Tässä istuskellaan ystäväni Ollin kanssa pihalla ja löpistään niitä ja näitä. (Onpas tämäkin sanonta.) Viime viikolla kirjoittelin rehellisestä sinkkusunnuntaista ilman edellisen illan tansseja. Tämä sunnuntai on ihan yhtä rehellinen sinkkusunnuntai jalostettuna vielä eilen aamuyön tunteihin jatkuneilla lomanaloitusjuhlilla. Ja näin lyhyesti ja ytimekkäästi: yksinäinen sunnuntai tanssitouhujen jälkeen on ajoittain jopa ahdistava päivä. Onneksi Olli saapui hengailemaan ja siirsi päässä jyskyttävän olotilan tiehensä, hus! Kyselläänpäs tuosta pöydän toiselta puolelta parit jutut liittyen ystävyyteen.
Olli, mitä äijä?
Ei tässä ketään. Mansikkapuikko suussa ja aurinko paistaa.
Mitä sinulle merkitsee ystävyys?
Ystävyys. Kevyesti yksi maailman parhaista asioista. Lämmin tunne sisimmässä, jota ei voi oikeastaan verrata mihinkään muuhun ja jonka arvoa ei voi määrittää. Se että on rakentanut elämäänsä tukiverkoston, joka osaa jo ensisilmäyksellä nähdä päivän fiiliksen ja ottaa tilanteen haltuun. Kysyä ne oikeat kysymykset, silloin kun on vaikeaa ja itkeä rinnallasi. Iloita puolestasi, silloin kun on aihetta juhlaan. Ihmiset, jotka ovat vilpittömästi onnellisia kera kylmien väreiden, kun kerrot heille hyviä uutisia elämästäsi. Joiden läheisyys, sanat ja sinulle annettu aika ovat verrattavissa perhesiteisiin. Ja ennenkaikkea, tiedät kaiken olevan vastavuoroista.
Minkälainen ystävä juuri minä olen sinulle?
Sellainen, jolle voi sanoa asiasta kuin asiasta ja teet jutut kuitenkin omalla tavallasi. haha. ”Söisit paremmin” – joojoo. ”Laittaisit kokikset kaappiin, niin niitä olisi kivempi juoda” -joojoo. ”Puhutaanko vielä tästä samasta aiheesta hetki ennen kuin siirrytään toiseen ja kolmanteen” -joojoo. 😀 Nopeasti tylsistyvä ystävä, jolla on kuitenkin iso ja hyvä sydän. Eskon seurassa ei tule aika pitkäksi koskaan, positive vibes only. Juttua riittää vaikka läpi vuorokauden ja jos IKINÄ, KOSKAAN on ikävä fiilis tai murheita, voi hänen kanssaan niitä purkaa ja keskittyä sen jälkeen elämän iloisiin asioihin. Tavallaan on hauska ajatella että mitä elämä oli ennen Eskoa? Vaikea sanoa, kun ei muista. Hän on todiste siitä, että lifetime-tason ystävyyssuhteita voi solmia myös aikuisiällä.
Ihminen, jonka elämäntavat ja arvot mukailevat pääosin omiani ja jolle oikea ja väärä ovat samat kuin minun oikea ja väärä. Joka on valmis antamaan kaikkensa niin pari- kuin ystävyyssuhteissakin ja joka on valmis uhrautumaan toisten puolesta, jotta toisella olisi hyvä olla. Jonka läsnäolo lämmittää ja jonka seurassa on turvallinen olo. Ja ennenkaikkea, johon voi luottaa ja joka ei tuomitse tekemisiäsi, vaan kannustaa.
Tätä nyt ei varmasti voi koskaan toitottaa liikaa. Ystävät ja kaverit ovat timanttisia tyyppejä.
Mukavaa sunnuntaita ja kiitos Olli! (Tuli kylmät väreet, kun luin tuon jälkimmäisen vastauksen.)
-Esko-
6 Comments
Hienoa että on tuollainen ystävä.
Itsellä on kavereita. Mutta niillä ei tunnu koskaan olevan aikaa. Mutta kun ne haluu kertoa jotain niin pitää kuunnella. Mutta ei koskaan toiste päin.
Ja se olen minä aina ketä ottaa yheyttä eka.
Heippa Anne!
Ehkäpä se siitä vielä lähtee muotoutumaan ja molemminpuoliset yhteydenotot alkavat rullaamaan…jaksaa vaan itse olla kiltti ja ystävällinen…????
Ystävät on kultaakin kalliimpia. Minulla on sydänystäviä ja ystäviä. Sydänystäville voi kertoa ihan kaikki, salaisuudetkin, ilot, surut ja ongelmat. Kerronta on vastavuoroista. Joka päivä olemme yhteydessä, oma whatsappryhmä. Vierailemme vuorotellen toistemme kodeissa.
Ystäville ei kerrota ihan kaikkea mutta melkein ja kahvikutsuja pidämme vuorotellen.
Ystävät ei ole itsestään selvyys. Heidän pitää olla samanmielisiä kuin minä. Ystävyys ja luottamus kehittyy monen vuoden kuluessa.
Heippa Mummi!
No, teillä kuulostaa meininki juuri oikealta, mahtavaa!…????
Ihana teksti. Ystävät on ❤️
Kiitos Paula, niin on…????❤