Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Älä itke oppilas. Älä itke opettaja.

1.12.2016

cof

Tämä on yhteistyöpostaus nuoren Kajaanissa tutkimusta tehneen opettajaopiskelijan kanssa. Hän tutki kymmenen vuotta sitten kandidaatin tutkielmaansa opettajan roolimalliodotuksia ja opettajan ammatin näkyvyyttä mediassa. Hypoteesina tai ainakin valistuneena arvauksena oli tuolloin, että mediassa opettajan ammatti näyttäytyy usein valitettavasti, negatiivisessa valossa. Eipä ole tämän nuorehkon tutkijan olettamus hirveästi muuttunut kymmenessä vuodessa.

Lehdistä saa liian usein lukea kuinka opettajat itkevät töihin mennessään, itkevät sieltä lähtiessään, oppimistulokset ovat romahtaneet. Koulu on uuden opetussuunnitelman myötä vain paikka, jossa pelataan ja leikitään. Koulu kääntää selkänsä kiusaamiselle. En tiedä mitä minä teen väärin tai oikein, varmasti paljonkin, mutta minä nautin työstäni ja tuntuu todella kurjalta lukea, että moni ammatillinen kollegani voi todella huonosti. Olisi tämän ammatin edustajana todella lohdullista lukea ajoittain uutisia myös iloisesta, työstään nauttivasta opettajasta. Koulusta, jossa uuden opetussuunnitelman pääideaa oppilaan osallistamista aktiivisena toimijana tehdään onnistuneesti ja innostavasti. Koulusta, jossa kukaan ei itke päivittäin. Ei oppilaat, eikä opettajat.

Todella pahasti korvaan särähti jostain lause: Koulu vaan kääntää selkänsä kiusaamiselle. Ainakin jokainen tuntemani opettaja suhtautuu tähän asiaan todella vakavasti. Kiusaamista ei varmasti saada koskaan kokonaan kitkettyä pois koulumaailmasta, mutta varmasti opettajat tuon asian eteen parhaansa tekevät. En anna mitään ammatillisia vinkkejä, koska alle kymmenen vuotta tätä työtä tehneenä en varmasti ole siihen oikea ihminen. Kerronpas kuitenkin oman näkemykseni tähän asiaan.

Näen, että hyvä ryhmähenki on kaiken a ja o kiusaamisen kitkemisessä. Tietoisesti tingin lukuvuoden aluksi muista asioista. Panostan ryhmähengen rakentamiseen. Jos luokkaan saadaan luotua vahva ME-henki. Henki, jossa lapset ymmärtävät, että kiusaaminen ei johda yhtään mihinkään. Kiusaaminen ei ole ”coolia”. Kiusaaminen on typerintä mitä koulussa voi tehdä. Kiusaaminen jättää pahimmassa tapauksessa elinikäiset arvet kiusattuun oppilaaseen. Lapset oppivat tiedostamaan mikä on oikein, mikä väärin ja kaikista tärkeimpänä asiana. Tyhmästi toimittuasi osaat myöntää virheesi ja tiedostat itse toimineesi väärin. Saat opettajana aseman, että olet hyvä tyyppi, hyvä opettaja kenelle en edes halua toimia typerästi. Haluan olla tuolle opettajalle itsekin hyvä tyyppi. Tehdä parhaani oman koulunkäyntini eteen, oman tasoni mukaisesti. Antaa myös luokkakavereilleni saman mahdollisuuden.

Nyt tästä saa kuvan, että kehun itseäni ja minun luokissani aina homma toimii, ei se ei ole tarkoitus. On ryhmiä joiden kanssa ei mitkään poppaskonstit auta. Yhteishenki ei vain löydy vaikka mitä tekisit. Kaikki opettajat opettavat omilla tyyleillään ja tekevät varmasti ammatillisesti kaiken mahdollisen. Onhan tämä työnkuva muuttunut ihan kauheasti jo kymmenessä vuodessa ja tulee varmasti muuttumaan edelleen, toivottavasti valoisampaan suuntaan. Ainakin median silmissä ja toki muutenkin.

