Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

December 2019

, , , ,

Top nine for Instagram ja suora linkki sen tekemiseen

12.12.2019

No olihan se taas katsastettava oma Instagramini suosituimpien kuvien kollaasi. Tällä kertaa vuodelta 2019. Ja hyvinkin helppoa sen tekeminen olikin. TUOSTA LINKISTÄ onnistuu. Käyhän katsomassa omasikin. Itselläni näyttää koostuvan seuraavista asioista.

VAUVA

Sukumme uusin tulokas muutaman päivän ikäisenä. Siinäpä sitä oli jälleen uudessa elämässä ihmettelemistä. Aika heiveröinen heppu oli vielä tuossa vaiheessa.

KEVÄTJUHLAN JÄLKEINEN LOMANSA ALOITTAVA OPETTAJA

Tuota kuvassa näkyvää fiilistä on hyvin vaikea selittää. Sen voi oikeastaan kokea ainoastaan saman ammattikuntani edustaja. Lukuvuosi takana ja hyvinkin kattava opettajan kesäloma edessä. Tunnetila usein haikea, mutta samalla niin onnellinen.

ÄITI

Askel jo äiskällä hieman hidastuu, mutta aina kotikotona ollessa sitä tuntee olevansa se ikuinen äidin pikkupoika. Mittarissa on jo neljäkymmentä ja edelleen äidin ostamissa joulupaketeissa (pehmeissä) on mietitty kasvunvaraa ja pitkien automatkojen päätteeksi täytyy soittaa, kun olen turvallisesti kotona.

OMA MINITERASSINI ILTAVALAISTUKSESSA

Viime keväänä ehostin hieman asuntoni pihassa sijaitsevaa miniterassia. Minibudjetilla sen Ollin kanssa puuhastelimme. Tuli kyllä hieno, kreikkalaiseksi keitaaksi nimesi naapurini. Itse asiassa eilen laitoin sen talviteloille.

VELI JA VAUVA

Kuva ristiäisistä. Usein meitä veljeni kanssa sanotaan samannäköisiksi. Itse en tätä yhtäläisyyttä osaa katsoa. Hän on minua noin kymmenisen senttiä pidempi ja muutamaa naksua asiallisempi. Toiminut aina itselleni hyvin esimerkillisenä mentorina.

KETTUTATUOINTI

Pieni ihminen suunnitteli raakaversion ja hieman vanhempi ihminen toteutti. Olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Otan myös työni tosissani, koska nykyinen luokkani on nimetty KETTULAKSI. Tietää ainakin minne aamuisin mennä. Kunhan tarkastaa oikeasta kädestä.

MIETELAUSE VUODEN 2019 OPEKALENTERISSA

Eräänlainen opettajan homman virstanpylväs on saavutettu. Seuraavaksi tavoitteeksi otan pääsemisen linnan juhliin omilla avuilla. Vuoden luokanopettaja-tittelin hakemisprosessi on jo aloitettu. Avecin hankkiminen tuntuu olevan jopa vaikeampaa.

ISÄNPÄIVÄN KUVAKOLLAASI

Muistojen kuvalaatikosta keräsin erinäisiä itselleni tärkeitä otoksia. Hyvä fiilis välittyy noista kuvista. Ja onhan se isänpäivä aina erityinen. Ja todellakin liputuksen arvoinen.

HYVIN KÄVI HYVINKÄÄLLÄ

Tärkeä ja erilainen yhteistyöjuttu viime keväänä Hyvinkäällä. Asustelimme Natan kanssa kuukauden kyseisessä kaupungissa. Oli todella kivaa ja erilaista aikaa elämässäni. Sai tuo tempaus myös paljon näkyvyyttä erinäisissä medioissa. Oli Maikkaria, Hesaria ja vaikka sun mitä. Tulee edelleen käytyä Hyvinkäällä noin kerran kuukaudessa ja esimerkiksi Hotelli Sveitsi on muodostunut hyvinkin tärkeäksi paikaksi. Hyvin siis kävi!

Torstaita ja huomenna työpaikan pikkujoulut, huhheijjaa!!

Joko on pikkujoulut juhlittu?

-Esko-

Comments (0)
, , , , , ,

Oi Tampere!

10.12.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Visit Tampere

Tampere on kaupunki, joka on ollut aina suhteellisen lähellä asuinkaupunkejani. Kuitenkin se on jäänyt kovin etäiseksi. Pikkupoikana tuli käytyä jääkiekkoa pelaamassa Hervannan halleissa, jotka muistaakseni olivat jotenkin maan alle sijoitettu. Tupsukorvat voitettiin aina, kirvesrinnoille hävittiin.

Hieman isompana poikana tuli kesäisin käytyä Delfin basket-turnauksessa pelaamassa koripalloa. Muistan, kun sain parhaan pelaajan palkinnoksi Kummelin t-paidan (aika relevantti valinta). Harmi, kun on hävinnyt. Ja vielä isompana poikana tuli Pyynikin palloiluhallissa pelattua ihan tosissaan tuota samaista koripalloa. Urheiluun siis vahvasti tiivistyi siteeni tähän sisämaan helmeen.

