Kirjoittelin tammikuun lopulla vaivasta, joka vaikuttaa ihan kaikkeen, ihan kaikkeen. Tämä vaiva oli koko miehen lamauttanut selkäkipu ja tarkemmin kohdistettuna alaselkäkipu. Juuri nyt lumisateen sävyttämänä toukokuisena torstaina tämä sama mies on kunnossa. Hänen selkänsä on kunnossa. Terveenä ne hetket, kun vartalosi on aivan vinossa, koska selkälihasparkasi pyrkivät korjaamaan kroppasi tilannetta. Ne hetket, kun et saa itsellesi sukkia jalkaan ilman omaa “lattiatoukkatekniikkaa”. Ne hetket tuntuvat jotenkin absurdeilta. Siinä akuutin selkäkivun pyörteessä ei edes pysty kuvittelemaan, kuinka paljon helpomaa elämä on toistaiseksi terveellä selällä. Pystyy kävelemään normaalisti. Pääsee autoon ja sieltä ylös normaalisti. Saa kengät jalkaan ilman aputuolia ja vielä kaiken kruunuksi pystyy itse solmimaan kengännauhat.
Mitä olen tehnyt? Lopetin kevääksi salibandyn ja koripallon. Salibandy on äärimmäisen paha laji huonoselkäiselle pitkälle ukkelille. Liian lyhyt maila maustettuna nopeilla liikkeillä ja puuttellisella alkuverryttelyllä. Tunnin vuoro Myllypurossa on ihan liian hinnakas alkuverryttelyyn. Koristreenitkin jätin ihan tietoisesti väliin, koska halusin oikeasti keskittyä vain kroppani huoltamiseen. Sain Omt-fysioterapeutilta hyvät ohjeet, joilla saisin korjattua vartaloni virheasentoja ja liikkeitä joilla voisin vahvistaa lähes olemattomia syviä vatsalihaksiani.
Hankin kuntosalikortin työpaikkani vieressä sijaitsevalle kuntosalille. Olen käynyt salilla noin kolmisen kertaa viikossa. Jokaisen treenin päätteeksi teen näitä suoraansanottuna äärimmäisen tylsiä syviä vatsalihasliikkeitä. Aina tekee mieli jättää ne tekemättä ja lähteä suoraan infrapunasaunaan katsomaan 65-tuumaiselta näytöltä Matkaoppaita Alanyassa. Täytyy nyt kuitenkin todeta, että onneksi olen jaksanut jalkoja nostella ja ajaa sitä kuvitteellista “ilmafillaria”. Niin ja olen myös venytellyt, kyllä venytellyt. Asia, jonka onnistuin laiminlyömään lähes täysin yli kolmekymmentä vuotta. Pohkeista lähden liikkeelle ja sieltä nousen ylöspäin ja venytän kaikki suuret lihakset. (Älä ymmärrä sanaa suuret väärin.)
Toivon, että tämä kevään 2017 kestänyt Eskon oma selkäprojekti on tuottanut tulosta, eikä noita laksatiivipingviini-päiviä olisi enää kovin montaa tiedossa. Toivon, että tämä projekti antaa minulle mahdollisuuden päästä pelaamaan koripalloa taas säännöllisesti Hietsun kesätreenivuoroille ja ensi syksynä voin tehdä paluun myös Myllypuron siniselle muovimatolle. Rakastan joukkueurheilua. Rakastan sitä huomattavasti enemmän kuin kuntosalin punaista liian lyhyttä jumppamattoa ja sitä kuvitteellista “ilmafillaria”.
Otsikko lainattu kyseisestä Pete Parkkosen biisistä. Enpäs ollut aikoihin kuunnellutkaan.
Hyvä meininki ja itseasiassa lähdenkin jo tänään kokeilemaan koristreeneihin. Toivottavasti voin laulaa tuon biisin kertosäettä vielä kotiin ajellessani.
-Esko-
11 Comments
Mainiota. Salibandy on kova laji selälle. Sama, huonot on syvät vatsalihakset täälläkin ja tunnin kentällä juoksun jälkeen tietää olleensa liikkeellä. Venytykset ei oo vahvin laji mutta enemmän pitää tehdä. Siksi mieluummin maalissa.
Maalivahti on O juuri hyvä valinta! Täytyy hankkia semmoinen maksimipitkä maila. Laji on kiva ja meidän jengi on niin kiva, että ei haluaisi ripustaa vielä tossuja naulaan…????
Jeeee! Happy for you ????
Venyttely on parasta. Mun lempilaji????
Oisin muuten varmaan pelkkä kivistävä käpysäkki ????
Jee, Nippe! Vaikka venyttelen, olen mainitsemasi käpysäkki…✌
Kiva kuulla, että tollasenkin vaivan saa pois päiväjärjestyksestä, kunhan vaan paneutuu asiaan. Tosin kokemusta itelläkin, niska-hartiajumit ja säännölliset päänsäryt on historiaa, kunhan otti kuntosalin elämäänsä. Vaivat ei palaa vaikka salilla käyntiin tulis välillä pidempikin tauko.
Mainio biisi, vahva kertsi. Oli päässy toi kipale jo unohtumaan.
Heippa Muffin!
Eipä se ihan ollutkaan pois päiväjärjestyksestä. Kyllä muuten taas kivisti koriksen jälkeen, huh. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!!…????????
Mun selkä leikattiin kun olin 26 vuotias, välilevyn pullistuminen, joka tuli äkillisestä liikkeestä. Sen jälkeen ollut hyvä. Mutta kerran 2012 sain reissun sairaalaan kipupiikille, kun kokoilin salibandya. Enpä kokoile enää. Se todellaakaan ei toimi. Mutta selkä pitää pitää liikkeessä. Jäykistyy heti. Jos mun selkä väsynyt, siihen auttaa parhaiten aika rankkakin työ. Siis silloin kun on jäykkä, ei missään nimessä kipeä. Suomessa asuessa esim hieman oireileva selkä tuli kuntoon kunnon lumitöillä, aika hurjaa! Mutta kaksi lajia ovat olleet selälle erittäin hyviä: pilates ja ratsastus 🙂
Voi miten oon häpi sun puolesta,itellä just se alaselkä pingahti töissä ja sitä saikkuilen. Hyvänä rytmintuojana ja seurana on tuo katsomosta löytyvä Iholla 3 (telkku-uusinnat jäivät väliin)ja pieni kävelytauko aina kun tulee mainoksia. Lepuutusta ja liikettä. Ja kivoja miehiä???? Ihan mahtista????
Heippa Hekku!
No, siitä seurasta en tiedä…:) Tsemppiä selän kanssa!!
Täällä juuri etsin hyvää asentoa, jossa selkäkipu olisi edes siedettävää. Samalla mietin päivälle sopivaa lääkeyhdistelmää, jotta tolkku ja kipu olisivat balanssissa.
Vaiva on vanha, säännöllisesti toistuva, koko arjen lamauttava.
Selkäkivulla on maineensa laiskojen työntekijöiden pettämättömänä tekosyynä pitää vapaata työelämästä. Ehkä juuri siksi itselläni on kovin korkea kynnys jäädä paikoilleni tätä potemaan.
Heippa Veera!
Tsemppiä, tsemppiä ja tsemppiä!!…