Minä haluaisin mennä lyhyellä kokemuksellani mennä jokaiseen Suomen opettajankoulutuslaitokseen puhumaan valmistuville opettajille. Mennä sanomaan, että olette tehneet hyvän valinnan ammatiksenne. Tämä on hienoa työtä. Ajoittain raskasta, mutta pääosin ihan älyttömän kivaa. Niin kivaa, että tänäänkin lähdin töistä hymy huulilla. Viimeisillä tunneilla kuului oppilaiden suusta lauseita: ” Tottakai saat lainata mun kynää.” ” Mä voin auttaa sua sahaamisessa.” ” Me voidaan opettaa.” ” Toi sun työ on niin älyttömän hieno.” Nuo lauseet todella lämmittävät tämän opettajan jouluista mieltä. Laitoin musat soimaan autossa. Aurinko paistoi ja kello oli 15.14.

Hymyä huuleen!

-Esko-

Comments (24)

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Tiia 1.12.2016 at 18:51

    Moikka Esko ja kiitos tästä postauksesta! Vaikka itse en ole valmis opettaja vielä muutamaan vuoteen, täytyy myöntää, että opintojeni (ja varsinkin nyt käynnissä olevan harjoittelun) aikana on tullut ihan tosissaan pohdittua sitä, että onkohan meikäläisestä tähän ammattiin. Joka tuutista puskevat uutiset siitä, kuinka tämän päivän opettajat ovat aivan romuna ja burn outin partaalla milloin mistäkin syystä, ovat aiheuttaneet minussa vielä entistä enemmän epävarmuuden tunteita. Tämmöiset positiiviset opettajien suusta tulleet ”tämä työ on ihan älyttömän kivaa!” -kommentit palauttavat itsellenikin mieleen taas sen, miksi oikeastaan olen opettajan ammattiin opiskelemassa. Kyllä minä haluan opettaa, vaikka joskus työpäivän jälkeen vähän itkettäisikin. Tsemppiä viimeisiin kouluviikkoihin! 🙂

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2016 at 18:59

      Heippa Tiia!
      On todella kiva kuulla, että tämmöisen urvelon tekstit saavat sinussa aikaan tuommoisia ajatuksia…???? Kiitos ja hyvää harjoittelua sekä alkanutta joulukuuta!!…????

    • Reply Jenna 1.12.2016 at 20:32

      Samaistun Tiian kommenttiin. Itse opiskelen lastentarhanopettajaksi ja myös kyseistä työtä tekevät usein tuovat esiin vain niitä huonoja puolia alasta ja nuo kommentit saa aina välillä miettimään, että miksi haluan kyseiselle alalle töihin. Tällaiset positiiviset kommentit työstä kuitenkin muistuttavat siitä, miksi tuo ala kiehtoo niin paljon. Viimeksi tänään pääsi taas kentälle “oikeisiin töihin” ja on se vaan niin palkitsevaa kun lapsi tulee halaamaan ja kertoo, että oli kivaa! Mukavaa joulun odotusta sulle ja F:lle! 🙂

      • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 10:54

        Heippa Jenna!
        Oikeissa töissä, oikealla asenteella on pääosin todella mukavaa. Kiitos ja samoin myös sinulle!!

