Mikä ihmeen LPS?

Leikin ja leikkikalujen evoluutiota on mukava seurailla näin vanhemman näkökulmasta. Puulelut ja Duplot kuuluvat sinne hieman vielä askeltaan hakevan pienen sankarin touhuihin. Sieltä sitten pikkuhiljaa lähdetään siirtymään Sylvanian Familiesien ja elokuvateemojen kautta jonnekin. Se joku on tällä hetkellä tässä miniperheessä LPS. Niin mikä? No, Littlest Pet Shop. En ole itsekään ollut ihan perillä näistä pienistä eläinhahmoista, mutta pikkuhiljaa alkaa tulemaan tutuksi minullekin. Löytyy arvokkaita, joilla on reikä pohjassa. Pehmeäpäiset ovat niinsanottua peruskauraa jne…

Ja hyvät leikithän noilla saa aikaiseksi, yksin ja yhdessä. Huonoselkäisenä ukkelina lattiatasotouhut vaativat aina hienoisia tyynyviritelmiä, mutta hyvin se menee ja ajoittain hahmot voivat lähteä vuoristoretkelle pehmeään sänkyyni. “Mitä jos tää tekis sitä ja ym…” Varmasti kaikille vanhemmille tuttu kysymys. Ja sitä mielikuvitustahan nämä leikit varmasti rikastuttavat, lapsella ja aikuisella. Itse huomasin antavani tänään tiedostamatonta yrittäjyyskasvatusta, kun seisova kissapariskunta oli ostanut kanarianlinnulta hotellin itselleen. Ei jaksanut kuulemma kanarianlintu enää pyörittää majoituspalveluita, koska lomalle oli päästävä. Joka päivä ei vaan jaksa tehdä duunia. Töissä on käytävä, että saa palkkaa. Markkinatalouden alkeet.

Lauantaina vierailimme todella sympaattisessa, pienessä lelukaupassa, Fleassa. Flea sijaitsee Helsingissä, Kangasalankadulla. Olisiko se sitten Hermannia vai Vallilaa? Kauppa on todellinen LPS-fanin taivas. Sieltä löytyi nätisti riviin aseteltuna yksittäisiä hahmoja. Paikassa pyöriessäni tulvi mieleeni myös omat lapsuusaikani. Laitoin lähes kaikki viikkorahani koripallokortteihin, joita keräilimme intohimoisesti. Vertailimme hintoja amerikkalaisista alan lehdistä ja aina avatessamme paketteja tunne oli yhtä jännittynyt. Helsingissä oli yksi liike, johon matkustimme junalla tekemään vaihtokauppoja. Eilinen tunnelma Fleassa oli hieman samantyyppinen.

Pienet innokkaat alan ammattilaiset tutkailivat tarkasti hahmoja ja paikalla heitä oli kyllä melkoisen paljon. Itsekin katselin hieman korviin kiinnitettyjä hintalappuja ja kaavahan oli melkoisen selkeä. Seisovat kissat ovat verrattavissa Michael Jordanin rookie-kortteihin. Pehmeäpäisiä mangusteja voisi verrata niihin muutamia minuutteja urakoiviin ysi-kymppipaikan pelaajiin. Avartava kokemus oli käydä Kangasalankadulla. Nyt minäkin tiedän jotain tästä LPS-maailmasta.

Ovatko tuttuja hahmoja?

-Esko-