Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, ,

Avoimuus on h”#€&#%n vaikea laji

15.2.2021

Sitä on valinnut tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta aika avoimen linjan omista asioista kirjoittelun suhteen. Uutena tai ei siis enää kovinkaan uutena asiana tähän blogin rinnalle on tullut Instagram ja etenkin sen story-osio. Jokaisen ihmisen oma Iholla-kanava. Sillä erotuksella tosin, että sinne laitetun materiaalin pääkapellimestari on sinne sisältöä laittava ihminen itse. Tämä avoimuus on tehnyt kyllä todella hyvää sille noin 34 vuotta ihan hyvää– vastausmiehenä eläneelle. Miehelle, joka siis vastasi aina tuolla tavalla kysyttäessä, että miten sulla menee? Vaikka kuinka joku asia ahdisti ja meni aivan päin v&%€%a, niin silti oli se väkinäinen hymy kaivettava ja ihan hyvää vastattava.

Iholla-sarjaan osallistuminen silloin vuosia sitten oli ensimmäinen askel siihen avoimempaan kulttuuriin. Oman blogin perustaminen vuonna 2016 oli sitten se viimeinen sinetti sille, että avoimesti elämästäni kerron ja kirjoitan. Se on ollut itselleni hyvä valinta ja toivottavasti olen voinut edes jonkinlaista vertaistukea asioissa ihmisille antaa. Näin uskoisin, koska esimerkiksi vielä viisi vuotta oman eroni jälkeen saan kyselyä ja viestejä kuinka siitä selviää. Sinkkuelämä ja sen kiemurat ovat toinen asia, joista kirjoittaessa tai kertoessa nuo sosiaalisen median kanavat täyttyvät erinäisistä viesteistä. 

Minua pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet, että se ihan alkuaikojen avoimuus ja ne ihan oikeasti syvälliset pohdinnat elämän eri osa-alueista ovat olleet vähissä. Sen olen itsekin tiedostanut. Yksi syy tähän on varmasti ympärillä vallitseva maailmantilanne. Ei halua kirjoitella niitä raasteita enää yhtään enempää ihmisiä ahdistamaan. Toinen syy on Julkaise-napin painalluksen jälkeinen väärinymmärrys-turhautuminen. Jokainen ihminen saa ymmärtää kirjoitukseni ja tarinani juuri kuten parhaaksi näkevät, mutta tässä muutamia esimerkkejä. 

Kirjoitat…

…sinkkuudesta ja elämänvaiheeni erinäisistä tapahtumista. Viestilaatikko täyttyy sydämistä ja tsemppitoivotuksista. Koita jaksaa ja kyllä se oikea vielä sinullekin jostain löytyy. Miten tuommoinen komistus voi olla vielä sinkkuna? Tsemppiä Esko, tsemppiä! Voimia Esko ja odota vaan, kyllä se vie sinulta jalat alta.

Ymmärrän nuo kannustavat viestit oikein hyvin ja kiitos kaikille niitä lähettäneille. Olen tällä hetkellä hyvin vahvasti omilla jaloillani seisova mies, joka on osittain täysin tietoisesti halunnut olla ja elää aivan yksin. Entisenä suhteesta suhteeseen- hyppijälle tämä vuosien yksinolo on tehnyt todella hyvää. Nyt osaan olla yksin, jotta voin taas ihan aidosti olla joskus kaksin ja ajoittain kolmistaankin. Kauan sen asian ymmärtäminen ja sisäistäminen kesti, mutta nyt voin näin jo sanoa. 

Peiliinhän se on itseäni katsottava ja useasti olen katsonutkin. Tämä blogi on myös hyvä todiste siitä, kuinka pihalla minä olin silloin eroni jälkeen vuonna 2016. Vähän jopa näin vuosien jälkeen naurattaa se mies (itselleen saa nauraa), joka vain kuukausia eronsa jälkeen kirjoitteli juttuja otsikolla: Milloin saa ihastua? Ihan vinkkinä sinulle Esko. Ihastu ensin itseesi kunnolla ja sitten voit alkaa pohtia asiaa hieman syvällisemmin.

…tai kerrot siitä kuinka olet alkanut arvostamaan omaa isyyttäsi ja yrittänyt olla ruoskimatta itseäsi kadotukseen omasta elämäntilanteestasi. Tähän minä olen syyllistynyt, ylitsepääsemättömään häpeään. Ikävä saa ajoittain olla ja sitä en häpeile, mutta semmoinen aivan ylimenevä synkistely esimerkiksi lapsen vaihtotilanteessa on ehkäpä hieman turhaa.

Eilen vein tyttäreni toiseen kotiinsa. Halasin ja suukotin. Laitoin hetkisen päästä Instaan videon, jossa kerroin, kuinka on huomattavasti helpompaa ajatella hänen talsivan ihanaan toiseen kotiin , jossa hänen on todella hyvä olla ja elää. Yritin sanoa, että minulla on löytynyt oikein hyvä rauha tämän asian kanssa. Elämäni ja isyyteni on näin kirjoitettu, arvokkaasti.

Antaisit Esko armoa itsellesi. Ei kannata velloa surussa. Pidätkö ikinä lapseesi yhteyttä, kun ette ole saman katon alla? Ymmärrän nuokin viestit oikein hyvin ja kiitos kaikille niitä lähettäneille, mutta yritin kertoa kuinka tässä asiassa on nimenomaan menty eteenpäin ja siellä surussa en ole vellonut aikoihin.

Se on tämä avoimuus aika h”#€%&n vaikea laji.  

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (6)

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Heli 15.2.2021 at 18:57

    Kiitos kun kirjoitat avoimesti. Jokainen eron kokenut kulkee lähes samanlaisen polun, jos kuuntelee itseään. Se on jatkumo, jossa voi ajoittain palata ajassa taaksepäin tuijottamaan sitä omaa hämmentynyttä itseään, joka kuvitteli olevansa eron jälkeen jo selvillä vesillä. Hups ja hei mitä sitä on mielessä käynytkään 😂 olipa parisuhteessa tai ei, mielestäni on tärkeää osata olla yksinkin ja tuntea itsensä hyvin. Mukavaa viikkoa!

    • Reply Esko 15.2.2021 at 21:54

      Oi, kiitos ja samoin sinulle Heli! 🙏🏻

      P.S. Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa.

  • Reply Ina 16.2.2021 at 20:49

    Pidin eroni jälkeen itse blogia ja tunnistan tuon ilmiön. Sain kuitenkin blogini kautta mahdollisuuden kirjoittaa tekstin yksinhuoltajuudesta erääseen kirjaan. Mutta sekin teksti sai ihmiset reagoimaan. Huoh! Nykyään kirjoitan vain oppikirjoja. 😀 Huomattavasti mutkattomampaa…

    Ihailen Esko edelleen rohkeuttasi kirjoittaa kaikesta!

    • Reply Esko 17.2.2021 at 17:50

      Moikka Ina!

      Ai, mitä kirjoja teet? Tuosta hommasta saatu palaute lienee hieman erilaista.

      Kivoja pakkaspäiviä! ❄️

      • Reply Ina 17.2.2021 at 19:41

        Teen äidinkienenkirjoja 4-9-luokkalaisille. Tosin teen sekä opetus- että kirjoitustyöni ruotsiksi. Todella kivaa puuhaa, vaikka välillä vähän stressaavaakin.

        • Reply Esko 17.2.2021 at 20:36

          Oi, kuulostaapa hyvältä hommalta. Hyvää duunia, hyvää duunia! 👌❄️

    Leave a Reply