  • Reply Iita 1.12.2016 at 21:18

    Liian monta kertaa oon aloittanut tän kommentin kirjottamisen. Liian monta kertaa oon sen myös pyyhkinyt ja todennut, etten osaa. En oo osannu muotoilla sitä, kuinka mä salaisesti ihailen sua. Mut nyt kirjotan tän kommentin osasin tai en! Voi olla, että noi beebotit inspiroi mut kirjottamaan tän 😀

    Oon seuraillut sun kirjotuksia pidemmän aikaa ja myönnettäköön se, että taisin katsoa jokaisen iholla jaksonkin. Mun huomion suhun kiinnitti se, että susta jotenki huokuu niin kameran takaa kuin täällä blogissa sun palo sun työhön! Muistan joskus kauan kauan sitten ajatelleeni, että musta olis maailman siisteintä olla opettaja. Jostain syystä hautasin tän mun unelman ja lähdin opiskelemaan ihan muuta. Ensimmäisen syksyn opiskeltuani musta tuntu, että nyt joku ei nappaa. Pidin aineesta, jota opiskelin, mutta silti multa puuttui jotakin. Noh… sehän oli se, etten opiskellut luokanopettajaksi! Onneksi tajusin herätä tarpeeksi ajoissa ja raivolukemisella yllättäen pääsinkin sisään. Vieläkin tuntuu ihan käsittämättömältä. Muistan lukeneeni vielä tänäkin syksynä sun blogia ja harmitellu, että voi kunpa mustakin tulis opettaja.. ja sitten oon muistanut, että mustahan tuleekin!

    Uskon, että osittain sun inspiroimana sain potkua hakea vihdoin ja viimein opettajaksi! Toivon, että saan itse pidettyä samanlaisen innon ja ammattiylpeyden, joka susta huokuu. Tiedän, että varmasti tulee rankkoja päiviä, jolloin mietin, miksen valinnut “helpompaa” ammattia. Niiden päivien jälkeen tiedän ajattelevani, että juuri niiden päivien vuoksi valitsin juuri sen ammatin.

    En tiedä miten muuta muuta sanoa, mutta kiitoskiitos sun superinspiroivista kirjotuksista, oot huippu!

    Niin, sitä on pitänyt myös kysyä, tuleeko mieleesi mitään mihin voisin alkuvaiheessa opintoja kiinnittää huomiota tulevaa ammattia ajatellen? (En tiedä sainko muotoiltua kysymykseni oikein, mutta jos tässä vaiheessa heräsi jokin supertärkeä asia, jonka haluat kertoa niin otan kaikki vinkit vastaan! :D)

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 10:57

      Heippa Iita!
      Kiitos ja hienoa, että naputtelit tekstisi tänne. On kyllä niin mukava lukea, että olet löytänyt inspiraatiota touhuiluistani. Merkitsee minulle todella paljon ja on yksi syy miksi tätä kirjoitushommaa teen.
      Vinkkejähän olisi vaikka kuinka paljon, mutta laitetaan nyt tohon kärkeen vaikka tuommoinen, jotta pysy omana itsenäsi. Älä rakenna erityistä opettajapersoonaa…Mukavaa joulukuuta ja vielä kerran, kiitos!!

  • Reply Heli 2.12.2016 at 00:00

    Koulumaailmassa “piipahtaneena” jostain syystä jäi vahva ajatus, että miesopettajat ja naisopettajistakin eka- ja tokaluokkalaisten opettajat oli jotenkin huomattavan paljon iloisempia ja ehkä rennompia kuin muut. Varmaankin vaihtelee toki tämäkin. Koulumaailma oli minun mielestäni koko maailma pienoiskoossa 🙂 Kovasti mietin tuona aikana, lähtisinkö hakemaan opettajan ammattiin,, mutta vaakakupissa painoi toinen hieno ammatti, joka oli se minun oma.

    Aikas hieno kommentti Iitalta 🙂

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 10:59

      Heippa Heli!
      Oli hieno kommentti, kyllä. Hyvä, että olet löytänyt oman rakkaan ammattisi. Hyvin sanottu, koulumaailmassa näyttätyy vahvasti maailman tapahtumat ja yhteiskunnan nykytila. Kivaa viikonloppua!!

  • Reply Ira Kahlos 2.12.2016 at 00:02

    Terveisiä Kajaanista. Hyvä postaus. Työskentelen iippaopena ja tykkään työstäni lasten parissa. Jokaisessa työssä on omat haasteensa, mutta positiivisella asenteella pärjää jo pitkälle! Minäkin lähdin tänään töistä hymy huulilla. Kaunista joulun odotusta sinulle ja F:lle ????