Lähiaikoina on Tampereella tullut käytyä todella usein, joskin visiitit ovat pituudeltaan muutamia minuutteja. Viime viikonloppuna oli todella kiva viettää Tampereella koko viikonloppu ja olipas sinne paikanpäälle järjestetty jos jonkinmoista aktiviteettia. Pieni paikallisoppaani oli hyvin arvokas, koska hänen avullaan ei tarvinnut ihan joka paikkaan navigaattorin avulla siirtyä. Ihmisnavigointi toimi oikein mallikkaasti tai ainakin kohtalaisesti. Ainiin, unohdin sanoa, että tuosta olisi pitänyt kääntyä. Eiiii haittaa.

Reissun ensimmäinen vierailukohde oli Tampere-talossa sijaitseva Muumimuseo. Olimme saaneet avuksi ihan oman oppaan. Hän johdatteli meitä kirjojen tarinoiden siivittämänä ympäri visuaalisesti todella kaunista museota. En ollut ikinä vieraillut kyseisessä paikassa ja pakko todeta, jotta oli erittäin vaikuttava kokemus.

Tove Janssonista pidän paljon ja oppaamme kertoi hyvin mielenkiintoisia käänteitä hänen elämästään. Aidot piirrokset ja hänen elämänkumppaninsa rakennelmat tarinoiden inspiroimina olivat yksinkertaisesti upeita. Äänimaailma ja valaistus tulee kokea paikanpäällä, joten kannattaa ehdottomasti käydä itse toteamassa. Vierailu huipentui oman Muumi-aiheisen animaation tekemiseen. Taitavia nuo diginatiivit.

Siinäpä museossa kierrellessä alkoi jo hieman nälkäkin kurnimaan vatsassa ja pääsimmekin kätevästi syömään Tampere-talossa sijainneeseen ravintola Tuhtoon. Brunssipöytä oli katettu kattavilla antimilla ja etenkin jälkkäripöytä teki suuren vaikutuksen. Yllätys, yllätys. Kätevää, että vierailuun saa sovitettua samaan syssyyn myös laadukkaan ruokailun.

Vatsat täynnä olikin aika siirtyä kohti majapaikkaamme Grand Hotel Tammeria. Tämä jylhä rakennus sijaitsee aivan Tampereen keskustassa ja sisään astuessa saattoi aistia historian havinaa. Tuli mieleen vanhempieni olohuoneen sisustus, joten koti-ikävä ei ainakaan päässyt iskemään. Huone sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja ikkunasta avautui hulppeat näkymät hienosti valaistun kaupungin ylle. Astuessamme huoneeseen oli sängyllä todella kivoja jouluisia yllätyksiä. Siinäpä mietti, että onpas ihmisten lämminhenkisyys ja ystävällisyys todella mieltä piristävää. Alkoi joulumieli pikkuhiljaa hiipimään puseroon.

Odottelimme hotellilla hämärän saapumista ennenkuin siirryimme kohti Särkänniemeä ja siellä sijaitsevaa Koiramäkeä, joka oli saanut ylleen jouluisen henkäyksen. Suomi oli saanut ylleen myös henkäyksen Ukko Ylijumalan kurjempaa puolta, koska vettä satoi aivan kaatamalla. Emme antaneet sen haitata, vaan uhmasimme säätä ja ihastelimme tunnelmallista “kylää” pienen kukkulan päällä. Putiikit ja tontuiksi pukeutuneet työntekijät saivat ainakin hetkeksi unohtamaan päin naamaa piiskanneen vesisateen. Uskoisin, että lumihuntuun verhoiltuna paikka näyttäisi entistä vaikuttavammalta.

Ruokailimme ravintola Näsinneulassa, josta olisi hieman kirkkaamalla kelillä auennut todella hulppeat näkymät. En ole muuten koskaan syönyt noin korkealla.

Hotellille palasi kohtalaisen väsynyt kaksikko. Vaahtokylvyt ja sukellus hotellin pehmeisiin valkoisiin lakanoihin oman ihanan tyttären viereen. En tiedä montaa parempaa asiaa tässä elämässä. Siihen, kun vielä toiseen kainaloon joskus joku ihana käpertyy, niin alkaa hipomaan jo täydellisyyttä. No, hyvin se meni näinkin ja uni tuli noin kymmenessä minuutissa.

Sunnuntai starttasi aamiaisella jopa ritarillisissa tunnelmissa hotellin aamiaissalissa. Ihan, kun olisi jossain linnassa mutustanut mustaa makkaraa puolukkahillolla. Kunnon tankkaus ja samaisena päivänä olikin pikkumimmin harrastuksen talvinäytös, jonne iloisen typyn kävin heittämässä. Itse suuntasin vielä käväisemään Tallipihalla ja Tampereen joulutorilla. Piipahdin myös ulkopuolelta katsastamassa aivan lähellä sijainnutta jääveistosnäyttelyä. Aika valitettavasti loppui kesken, koska luonnollisesti halusin mennä katsomaan tyttäreni upean esityksen.

Tulipas kattava paketti ja pakko tähän loppuun kehua hieman itseäni. Olen kehittynyt valokuvaajana. Mielestäni hyvinkin onnistuneita otoksia. Oi Tampere, johan tarjoilit hienot puitteet ihanalle isä tytär-viikonlopulle.

Suuri kiitos!!

-Esko ja F-

Comments (4)