Blogini nimestä on tässä vuosien varrella ollut vaikka minkämoisia väännöksiä. Ja hyvä niin. Se on vähän kuin kirjoitettu teksti, antaa jokaiselle lukijalle mahdollisuuden tulkita tekstiä juuri omalla tavallaan. Alkuperäinen idea oli E2O. Omanlainen hahmotelma veden kemiallisesta kaavasta. Elämän kemiallinen kaava, joka pitää sisällään lähes mitä vaan. Ja sitä se todentotta on tässä reilun parin vuoden aikana ollut. Huojuvasta epävarmuudesta puhtaaseen onnellisuuteen. Ylämäkiä, myötämäkiä. Aurinkoa ja täysin harmaata usvaa. Ehkäpä osuvin tulkinta blogini nimestä on ollut Ee kaksi piste nolla (E2.0). Uusi minä, jolla on täysin oma elämä.
Usein olen puhunut siitä kuinka kirjoittaminen on minulle keino jäsentää omia ajatuksia. Kuinka on hedelmällistä saada vertaistukea ja vinkkejä teiltä lukijoilta. Kuinka on hedelmällistä tarjota oman elämänsä kautta vertaistukea teille lukijoille. Vinkata ajoittain tuotteista tai palveluista, jotka voisivat kiinnostaa juuri minun lukijakuntaani. Kovinkaan usein en ole puhunut siitä, että ajoittain tekisi mieli lopettaa tämä koko kirjoitushomma.
Miksi?
Minulla on tässä reilun kahden vuoden aikana rakentunut jo täysin oma elämä ja silti osa ihmisistä peilaa lähes jokaista vähänkin syvällisempää kirjoitustani menneisyyteeni. Se on todella turhauttavaa, todella. Helvetinmoinen sukellus tuli tehtyä ja siitä tuli kirjoitettua todella avoimesti. Säälittävä ruikuttaja, joka haikailee vanhaan elämäänsä. En haikaile, en.
Internet ja sosiaalinen media tarjoaa ihmisille hyvän väylän ”tutustua” ihmiseen jo ennen yhtäkään tapaamista kasvokkain. Istut uuden ihmisen kanssa kahvikupposen ääreen. En tiedä hänestä yhtään mitään. Jos hän on lukenut tekstejäni tai katsellut aikoinaan televisiota on hänelle varmasti muodostunut jo jonkinmoinen ennakkokäsitys minusta. Vaikka olen kirjoittanut ja esiintynyt täysin omana itsenäni on joku saattanut tulkita tekstejäni ja touhuilujani omalla tavallaan. Toisaalta, ihmisten täytyy hyväksyä toinen juuri semmoisena kuin on. Ajoittain tämä tuntuu painolastilta, tai sitten olen vain tämmöisen painolastin päähäni pyörittänyt.
Bloggaaminen on niin helppo keino ansaita taikinaa. Ei muuten ole. Tämä on ajoittain todella vaikeaa hommaa. Välillä ei lähde yhtään ja olen tehnyt itselleni tavoitteeksi postata lähes päivittäin. Olen tässä reilun parin vuoden aikana kirjoittanut 667 artikkelia. Ja sitten jos et kirjoitakaan. Niin, mitä sitten? Ei siihen todellakaan maailma kaadu ja lukijat käännä sinulle selkäänsä. Tämänkin painetilan olen itse itselleni luonut.
Välillä on hyvä miettiä myös näitä kielteisiäkin asioita. Tervettä vuoropuhelua itseni kanssa. Kääntää noita mainitsemiani asioita vahvuuksiksi ja ottaa niistä oppia ja ennenkaikkea oppia tekemään ainoastaan sitä omaa juttua. Ilman painetta, ilman turhaa perfektiomismia. Minä en todellakaan ole sellainen, eikä ole E2O:kaan. Eikä tarvitsekaan olla. Vähän säröä pitää olla pinnassa. Lopputulos: kahdesta en luovu, kirjoittamisesta ja “blogihatusta”.
Aurinkoa!
