On olemassa hyviä televisiomainoksia. On olemassa oikein hyviä televisiomainoksia ja on olemassa erinomaisia televisiomainoksia. Hesarin uusi mainos, joka kannustaa asioiden tutkailemiseen hyvin monista erilaisista näkökulmista kuuluu ehdottomasti kategoriaan erinomainen televisiomainos. Spotissa naishenkilö esittää miehelle vieno hymy kasvoillaan kysymyksen: ” No mites, lähetkö mun luo?” Mies ei vastaakaan heti myöntyvästi, vaan analysoi päässään ehdotusta monesta eri näkökulmasta.
” Lukemani mukaan läheisyys tuottaa onnellisuuden tunnetta…” Kyllä, näin ihan varmasti on. Anna mennä!
” Näin suorasukainen ehdotus saattaa olla merkki siitä, että nämä asiat ovat arkipäiväistyneet kulttuurissamme…” Kyllä, näin ihan varmasti on. Anna mennä!
” Erotiikan määrä on vähentynyt yhteiskunnassamme…” Kyllä, näin ihan varmasti on. Sitä suuremmalla syyllä. Anna mennä!
” Olemmeko yksinäisempiä kuin ennen…” Kyllä, ihan varmasti hyvin moni on yksinäinen tai ainakin ajoittain kokee yksinäisyyden tunnetta. Anna siis mennä!
” Älypuhelimet varastavat aikaa keskinäiseltä hellinnältä…” Kyllä, ihan varmasti näin on. Sininen valo kasvoilla, sohvan toisissa päissä ja välissä metri, jopa kaksi. Matkapuhelin lentokonetilaan. Anna siis mennä!
“…mutta onpa hän miellyttävä ihminen.” Kyllä. Miellyttäville ihmisille tulee aina antaa mahdollisuus. Miellyttäviin ihmisiin saattaa törmätä jos olet itse miellyttävä ja teet ajan kanssasi miellyttäväksi. Anna siis mennä!
” Joo, voin mä lähtee…” Loistava vastaus. Anna siis mennä!
Itse olen myös ajoittain aikamoinen pohdiskelija ja tutkailen asioita vähän liiankin monesta näkökulmasta. Törmäät kiinnostavaan ihmiseen. Tekisi mielesi kutsua häntä vaikkapa kävelylenkille tai kahvikupposen ääreen. Ja miksi päässäsi alkaa pyörimään mainoksen tyylinen lyhytelokuva?
” Olisiko hänestä loppuelämän kumppanikseni? Huvikseen ei jaksa enää treffailla…” Miksi ei? Uusiin ihmisiin on piristävää tutustua.
” Olen toisen kierroksen (avo)miehiä. ” Ah, mitä väliä. Aika moni on täysin samassa tilanteessa.
” Pitäisikö hän kokkaamastani jauhelihakastikkeesta. Näin gluteeniton-, vegaani-, sokeriton-, laktoositon aikana ei voi olla varma mieltymyksistä…” Ah, mitä väliä. Tee hedelmäsalaatti. Ilman omenaa.
” …mutta onpa hän miellyttävä ihminen! ” Anna siis mennä!
Näkökulmia!
-Esko-
// Kuva: Jere Lehtonen, lähde: HS-mainos. Näkökulmia. //
8 Comments
Tuttua tuo pohtiminen/asioiden murehtiminen etukäteen. Mutta jos jonkin asian oon elämässäni huomannut, niin sen, että elämä menee eteenpäin vain kun uskaltaa elää(en ite sano, että olisin mikään mestari tuon noudattamisessa). Monesti oon pohtinut ja pyöritellyt jotain asiaa ja huomannut jälkikäteen sen, että oon murehtinut ihan vääriä asioita. ???? Ja jos miettii jotain “elämän suuria valintoja”(en nyt puhu puolison “valinnasta”, koska se ei aina ole järjellä tehtävä valinta+siihen vaikuttaa toisenkin tunteet, vaan esim. vaikka opiskelualan valintaa tms.), niin vasta uskaltamalla suunnata jotain asiaa kohti, huomaa, oliko valinta oikea…On joku biisikin, Samuli Putro Mitäpä jos. ????
Tulipa paha mieli sun puolesta yhtä toista blogia luettua. Tsemppiä ja toivottavasti asiat järjestyy jotenkin. Ei ollenkaan reilu kuvio.
Ai miten niin ei reilu? Eihän ero koskaam ole kiva mutta eihän lapsi ole eskon luona asunut tähänkään asti vaan äidillä. Ja kai ne tapaamiset toteutuu edelleenkin eikös olekin näin esko? Johan sen lakikin määrää joten ei kai siitä nyt tarvii olla huolissaan.
Noin hypoteettisessa tapauksessa voisi kuvitella ettei tapaamiset toteudu kuten ennen lähellä asuessa (esim. joka toisen vkonlopun lisäksi arki-iltoja ja yöpymisiä viikolla), jos välimatkaa on 170 km. Vaan enempikin se menee kauemmas arjesta.
Ymmärtääkseni huoltajuusmalleja myös on erilaisia ja osassa toisella on heikompi asema.
Epäreilulta tuntuisi jotenkin myös sellainen hypoteettinen tilanne, jos toinen ostaa juuri asunnon se isona kriteerinä että se sijaitsee toisen kodin lähellä. Ja sitten tulisikin toisentyyppinen uutinen. Ja jos vaikka alunperin kotien läheisyyden tärkeyttä olisi monikin osapuoli painottanut.
Sinänsä tietysti toivoo kaikille ihmisille hyvää.
Samaa mieltä Tanjan kanssa. Todella kurja fiilis sun ja F:n puolesta. Hetki sitten olivat kertomansa mukaan eläneet reilu 40 PÄIVÄÄ vasta “livenä” yhdessä, nyt jo saman katon alla eri kaupungissa..en voi ymmärtää 🙁
Jos ei olis lasta kuvioissa, asia ois toinen. Tsemppiä!!
Anteeks, nyt harmittaa että avauduin tänne. Mutta aiheesta!
Jep jep. Enpä voi kuin yhtyä edellisiin. Eihän noin voi tehdä vai voiko ? Olisi kiva kuulla se isänkin puheenvuoro ja mielipide tähän. Mun sydän itkee verta sun ja F:n puolesta.
Minua itkettää.