Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Im gonna be a lawyer!

18.4.2017

”Im gonna be a lawyer!” Näin vastasin ruotsia äidinkielenään puhuvalle kummisedälleni. Hän kysyi aikoinaan mummuni siskon syntymäpäiväjuhlilla unelma-ammattiani. Ei, en ole koskaan halunnut päätyä lakialalle. Liian paksut pääsykoekirjat ja ei, ei minusta varmasti tuohon ammattiin olisikaan. Vastaukseni on sukumme nuorison keskuudessa jo yleinen vitsi. Vastaukseni kysymykseen johtui vain ja ainostaan englannin kielen puhumisen pelosta ja silloin osittain myös taitamattomuudesta. Maailma ympärillämme muuttuu ja samalla myös kielitaidon merkitys korostuu entisestään.

Ympäröivän maailman osittain tahaton kielikylpy alkaa nykylapsilla jo todella aikaisin. Padit, pelit, elokuvat, televisio, mainokset ja musiikki antavat antavat jo pienestä pitäen lapselle hyvin paljon virikkeitä tutustua vieraisiin kieliin ja ennenkaikkea englannin kieleen. Koulumaailmassa työskentelevänä ajoittain yllättää oppilaiden valmiudet englannin kielen opiskeluun. Omassa lapsuudessani virikkeitä antoivat lähinnä Hulk Hogan ja Blackie Lawless. Kotipuhelimessakin oli vain pyöriteltävät numerot, jotka osasin kyllä kolmosluokan jälkeen luetella ykkösestä kymppiin. Yksi asia on jäänyt kolmosluokasta mieleeni. Kokeessa tai jossain tehtävässä kysyttiin lempibändiä ja vastasin siihen: Eppu Normal. Eikös se mennyt oikein?

Ymmärrän englantia hyvin ja puhun sujuvasti. Koulutaipaleen lisäksi minua on kielitaidon kehittymisessä valmentanut koripalloharrastukseni. Pelatessani muutaman kauden miesten Sm-sarjassa, oli joukkueessamme aina amerikkalaisvahvistuksia. Treenit vedettiin englanniksi ja vapaa-ajalla vietettiin paljon aikaa yhdessä. Puhumisen pakko opetti todella paljon. Tehdessäni maisterin opintoja Helsingin yliopistossa oli myös suuri osa tenttikirjoista englanniksi. Kyllä, ajoittain oli Google Translator kovassa käytössä. Onneksi opetan koulussa enkkua, niin säilyy kosketuspinta tuohon tärkeään kieleen, jonka merkitystä yritän myös oppilailleni korostaa. Heidän hakeutuessa työmarkkinoille voisin kuvitella, että kielitaidon merkitys on entistä suuremmassa roolissa. Eikä pelkästään englannin.

Miksipä tämmöiset asiat tulivat mieleeni? Viime viikolla kävellessäni kaupungilla suuri turistilauma saapui eteeni. Olivat hieman eksyneen näköisiä. Tuli varmasti monelle suomalaiselle tuttu tilanne eteen. ”Osaan kyllä, mutta älkää vaan kysykö minulta mitään, älkää vaan kysykö. En kerkiä enää vaihtaa kadun toiselle puolelle.” Vielä joudun enkkua heille puhumaan. Kysyivät ja onnistuin kuin onnistuinkin neuvomaan heidät kulman takana sijainneeseen Kampin keskukseen.

Miksi minulle tuli yllättäen se sama efekti kuin mummuni siskon synttäreillä reilu kaksikymmentä vuotta sitten?

Have a wonderful week!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (8)

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply TätiO 18.4.2017 at 20:17

    Tämä osu ja uppos tähän päivääni. Sama tilanne mutta puhelimessa. Onneksi oli työkaveri joka jatkoi selvittelyä. Menin ihan lukkoon. Kasvotusten helpompi!!

    • Reply Esko Kyrö 18.4.2017 at 20:35

      🙂 …näitä tulee, näitä tulee…Mukavaa viikkoa OO!

  • Reply Anemone 18.4.2017 at 20:47

    Hirvee näitä että löytyi englantilainen mies. Omilla lapsilla on täten kohdusta asti ollut kuulla kahta kotikieltä.
    Vaikka englanti onkin itsellä sujuvaa, tulee kuitenkin joka päivä tilanteita jolloin joudun miettimään ja kysymään mitä esim. puoliso tarkoitti.

