Huvipuistoisä

Olihan hauska lauantai. Lähdimme pitkästä aikaa jo aamusta kohti Helsingin keskustaa. Ei ollut mitään suuria suunnitelmia. Kunhan nautimme aurinkoisesta päivästä ja ihmisvilinästä. Hyväntuulisesta ihmisvilinästä. Söimme Picnicin uuniperunat terassilla. On muuten lapsen kanssa hyvä paikka ruokailla. Eikä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Kävimme metsästämässä Squisheja ympäri keskustaa ja oli loppunut melkoisen monesta paikasta. Eräs myyjä tiesi kertoa, että parhaana viikonloppuna niitä myytiin tuhat kappaletta. Niitä puristeltavia hahmoja. Ihan en näiden suosiota ymmärrä, eikä varmasti tarvitsekaan.

Keskustasta suuntasimme avaamaan vuoden 2018 Lintsi-kauden. Linnanmäki on kyllä mahtava paikka, vaikka kymmenen minuutin ajomatka kotoa ja ilmainen sisäänpääsy on siitä vähän semmoisen takapihan leikkipuiston tehnyt. Ei ole ihan samanlaista hohtoa, kuin pikkupoikana, jolloin pääsi Joensuusta suuren maailman huvipuistoon päivää viettämään. Emme käyneet laitteissa. Itsehän en pysty menemään ilman pahoinvointia edes Rumpukaruselliin, ikäkö? Hengailimme vain ympäriinsä ja olihan se hattara ostettava. Narunvetoa ja kalastamista unohtamatta. Ajoittain sitä tuntuu, jotta onko sitä vähän liikaa semmoinen huvipuisto- ja sirkusisä? Ihan sama, välillä on hyvä ollakin.

Niin ja tämmöisinä päivinä tuo oma terassi ja takapihamme nousee aika suureen arvoon. Siellä sitä on hyvä touhuta ja sisällä voi käydä ottamassa vettä ja pari mansikkaa suuhun leikkien välissä.

Hyvä kevät ja hyvä lauantai! We love Lintsi!

-Esko-

Tsekkaa myös: We love suomenruotsalaiset silakat, We love lomaloma, We love lastenjuhlat ym…

 

Työ hakemus, Tinder ja tykätyimpiä statuksia…

Hyvin harvoin minussa vapaa-ajalla herää se sisäinen Ansa Kynttilä. Tai jos herää, vielä harvemmin annan sen sisäisen Ansa Kynttiläni näkyä ulospäin. Noh, yhden kerran Vantaan Flamingon kylpylässä komensin paria pikkupoikaa, kun he useista epäonnistuneista pedagogisista katseistani huolimatta kipusivat liukumäkeä ylöspäin juuri sieltä väärästä suunnasta. Pukuhuoneseen saavuttuani olikin edessä tapahtumaketju, joka johti erääseen tykätyimmistä Facebook-päivityksistäni: Luokanopettajan vaistoni heräsi Flamingossa. Komensin huonosti käyttäytyviä pikkukavereita. Sattuivat pukkarissa viereiseen koppiin, kertoivat isälleen ja osoittelivat minua. Isä oli BullMentulan kokoinen kaveri. Tein pukemisen maailmanennätyksen. Bokseritkin tais mennä väärinpäin.

Ja myönnän, ajoittain minulla alkaa se avainnauha vipattamaan kaulassa, kun lueskelen tekstin pätkiä, jotka sisältävät lähes toistuvasti samoja, niitä ihan perus kieli oppivirheitä. Näitä en lähde koskaan ihmisten statuksiin tai kirjoituksiin korjailemaan, koska yksi rasittavimmista nimikkeistä äitylin ja masuasukin lisäksi on, kielipoliisi. Itse kirjoitan paljon ja tietysti tännekin kirjoituksiin virheitä osuu varmasti vaikka ja kuinka. Yhtä, sitä kaikista yleisintä ja puhutuinta virhettä pyrin kuitenkin välttämään viimeiseen asti. Ne yhdyssanat.

Kirjoitus taito on tärkeä voimavara. Täällä visuaalisuuden valtatiellä, kuvien ja videoiden maailmassa on tärkeä hallita myös tietyt kirjoittamisen lainalaisuudet. Joudut elämässä kirjoittamaan työ hakemuksia. Sosiaalisen median maailmassa kirjoittelet Instagramiin kuvatekstejä ja oikein mehevän tapahtuman haluat jakaa ystävillesi Facebookissa. Niin ja se Tinder. Kuvat puhuvat puolestaan ja myös se esittelyteksti. Se myös puhuu puolestaan. Näin kuvitteellisesti: Olen Esko huippu kokki ja luokanopettaja. Tänään aurinkoisena perjantaina minulla alkoi hiihto loma. No niin, ja eikun rastia vaan…

Ansa Kynttilä, nyt jäälle rauhoittumaan ja luistelemaan. On ollut niin mukava ja rentouttava hiihtoloma. Ja Iivo!!! Upea suoritus. Olympiakultaa kuninkuusmatkalla. Niin ja onnea Eesti, sata vuotta. Wau!!

Ansa Kynttilä, nyyd jääle rahunema ja uisutama. On olnud nii mõnus ja lõdvestav suusapuhkus. Ja Iivo! Vöimas saavutus. Olümpiakuld 50 km. Nii ja õnne Eesti, sada aastat. Wau!!

Muita sisäisiä kielipoliiseja liikenteessä?

-Esko-