkin.. Jos muistat mistä on kyse..?

  • Leave a Reply