On taas aika kaivaa esiin nuoren Kajaanissa asuneen tutkijan aikaansaannos. Tutkimus, jota voi näin aprillipäivänä verrata jopa Sokratekseen, ehkäpä Nietzscheen, vaikkei tämä nuori tutkija niinkään kiinnittänyt huomiota ihmisen moraalikäsitykseen tai aikalaisdiagnostiseen filosofiaan. Lähes tasan kymmenen vuotta sitten tämä tutkija viimeisteli tutkimuksen; Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammattiinsa kohdistuvista ulkoisista vaatimuksista ja roolimalliodotuksista-
Kirjoitin menneellä viikolla postauksen, jossa leikittelin kielikuvalla viisareiden värähtämisestä. Tämä aiheutti kommenttikentässä hyvää ja asiallista keskustelua. Kiitos kaikille siihen osallistuneille. On hienoa huomata, että kirjoitukset herättävät ajatuksia. Itselläni tämä herätti myös ajatuksia ja kaivoinkin kymmenen vuotta sitten tekemäni tutkimuksen esille. Liippasi läheltä aihetta, jota keskusteluissa puhuttiin. Ohessa muutamia nostoja kandidaatintyöstäni.
” Opettaminen on vuorovaikutuksellista toimintaa. On tärkeää, että opettajalla on selkeä käsitys omasta arvoperustastaan ja ihmiskäsityksestä. Pohjimmiltaan opetustapahtuma on luova tapahtuma, jossa opettajuuden persoonalliset elementit nousevat esiin. Opettajuuden persoonallisten elementtien on ajateltu muodostuvan innosta, mielikuvituksesta tai luonteen korkeatasoisuudesta. (Koponen 1998.) “ Korostan itse aina opettajana aitoutta. Uskallusta olla oma itsensä. Vahvuuksineen ja heikkouksineen. Iloineneen ja suruineen. Oman persoonan esiin tuominen luokan edessä on mielestäni yksi suurimmista vahvuuksistani opettajan työssä.
” Opettajan yhtenä tehtävänä on edustaa yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Opettaja ei voi selvitä tehtävistään ainoastaan didaktisen ja pedagogisen tietämyksen varassa. (Laine 2004, 14.) Hänellä tulee olla hyvin laaja tietämys ympäröivästä ja yhteiskunnassa tapahtuvista asioista.” Tein tutkimukseni vuonna 2007. Ennen Instagramia, Youtubea, Snapchattia ym. sosiaalisen median ilmiöitä. Koen, että ympäröivän maailman observointi ja ajassa eläminen on vuonna 2017 vielä entistäkin tärkeämpää. Täytyy olla hyvin perillä lasten ja nuorten mielenkiinnonkohteista. Däpit ja snäpit haltuun siis, ihan 5/5!
” Vuonna 1861 Suomen kansakoulun isän Uno Gygnauksen mukaan opettajan tuli aina näyttää nuorisolle esimerkkiä kristillisessä elämässä sekä koettaa säädyllisellä käytöksellä, nuhteettomalla elämällä, opettavaisella seurustelulla ja hyödyllisellä ohjauksella hankkia lasten ja nuorten keskuudessa arvonantoa, jota ilman heidän toimintansa ei koskaan voi käydä siunaukselliseksi. (Simola 1995, 233-234.)”
Uno oli varmasti hieno mies. Ilman Unon panosta tuskin olisi Suomessa näin arvokasta koulutusjärjestelmää. Toivon kuitenkin, että Unon luoma käsitys opettajasta olisi edes hieman murentunut näin 156 vuotta myöhemmin.
Tatskoilla ja onneksi vielä toistaiseksi värähtävillä viisareilla!
-Esko-
// Kuva: Amanda Aho //
21 Comments
Uskon, että stereotypinen käsitys opettajista onkin murentunut ja kokenut jonkinlaisen yhteiskunnallisen muutoksen viimeisien vuosien aikana. On hyvä ravistella stereotypioita ja poistaa eri ammattikuntiin liittyviä ennakkoluuloja.
Silti, en itse alakoulun opettajana itse ikinä, ikinä kirjoittaisi edes huumorilla viisarien värähtelystä tai muutenkaan edes huumorimielellä omaan seksuaaliterveyteen (tai ongelmiin?) liittyvistä asioista. Ymmärrän, että tämä huumori puree omassa kaveripiirissä. Ihan kaikkea ei tarvitse tänne lukijoiden ja mahdollisten äänien kalastelun toivossa kirjoittaa. On totta, että ikäisilläsi miehillä saattaa olla ongelmia viisarien värähtelyjen kanssa, mutta oman mieskunnon ja erinäisten ruumiinosien toimivuuden tilan kertominen blogissa on jo hieman säälittävää.
“Opettajan yhtenä tehtävänä on edustaa yhteiskunnan arvoja ja moraalia.” <– lisään vielä, että eikös tämä kuitenkin pure nykyaikana? En näkisi moraalisena edustuksena viisarien värähtelyjen sävyttämää postausta.
Kiitos mielipiteestäsi. Edelleen, oikein kivaa kevättä!…????
Heippa Katja!
Kiitos kommentistasi. Postauksen ns.kärki ei ollut seksuaaliterveys, vaikka sekin kyllä todella tärkeä asia. Ikäisilläni ja toki kaikilla muillakin.
Kirjoittelin fiiliksiä, joita heräsi aiemmasta keskustelusta ja en niinkään pidä kalastamisesta. Vaatii liikaa kärsivällisyyttä.
