”Im gonna be a lawyer!” Näin vastasin ruotsia äidinkielenään puhuvalle kummisedälleni. Hän kysyi aikoinaan mummuni siskon syntymäpäiväjuhlilla unelma-ammattiani. Ei, en ole koskaan halunnut päätyä lakialalle. Liian paksut pääsykoekirjat ja ei, ei minusta varmasti tuohon ammattiin olisikaan. Vastaukseni on sukumme nuorison keskuudessa jo yleinen vitsi. Vastaukseni kysymykseen johtui vain ja ainostaan englannin kielen puhumisen pelosta ja silloin osittain myös taitamattomuudesta. Maailma ympärillämme muuttuu ja samalla myös kielitaidon merkitys korostuu entisestään.
Ympäröivän maailman osittain tahaton kielikylpy alkaa nykylapsilla jo todella aikaisin. Padit, pelit, elokuvat, televisio, mainokset ja musiikki antavat antavat jo pienestä pitäen lapselle hyvin paljon virikkeitä tutustua vieraisiin kieliin ja ennenkaikkea englannin kieleen. Koulumaailmassa työskentelevänä ajoittain yllättää oppilaiden valmiudet englannin kielen opiskeluun. Omassa lapsuudessani virikkeitä antoivat lähinnä Hulk Hogan ja Blackie Lawless. Kotipuhelimessakin oli vain pyöriteltävät numerot, jotka osasin kyllä kolmosluokan jälkeen luetella ykkösestä kymppiin. Yksi asia on jäänyt kolmosluokasta mieleeni. Kokeessa tai jossain tehtävässä kysyttiin lempibändiä ja vastasin siihen: Eppu Normal. Eikös se mennyt oikein?
Ymmärrän englantia hyvin ja puhun sujuvasti. Koulutaipaleen lisäksi minua on kielitaidon kehittymisessä valmentanut koripalloharrastukseni. Pelatessani muutaman kauden miesten Sm-sarjassa, oli joukkueessamme aina amerikkalaisvahvistuksia. Treenit vedettiin englanniksi ja vapaa-ajalla vietettiin paljon aikaa yhdessä. Puhumisen pakko opetti todella paljon. Tehdessäni maisterin opintoja Helsingin yliopistossa oli myös suuri osa tenttikirjoista englanniksi. Kyllä, ajoittain oli Google Translator kovassa käytössä. Onneksi opetan koulussa enkkua, niin säilyy kosketuspinta tuohon tärkeään kieleen, jonka merkitystä yritän myös oppilailleni korostaa. Heidän hakeutuessa työmarkkinoille voisin kuvitella, että kielitaidon merkitys on entistä suuremmassa roolissa. Eikä pelkästään englannin.
Miksipä tämmöiset asiat tulivat mieleeni? Viime viikolla kävellessäni kaupungilla suuri turistilauma saapui eteeni. Olivat hieman eksyneen näköisiä. Tuli varmasti monelle suomalaiselle tuttu tilanne eteen. ”Osaan kyllä, mutta älkää vaan kysykö minulta mitään, älkää vaan kysykö. En kerkiä enää vaihtaa kadun toiselle puolelle.” Vielä joudun enkkua heille puhumaan. Kysyivät ja onnistuin kuin onnistuinkin neuvomaan heidät kulman takana sijainneeseen Kampin keskukseen.
Miksi minulle tuli yllättäen se sama efekti kuin mummuni siskon synttäreillä reilu kaksikymmentä vuotta sitten?
Have a wonderful week!
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //