Olihan mukavat päivät. On se jälleen kerran todettava, että ei ole maailmassa parempaa asiaa, kun isyys. Niin onnekas saan olla tuosta pienestä tytöstä, joka osaa hauskuuttaa ja haastaa sopivassa suhteessa. Päiviin mahtui suuren maailman tyyliin helikopterilla pörrännyt joulupukki, ennakoitua pipareiden koristelua mummolassa ja viimeisenä kruununa kävimme vielä viettämässä nopean hetken talven keskellä. Messilän laskettelurinteissä oli lumitykit täydessä touhussa ja olihan se ohiajaessa pysähdyttävä hieman lumeen touhuamaan. Oli ihan Lappitunnelmat.
Välillä sitä pohtii, että olenko ajoittain kävelevä ohjelmatoimisto ja onkohan jotkut toimeni jo hieman liikaa? Aamuisin laitan pipon, hanskat ja kaulurin patterille hetkeksi, että ne on mukavampi pukea päälle. Jos pieniä jalkoja väsyttää otan mukisematta olkapäille. Leikkaan joskus makkarat yllätyksenä sydämen muotoisiksi. Jos mozzarellatikkujen himossa ei voi mennäkään Hookiin pelottavan hain ja merirosvojen takia, niin sitten ajetaan jonnekin muualle. Touhuamme yhdessä paljon ja nautimme erinäisistä aktiviteeteista. Täytyykö minun kokea tästä huonoa omaatuntoa? Paikkaanko näillä asioilla niitä menetettyjä tunteja sieltä arkiviikoilta? Ei, en halua näin ajatella. Toivon, että yhteinen aikamme piirtää pienen ihmisen päähän kauniita ja mukavia hetkiä, joita voimme yhdessä vuosien päästä muistella.
Aamulla lueskelin Etelä-Suomen Sanomia, jossa oli neljän sivun juttu erotilanteiden jälkeisistä huoltoriidoista, joita oli Suomessa vuonna 2017 laitettu vireille 3987 kpl. Tekstin luettuani oli semmoinen olo, etten sitä halua todellakaan vuosien päästä muistella. Esimerkkinä oli päijäthämäläinen pariskunta, joiden riitely on kestänyt kymmenkunta vuotta. Mikä helvetti täysjärkisiin aikuisiin ihmisiin menee erotilanteissa? Katkeruus nousee myrskyn keskellä keskiöön ja sen kaikista tärkeimmän aarteen vaaliminen unohtuu siinä mylläkässä.
Akuutissa erotilanteessa on varmasti ihan suotavaa käydä pohjalla, mutta peli on osattava viheltää poikki ennen pysäyttämättömän lumipalloefektin syntymistä. Etlarin jutussakin esiintyneet sanat vieraannuttaminen ja toisen vanhemman mustamaalaaminen ovat niin oksettavia asioita, ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi semmoisia kokea. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja piste.
Henkilökohtaisesti olin eron alkumetreillä täysin pihalla ja kaaoksessa. Uusavuton, hanskansa pudottanut isä. Parhaani yritin, mutta todella vaikeaa se oli. Päässä mylläsi, uni ei tullut, itsesyyllistämisen peikko takoi päähän jokatoinen minuutti. Tuollaisia tuntemuksia en halua enää koskaan elämääni takaisin, en koskaan. Juuri tällä hetkellä nautin helikopterilla saapuvasta joulupukista, lumikinoksista jalkojen alla ja suukosta poskelle aivan täysillä. Isänä, ihan tavallisena isänä.
Mukavaa viikkoa!!
-Esko-
// Lähde: ESS 25.11 //
6 Comments
Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Yhteinen aika ja elämykset ovat ne, jotka säilyvät muistoissa. Parempi vaihtoehto ne ovat kuin krääsään hukuttaminen.
Heippa M-A!
Vähän poden kuitenkin, koska tuota krääsääkin on päässyt kertymään. Oppia ikä kaikki ja elämykset kunniaan. Kivaa viikkoa!!…☀
Sä oot hoitanut homman hienosti 😊
Onko edes oikeaa tai väärää tapaa. Toki ymmärrän mitä tarkoitat ja voihan se lipsahtaa joillakin överiksi. Itse poden välillä huonoa omaatuntoa siitä että saako minun lapsi tarpeeksi elämyksiä vai ei. Eletään aika normaaliarkea, joka on usein melko kiireistä ja aika ei vaan riitä siihen kaikkeen mihin haluaisi..vaikka teatteriin tai uimahalliin..toki viikonloppuna tulee käytyä joskus. Vanhemmuuteen tuntuu kuuluvat lähes automaattisesti ajoittain huonon omatunnon tunne. Mukavaa viikkoa🙂
Hienosti sä varmasti vedät, kun kerta hoksaat pysähtyä pohtimaan isyyttä ja onko kehittämistä🙏 jos ei sitä kyseenalaistas koskaan niin saattais mennä moni asia mönkään.
No, näinpä!!