    • Reply Esko Kyrö 18.4.2017 at 20:51

      Heippa Anemone!
      Onnekkaita ovat lapsesi ja tietysti sinäkin…:) Näinpä, näinpä. Onneksi puoliso jeesaa ja oletettavasti ymmärtää…:)

  • Reply sanna 19.4.2017 at 08:30

    Moikka!

    Vieraan kielen käyttö on tosiaan monesti kiinni asenteesta. On myytti, että esim. suomalaiset keskimäärin eivät osaisi englantia hyvin, ollaan ihan kärkikahinoissa englannin kielen taitajina, tsek esim. https://www.indy100.com/article/these-15-countries-speak-english-as-a-second-language-best–ZJalH9OTug. Kielten opetuksessa tosin taitaa olla jotain mätää, jos tuntuu ettei osaa, vaikka esim. englantia opiskellaan peruskoulussa seitsemän vuotta! Ja siihen päälle jatko-opintojen kieliopinnot. Kielitaito karttuu kieltä käyttäen, joten ihmeessä hakeutumaan tilanteisiin, joissa saa opastaa eksyneitä turisteja, tms! 🙂

  • Reply Jankkuliini 19.4.2017 at 13:43

    Heissan! Mun on pitänyt jo aikaa sitten kommentoida jotain, mut en oo ehtinyt, vaikkakin oon lukenut sun blogia nyt jotain pari kuukautta. Mä oon ihan onneton enkun kanssa. Nostan hattua kaikille, jotka sitä osaa.

    Ihan asiasta kukkaruukkuun…. mä oon jääny ihan koukkuun tähän sun blogiin. Uuden päivityksen loppuun kun tulee niitä ehdotelmia aikaisemmista päivityksistä, niin niitä on tullu klikkailtua, ja niissä on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Oot tosi symppis tyyppi! Ja aivan kyllä oikealla alalla! Meidän koulumaailma tarvii just sunkaltaisia miehiä! Ja koen, että myös tämän maan naiset tarvii sunkaltaisia miehiä. (Tää ei oo nyt flirttiä! Oon ihan tukevasti naimisissa, ja mulla on sunkaltainen mies.) Perustelen näkemykseni sillä, että monikin jollain tapaa turvattoman lapsuuden elänyt nainen kaipaa rinnalleen keskustelutaitoista ja hassuttelevaa miestä. En tarkoita, että nainen etsisi miehestä isäänsä, mutta tietynlainen syvällisyys & hassuttelu miehessä on sellainen combo, joka vaan toimii. ???? Tykkään myös hurjasti näistä Lahtijutuista! Mä oon myös alkujaan Lahest’. Nykyään asun muualla, mut aina sydän sykkii synnyin- ja lapsuuskaupungille. Ihanaa kevättä! T. Jankkuliini

  • Reply H. M 20.4.2017 at 17:29

    Heimoihei ja kiitos aidosta, hyvin kirjoitetusta blogistasi Esko!

    En yleensä kommentoi, mutta näin ulkosuomalaisena tulevana lakinaisena otsikko kiinnitti väistämättä huomion 😀

    Rohkeus ja kannustus – nämä ovat suomalaisessa kieltenopetuksessa vähän rempallaan, koska meihin on liikaa iskostettu ajatus täydellisyyteen pyrkimisestä ja virheiden välttämisestä. Tämä sitten näkyykin sosiaalisissa tilanteissa juuri kuvaamallasi tavalla – usein ilman syytä! Vaikka kielen hallitsee hyvin, silti paniikki pärähtää persuksiin.

    Olen huomannut, että suomalaisilla on hassu käsitys (toki ymmärrettävää koska usein koulussa keskitytään numeroarviointiin ja mittaamiseen = suorittamiseen) kielen osaamisen tasosta, jotta sitä ‘kehtaisi käyttää ihmisten ilmoilla.’ Missä se taito sitten opitaan jos ei nimenomaan siellä ihmistenilmoilla? Kuka niitä virheitä laskee jos asia ymmärretään puolin ja toisin kuitenkin?
    Sen sijaan että pyritään täydellisyyteen, voitaisiin olla armollisempia ja uskoa kehittymiseen. Eikö maailmakin olisi karseen kuivakka täydellisenä?

  • Reply En minä tulevaisuudesta mitään tiennyt… | E2O 15.2.2018 at 19:57

    […] laittaa kaikki peliin. Tulevasta ammatista ei tosiaan tuolloin ollut juurikaan hajua. ”Im gonna be a lawyer…” Näin vastasin tulevaisuuden haaveistani ruotsia äidinkielenään puhuvalle […]

  • Leave a Reply

    Categories

    Archives