Oikein mukavaa kevättä!…????
Esko, miksi et koskaan voi vastata asiapohjalta sulle esitettyihin asiallisiin kommentteihin? Aina kiität ja “hyvää illanjatkoa!” tms. tai sitten huumorilla kuittaus?
Huomenta Katja!
Minulle jokainen kommenttinne on arvokas ja tärkeä. Pääosin pyrin luomaan tänne kommenttikenttään positiivista henkeä ja on mielestäni kohteliasta päättää viesti mielummin hyvien iltojen toivotuksiin, nyt juuri mukavan sunnuntain toivotukseen!…:)
Oi kuinka tykkään postauksustasi joissa pohdiskelet ope- ja koulujuttuja. Kiitos niistä. Ja jännää kuinka eka vain tykkäsin kovasti viisarit-postauksestasi enkä edes lukenut kommentteja. Kävin sitten kurkkaamassa niitä kun mainitsit postauksen johtaneen keskusteluun. Yllätyin hiukan. 🙂 Juuri sen takia että en lainkaan (itse siis opena toimivana) koe että paljastaisit liikaa itsestäsi missään mielessä. Koen että minulla menee töissä parhaiten juuri niinä hetkinä kun uskallan esim. vanhemmalle paljastaa sen että olen itse eronnut ja että tiedän miten raskaalta voi välillä tuntua tai että olen välillä itse eri syistä huolissani omien lasteni koulunkäynnistä tai käyttäytymisestä. Harkitusti tietty, ja kaikkia osapuolia kunnioittavasti. Mutta kuitenkin ottaen pienen askeleen toista ihmistä, isoa tai pientä, lähemmäs.
Minusta on ainoastaan rohkeaa että uskallat kirjoittaa. Ihanaa lauantaita! ????
On hienoa että teet opettajan työtä omalla persoonallasi. Vuosien varrella kuitenkin oppii – ehkä kantapään kautta – että, liikaa omasta itsestä ei kannata asiakkaalle/vanhemmalle/oppilaalle paljastaa. Niitä voidaan käyttää myös väärin, sekä aikuiset että ennen kaikkea oppilaat, (kun kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä). Avautuminen omista henkilökohtaisista murheista ei myöskään ole virkamiehen virkatehtävään kuuluvaa viran edellyttämää toimintaa. Lähinnä se saattaa tuntua siltä, että haet tukea vanhemmista itsellesi, mikä ei ole opettajan työhön kuuluvaa käyttäytymistä. Lämmin ja läheinen, empaattinen ja ymmärtävä voi olla muutenkin.
Heippa ansa!
Kiitos viestistäsi. Mukavaa sunnuntaita!!…:)
hmm.. missähän kohtaa Esko on hakenut tukea oppilaiden vanhemmista? 😀
tottahan se on, että he (ja oppilaat) voivat näitä juttuja lukea, mutta ei näitä blogikirjoituksia ole heitä varten kirjoitettu, eli ei hae kyllä tukea heiltä erityisesti.
Mielestäni tämä on asiallinen blogi, jossa ei paljasteta asioita liikaa.
p.s. olisi kiva jos tekisit uudesta kodistasi jonkin postauksen, nyt kun tavarat ovat löytäneet paikkansa ja huonekalut ovat paikoillaan…sisustusjutut kiinnostavat!
Kommenttini oli Inalle.
okei, sori Ansa 🙂
pitäis vissiin keskittyä paremmin kun lukee 😀
Erittäin paljon samaa mieltä! En haluaisi tietää mitä bokserimerkkiä lasteni opettaja pitää jalassaan yms.
Ymmärrän, ymmärrän…????
Harkitusti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen tosiaan. Eikä todellakaan tukea hakien. ☺
Heippa Ina!
Kiitos Ina viestistäsi ja oikein mukavaa sunnuntaita!!
Minusta avoimuus ja omien kokemusten jakaminen, varsinkin vanhempien kanssa on osoittautunut oivaksi “työvälineeksi”. En minäkään kaikkea kerro, vaan sen verran, että luon itsestäni inhimillisen kuvan, samanvertaisen. Hyvä kirjoitus Esko… Tatskoillakin oot hiton hyvä äijä! Kivaa sunnuntaita ????
Heippa Outi!
Siinäpä se. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Samoin sinulle Outi!!…:)
Aitoja ja olennaisia asioita opettajuudesta!
Mutta miltä osin toivot Cygnaeuksen esittämän käsityksen murentuneen? Eivätkö nuo ole juuri ihmisyyteen ja opettajuuteen liittyviä hyveitä, joihin tulee pyrkiä?
Minusta vaikuttaa, että avoin, välittävä, oppilaita arvostava opettajuus rakentuu juuri Unon kirjoittamien ajatusten pohjalle. Eikä siinä lähtökohtaisesti vaadita oppilailta paljoakaan, vaan opettajalta.
Täydellisesti niitä ei taida kukaan osata…
Moikka Juha!
Kyllä Uno on rakentanut varmasti hienon arvopohjan, jolle opettajuutta on hyvä lähteä rakentamaan. Varioida sitä sitten yhteiskunnan ja sen mukanaan tuomien muutosten mukaan.
Täydellisesti ei kukaan osaa varmasti mitään tässä maailmassa…
Mukavaa kesää!! ????
[…] kymmenen vuotta sitten kandidaatin tutkielman otsikolla: Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammat…Niin, tein sen kymmenen vuotta sitten, mutta ajankohtainen tuntuu edelleen olevan. Vaatetusta ei […]