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 11:00

      Oi, terveisiä Kajaaniin!
      Pitäisikin tulla käymään siellä. En ole käynyt sitten opintojeni. On, haasteita riittää, mutta hurtti huumori ja positiivinen asenne kantaa pitkälle. Kiitos, samoin sinulle!!

  • Reply Milla 2.12.2016 at 00:40

    Ahhhh, toi laskin oli ihan parasta timanttia mun lapsuudes! Koulussa olin aika hidas matikassa ja en siitä niin kovin pitäny, mut kotona meillä oli toi laskin ja se oli super.
    Ihanaa jos niitä vielä on ja vielä parempaa jos niitä saa rämpyttää koulussa 😀

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 11:01

      Kyllähän noita vielä löytyy. Tuohan pikkuprofessori on just kova…:)

  • Reply MariaK 2.12.2016 at 04:15

    Siirrytään portaissa yksi askel ylös.
    Kuinka opettajainhuoneessa?
    Onko siellä hyvä me-meininki vai jääkö muutama tämän ryhmän ulkopuoliseksi jäseneksi?
    Tarjotaanko apua ja uskaltaako sitä pyytää?
    Se tuleva kasvatusalan ammattilainen työharjoittelussa, saako hän riittävästi tukea ja opastusta vanhemmilta kollegoilta vai katsotaanko häntä pitkään, kun kaikkea tiedä eikä osaa?
    Jokainen uranuurtaja on ollut samassa tilanteessa.
    Hyväksytäänkö jokainen ammatinedustaja omana itsenään, vaikka hänen näkemyksensä poikkeavatkin omista lähtökohdista?
    Muistetaanko antaa työtoverille kiitosta, rakentavaa palautetta?
    Asioita, joita kannattaa pohtia ja keskustella myös oman työyhteisön sisällä, ei pelkästään oppilaiden kanssa.

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 11:03

      Heippa MariaK!
      Hyvä näkökulma. En tähän pysty hirveän laajasti vastaamaan. Ainakin itse viihdyn töissä hyvin. Meininki on lupsakkaa ja voit olla täysin oma itsesi vahvuuksineen ja heikkouksineen. Juuri oli pikkujoulut perjantaina ja olihan niin hauskaa ja työkaverit ovat ihan huippuheppuja!! Apua saa aina, kun tarvitsee. Tilanteessa kuin tilanteessa…Mukavaa sunnuntaita!!

  • Reply Kaisa 2.12.2016 at 14:23

    Onpa kiva, että näet hyvän ryhmähengen tärkeänä kiusaamisen ehkäisemisen muotona. Tuntuu, että monesti keskitytään vain toistamaan, että ei saa kiusata. (On toki tärkeää korostaa, että ei saa kiusata.) Luulisi kuitenkin, että kiusaamista on vähemmän sellaisissa kouluissa, joissa oppilailla on mukavaa, mielekästä tekemistä ja he viihtyvät toistensa kanssa. Omilta kouluajoilta on jäänyt mieleen vahvasti se, että lapset muodostivat itse omat suhteensa ja keskinäiset nokkimajärjestyksensä ilman, että opettaja siihen mitenkään puuttui. Toivottavasti tämä on nykyään toisin.

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 11:05

      Heippa Kaisa!
      Itse koen, että hyvä ryhmähenki ja fiilis siitä turvallisesta luokkahuoneesta luo edellytykset oppimiselle. Mukavaa sunnuntaita!!

  • Reply Anne 4.12.2016 at 09:34

    Olet oivaltanut minusta jotain tosi oleellista, turvallinen ryhmä edistää oppimista. Kirjavinkkaus: sinua voisivat kiinnostaa kirjat Rakenna hyvä luokkahenki sekä Voi hyvin, opettaja (molempien tekijöinä Salovaara & Honkonen). 🙂
    Iloa työhösi!

