Monthly Archives

December 2019

, , ,

SINKKU, OPETTAJA JNE…LUETUIMMAT JUTTUNI 2019

30.12.2019

Tutut sävelet. Milloinkohan siitä nuottikirjasta voisi kääntää sen seuraavan sivun?

MITEN TINDER TOIMII? SINKULLA ON ONGELMA

”Saduissa tai kalajuttujen kaverina? Ja, miten vastakkaisen sukupuolen edustaja mahtaisi reagoida, jos tämmöinen partasuu menisi proteiinijuomat ja valmiskaurapuurot korissaan kysymään mahdollisia kahvitteluja tai kajakkimelomistapaamisia? Joko kulman takana irtokarkkiosastolla varastoja täydentävä raamikas elämänkumppani antaisi pahoja katseita tai sitten hän olisi vaivaantuneesti hiljaa ja vaihtaisi kassajonoa. Entäs jos kuitenkin?”

MITÄ VEISIN OPETTAJALLE LAHJAKSI?

”No, mutta sitten otetaankin askel seuraavaan opetusmaailman polttavaan aiheeseen. Se on muuten varma homma, että viimeistään ensi viikolla alkaa jossain pyörimään taas tämä otsikko: Mitä lahjaksi opettajalle? Sitä saatetaan juuri näinä hetkinä monessa kodissa pohtia. No, minäpä voin tähän ihan lyhyesti kirjoittaa pienen listan, josta on helppo poimia muistaminen sille oman lapsen opettajalle.”

MINÄ MUUTAN; MINÄ MUUTAN (TUNE: SINÄ RIITÄT)

”Maisemanvaihdon otan todella mielelläni vastaan. Tämä elo Helsingissä välillä toistaa hieman itseään ja on todella piristävä päästä kuluttamaan lenkkareita aivan uusiin maisemiin. Kompassi etutaskuun, tai semmoinen laivoilta tuttu lapsille laitettava tarra selkään. Löytyy sitten osoite, johon eksyneen lenkkeilijän voi palauttaa.”

SINKKUMIEHEN ROHKEA SIIRTO JA KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?

”Miten sitä aikuinen mies voi vielä ajoittain taantua sinne murkkuikäisen Eskon tunnetiloihin? Kädet hikoilivat ja jalat täristen marssin hakemaan tarjoilijalta post it-lappusen ja mustekynän. Raapustin lappuselle lyhyen ja kivan (mielestäni) viestin, joka jääköön salaisuudeksi. Hymynaaman vielä kekseliäästi paperin kulmaan piirsin. Ja sitten eikun odottelemaan oikeaa hetkeä. Hain sata kertaa varmistelua pöytäkavereiltani. ”No, todellakin viet. Mieti, kun itse saisit tuommoisen lapun.” Totta, sehän tuntuisi varmasti mukavalta oli sen ajatus tai lopputulos ihan mikä tahansa. Eihän siinä ole mitään pahaa tai noloa jos haluaa toisen ihmisen päivää ilahduttaa. Vai onko?”

HELVETIN MYRSKYISTÄ TYYNEEN LIPLATTELUUN…

”Aallot ovat kuluttaneet kanoottini kyljen tekstiä. H on kulunut ja viimeisen ä:n pisteet jonnekin huuhtoutuneet. Ensimmäinen ä- kirjain näyttääkin ihan u:lta. Upea, nyt siinä lukee upea. Tämä täytyy muistaa, jos haluan joskus vierelleni vielä isomman kanootin kulkemaan. Kukaan ei epätoivoista ja vanhoissa aalloissa kulkevaa seilaajaa rinnalleen halua. Juuri nyt on hyvä ja tyyni. Joskus, onneksi harvoin enää hieman keinuttaa.”

TÄNÄÄN KUULIN ERÄÄN OPEURANI LIIKUTTAVIMMAN LAUSAHDUKSEN

”Tänään koin ehkä yhden opeurani liikuttavimmista hetkistä. Olimme odottelemassa omaa uintivuoroamme uimahallin aulassa. Söimme siinä hieman eväitä, että jaksaa polskia ahkerasti. Istuin erään pikkusankarin vieressä. Hän kaivoi omasta muovisesta eväsrasiastaan välipalakeksin. Puolitti sen ja antoi toisen puolikkaan minulle. Katsoi minua silmiin ja sanoi: Esko, sä oot mun kultahippu.” 

Uusia vuosia teille kaikille huipuille lukijoilleni. Ja suuri kiitos, kun olette menossa mukana.

KIITOS!!

-Esko-

Comments (2)
, , ,

…kun nielee riittävästi p”#€aa niin alkaa sekin maistumaan neutraalilta

29.12.2019

Harmaa sunnuntai ja paluu harmaaseen jouluaattoaamuun 2019. Kurvaan takaisin kotiinpäin Pälkäneläisen huoltoaseman pihasta. Matkaseuranani pelkääjän paikalla on pieni paketti, joka oli sinetöity kultaisella teipillä. Teipissä lukee hienosti kirjailtuna Special Delivery. Sisällä tarkoin valitut bulldoggi-joulusukat. Avasimme sen yhdessä huoltamon parkkipaikalla ja siinä hetkessä joutui pitkästä aikaa hieman nieleskelemään. Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo edelleen mukanaan tuntoja, joihin ei vaan osaa valmistautua. 

Vaikka sitä kuinka yrittää omalle päälleen jankuttaa ja jankuttaa, että kaikki on oikein hyvin. Yrittää taistella kaikkia niitä negatiivisia tuntoja vastaan ja yrittää jo valmistaa itseään tilanteisiin, jotka eivät välttämättä ole niitä kaikista mukavampia. Silti sitä edelleen ajoittain ajautuu sinne hieman mustempiin mietelmiin. Päässäni pyörii matkalla mitä erikoisempia asioita ja jäätävä tihku etuikkunassa ei ainakaan auta asiaa. 

Takana todella mukava joululoman alku ja taas sitä ajellaan yksin aattoaamuna harmaalla moottoritiellä. Enkä minä haluaisi olla mikään katkera, vanha m&%€u joka vuosi toisensa jälkeen miettii olevansa tässä maailmassa se ainoa yksinäinen kuski. Kuski, josta tuntuu, että koko maailma nauraa hänelle kilpaa ja heristelee sormeaan epäonnistujalle. Oikeasti näin ei varmasti kukaan ajattele, ei varmasti.

Pysähdyn Hollolan upealle Matkakeitaalle. Nappaan kahvin mukaani ja sitten alkaakin jo hieman hymyilyttämään. Kun nielee riittävästi p#€%a ajatuksia, niin alkavat nekin jo maistumaan neutraaleilta. Auton kaiuttimista alkaa kuulumaan Lauri Tähkän kappale, Tulkoon mitä vaan. Tuokoon vuosi 2020 mukanaan ihan mitä vaan. Toivottavasti paljon lempeä, lämpöä ja kykyä kohdata vielä entistä paremmin vaikeita tuntemuksia.

Sunnuntaita!!

-Esko-

Comments (20)