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo //
8 Comments
Toivotaan että jokainen miettii asiaa vaikka omalla kohdalla. Onko kukaan samanlainen kuin 10, 5 tai edes vuosi sitten. Kaikilla ei ole syystä tai toisesta niitä samoja ihmisiä elämässään kuin silloin. Miettiköön jokainen omalle kohdalleen kuinka paljon tai usein haluaisi kuulla entisestä elämästään. Välillä luulisi itsekullakin menevän päin p…ä, välillä ei, mutta varmaa on se, että hyvät tyypit muuttuu ja kasvaa elämän varrella ja siksi on turha luoda järkkymätöntä mielikuvaa kenestäkään ennenkuin tutustuu toiseen kunnolla. Säröt tekee meistä inhimillisiä. Ihanaa ja aurinkoista viikkoa ☀️
Kiitos Heli, samoin sinulle…☀???? Joo, kyllä vuodet muovaavat ihmistä. Tapahtuipa sitten mitä tahansa. Inhimillisyys kunniaan. Todellakin!
Avoin päiväkirja..se minulla tulee mieleen kun ensimmäisen tekstisi luin. Rohkeaa, uutta ja mielenkiintoista, mietin. Väillä tuli ”takapakkia” blogisi lukemiseen, en ihan kaikkea sisäistänyt, mutta ei tarvitsekaan. Mutta silti, usein katson tekstejäsi sillä niistä välittyy aitous. Ja olen tämän aiemminkin sanonut, kaikki eivät halua niitä siloteltuja kuvia ja ajastettua diibadaaba tekstiä – vaan juurikin sitä aitoutta, sitä blogistasi juuri huokuu. Hienoa kun olet ja kirjoitat! Välillä jännittää kommentoida kun vastaanottavana lukijana siellä on opettaja joka osaa kieliopin, ja kommentoijana on ”suomenkielieioomunvahvuus” tyyppi joka ei todella osaa kielioppia saatikka kirjoittaa ???? Mutta kiva kun olet ja kirjoitat!
Kiitos Iida kivasta viestistäsi!…???? Eläkä yhtään mieti mitään kielioppeja. Tietenkään, kommentteja vain kehiin. Tietysti! Aurinkoa…☀
Tätä blogia on kiva lukea, kun sisältö on sellaista aitoa ja elämän tuntuista. Yhteistyöpostauksiakin taitaa joskus olla mutta hyvin, hyvin paljon vähemmän kuin monessa toisessa blogissa. On kiva, että sellaisiakin on, mutta moni hyvä blogi on ajan kuluessa muuttunut enemmänkin mainossivuksi. Ei sellainen jaksa pidemmän päälle kiinnostaa. Ehkä niillä bloggaajilla alkaa sitten olla omat jutun aiheet vähissä? Mene ja tiedä.
Kiva kun kirjoittelet ????
Kiitos Ellis! Kiva kirjoittaa, ainakin pääosin. Joskus nämä tämän maailman lieveilmiöt kummastuttavat. Välillä on antoisaa päästä vinkkailemaan erinäisistä tuotteista. Aurinkoa…☀☀
Sinä itse Esko tiedät mikä ja mitä sinä olet ja se on pääasia.
Ihmiset ovat kautta aikain vedelleet omia johtopäätöksiään
yksistä jos toisista asioista, useimmiten muiden asioista eikä
sille varmaan ihan lähitulevaisuudessa loppua näy.
Kaikki me varmasti ainakin joskus luomme omia mielikuvia ihmisistä joista todellisuudessa
emme tiedä hölkäsen pölähtämää.
Semmoista se on elämä ????
Jatka samaan malliin, ole oma itsesi ja nauti elämästä.
Aina se varmasti jonkun mielestä jotenkin väärin on,
mutta älä välitä.
Hyvää kesää Esko.
Tekuin, Amerikan akka
No, semmoista se elämä on “Amerikan akka”…☺ Joo, ei kai sitä ihan oikeaa kuvaa voi välittää kuin tutustumalla kunnolla. Aurinkoa jenkkeihin tai Suomeen…☀