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 11:05

      Kiitos Anne vinkkauksista!!…:)

  • Reply Anu 4.12.2016 at 10:25

    Kirjoituksesi voisi suurelta osin olla omasta kynästäni. Miten pahalta tuntuu kuulla, etteivät opettajat tekisi muka mitään kiusaamiselle…samoin minä voin sanoa omista tuntemistani kollegoista, että kaikkemme teemme ja puutumme aina kiusaamiseen. Näin epäkiitollisessa ammatissa täytyy se kiitos etsiä välillä kiven alta, mutta eipä siihen muuta tarvita kuin pieni pöydällesi tuotu lappu, jossa ekaluokkalaisen hatarin kirjaimin kirjoitettu “ootmailmanparasope”. Hyvää joulunodotusta sinulle toivottelee myös tatuoitu ja lävistetty ope Kajaanista

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2016 at 11:07

      Heippa Anu!
      Terveisiä Kajaaniin. Kuten tuossa jo aiemmin krjoittelinkin olisikin mukava tulla käymään siellä. Tsekkaamaan Hospoda ja Kampusalue. Kivaa joulukuuta myös sinulle ja kiitos viestistäsi!!

  • Reply Anni 4.12.2016 at 11:52

    Moikka! Täälläkin yks opeopiskelija Helsingistä jota välillä hirvittää, että mikä uravalinta sitä nyt on tullukkaan tehtyä… Onneks aina välillä saa lukea näitä mukaviakin kokemuksia ja positiivisia kuvauksia kouluarjesta. Aina välillä yliopistolla pohditaan koulukavereiden kanssa, että mimmosia opettajia oikeen aiotaan sitten olla ja se laittaa kyllä ajattelemaan. Itse ainakin tällä hetkellä oon sitä mieltä, että en koskaan halua olla sellainen kuiva tiukkapipo ope, joka on kyllästynyt työhönsä. (Näitä esimerkkejä on valitettavasti nähnyt jo omankin peruskoulu uran aikana todella paljon) Vaan mä ainakin aion pysyy omana itsenäni ja pitää huumorin mukana arjessa niin eiköhän sillä selviä! 😀 Kiitos sulle hyvistä teksteistä ja siitä, että näytät että opena työskentely voi olla hauskaakin!

    • Reply Esko Kyrö 6.12.2016 at 15:55

      Heippa Anni!
      Ja, nimenomaan. Haluan edes yrittää rohkaista ja kannustaa, että kyllä tässä työssä on hauskaakin. Teistä tulee varmasti huippuopeja! Hyvää itsenäisyyspäivää!!

  • Reply Ellu 4.12.2016 at 12:35

    Hei, hieno kirjoitus sinulta Esko !
    Itse vetelen viimeisiäni opettajana, vuodesta 80 lähtien…vielä puolitoista vuotta!
    Olen niin samaa mieltä kanssasi luokan yhteishengen tärkeydestä! Mielestäni kauniit sanat ja
    pienet auttamiset ja niiden huomioiminen rakentavat vähitellen hyvää fiilistä. Aina pitäisi
    olla aikaa pysähtyä ja puhua solmut auki. Oma esimerkki on tärkeä, miten itse puhuu lapsille
    ystävällisesti ja kunnioittavasti…
    Omassa työssä mehut vie ulkoa tehty kiire ja suorittaminen ja mittaaminen ja ne loputtomilta tuntuvat tietokoneohjelmat ja salasanat ???? Mutta jos saa lähteä kotiin luokasta lasten luota, saa lähteä hymyillen ja kiitollisena haleista…

    • Reply Esko Kyrö 6.12.2016 at 15:56

      Ulkoa tehty kiire, sehän se…Ja kiitos sinulle Ellu. Hienoa kuulla noin kokeneen opettajan näkemys asiaan. Kiitos ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!!

    Leave a Reply