Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ero

, , , ,

Reilut kolme vuotta erosta, edelleen sinkkuna ja ja ja ja…

14.8.2019

Otin tänään mittoja asunnostani erästä todella tarpeellista projektia varten. Siinäpä samalla mietin, että olen asunut tässä jo reilut kaksi ja puoli vuotta. Pankin kanssa pitkän yhteiselon aloitin tosiaan jo joulun tienoilla 2016. Ja siitä rattaiden pyörähdyksestä, joka minut monen mutkan kautta tähän omalle sängylleni johdatti on jo reilut kolmisen vuotta aikaa. Silloin meni poikki, tuli bänät, tuli siis ero. Eikä mikä tahansa ero, vaan lapsellinen ero. Lapsellinen ja julkinen ero. Se on muuten ollut tälle miehelle melkoinen oppimisen paikka ja edelleen reilun kolmen vuoden jälkeen…

…tasaisin väliajoin oma nimeni nousee esille erinäisillä juorupalstoilla. On jos jonkinmoisia olettamuksia, arvailuja, syyllistyksiä ja vaikka sun mitä. Eipä ne hirveästi jaksa enää minua kiinnostaa. Ja omaan piikkiinhän tässä pystyy noista hieman ottamaan. Itsehän minä hyvin avoimesti tunnoistani kerroin ja kirjoitin. Toisaalta…

…todella moni ihminen on tässä vuosien varrella kirjoittanut tai tullut ihan kasvotusten kertomaan, kuinka on saanut vertaistukea kirjoituksistani. Viimeksi Flow:ssa juttelin pitkät tovit erään ihmisen kanssa, joka lopetti keskustelumme sanoihin: ”Onneksi olet kirjoittanut.” Eräästä meilistä sain lukea, kun naispuolinen henkilö kirjoitteli, kuinka hän on pystynyt kauttani elämään jollain tasolla hänen miehensä tuntoja parisuhteensa karikkovaiheissa. Tuommoinen palaute tuntuu erikoiselta, se tuntuu hyvältä, että on voinut antaa edes yhdelle ihmiselle jotain. Ajoittain olen kyllä miettinyt myös sitä, miten…

…se kevättalvi 2016 ottikin niin helvetin koville? Tällä hetkellä psykiatrit, ahdistuslääkkeet ja ne todella mustat mietinnät juuri menehtyneen isoäitini parvekkeella tuntuvat todella kaukaisilta asioilta. Miten olen voinut elää parisen kuukautta lähes pelkillä pähkinöillä ja proteiinijuomilla? Tosin osan niistäkin vaan oksensin, kun oli niin paha olla. Itsetunto romahti täysin ja peilistä tuijotti pelkät kuoret. Sisällä ei ollut enää yhtään mitään. Mikään ei ollut koskaan tuntunut niin pahalta ja…

…siksihän se olikin niin vaikeaa. Olin tuohon asti saanut elää täysin stabiilin elämän. Kaikki oli rullannut vähän liiankin helposti. Ei ollut vielä kertaakaan kolahtanut kunnolla ja kovaa. Ja sitten iskikin aivan täysillä. Niinsanotusti kaikki lähti. Ei ero elämänkumppanista ollut se suurin asia. Suurin asia oli varmasti ydinperheen hajoaminen. Se oli vaikeaa ja olihan se kirkkaasti elämäni pahin epäonnistuminen. Häpeänleimaa kannoin mukanani vähän liiankin vahvasti. Oli jutut iltapäivälehdissä ja ja ja…

…se hymyilevä perheenisä olikin yhtäkkiä yksin ja aivan sekaisin. Ihan herkullinen jutunaihe kyllä, ei siinä mitään. Mielelläni en olisi kuitenkaan halunnut itse olla tämän tarinan päähenkilö. Tarinan päähenkilö onkin sitten jatkanut seikkailujaan noudattaen ohjenuoraa: Aika parantaa. Se tuntui silloin alkuvaiheessa maailman huonoimmalta ohjeelta, mutta nyt viljelen itse samaa ohjetta kaikille näiden asioiden kanssa painiville. Se on vaan niin totta. Paljon se parantaa, mutta…

…jotain jälkiä se on saattanut jonnekin jättää. Esimerkiksi uuden parisuhteen rakentaminen on ollut itselleni todella haastavaa. Olen tavannut upeita ihmisiä, mutta aina tietyn intensiivisen ihastumisen ilotulitusvaiheen jälkeen tapahtuu jotain. Sitä tässä on tullut pohdittua, että mitä se oikein on? Voiko siellä jossain mielen takalokeroissa olla vielä joku pienoinen merimiessolmu avaamatta? Aika monta kertaa on myös saanut avata vastauksen kysymykseen, mites oot vielä sinkkuna?…

…yksin tässä elellään ja sen olen kyllä oppinut vähän liiankin hyvin. Sitä on jo jollain tavalla koukussa tähän elämäntilanteeseen. Saa tehdä juuri mitä huvittaa ja saa mennä juuri minne tykkää. Itseasiassa ihan kiehtova elämänvaihe. Saapa nähdä millaisia elämänvaiheita tässä on vielä tulossa.

Ystäväni Instasta iski silmiini seuraava mietelausahdus: Why this is happening to me? What is this teaching me? Ensimmäinen virke oli viivattu yli. Sen olen itsekin viivannut yli jo aikaa sitten ja onkin ollut aika keskittyä jälkimmäiseen. Itsesäälissä ja katkeruudessa tuli pyörittyä ja pohjalla käytyä. Hyvä, että tuli, koska eipä sieltä oikein ole kuin yksi suunta, ylöspäin.

Missäköhän sitä viiletellään seuraavan reilun kolmen vuoden periodin jälkeen? Onneksi olen kirjoittanut ja onneksi tulen vielä kirjoittamaan. Tänne tallentuu hyvin EskoSakarin elämä, kaikkine vaiheineen.

Kivaa iltaa!!

-Esko-   

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (5)
, , , ,

Ero pelastaa perheen?

28.1.2019

Ulkona tuiskuttaa lunta, joten on hyvin sallittua viettää ilta peiton alla televisiota katsellen. Silmäilin Telkku.comista illan tarjontaa ja sieltähän iski kakkoselta silmääni hyvinkin tuttu ohjelma. Marja Hintikka Liven uusinta jaksolla, Ero pelastaa perheen. Ei helvata! Minähän olen/olin siellä itse vieraana loppusyksystä 2016. Erokakkua söin ja drinkkiä lipittelin. Eksätikkaa en suostunut heittämään, koska en nähnyt sitä itselleni millään tapaa tarpeellisena. Niin ja pari lausettakin suorassa lähetyksessä höpöttelin ja sain studioyleisön taputtamaan. Meni siis ihan hyvin, muistaakseni. 

Menikö minulla tuota jaksoa kuvatessa hyvin? No, ainakin yritin todistella itselleni, että meni, vaikka tämän ukon elämänhallintaprosessi oli vielä pahasti kesken ja tapahtuihan siinä vielä kuukausien kuluessa vielä vaikka ja mitä. Surullisia, opettavaisia ja kasvattavia kokemuksia, todella. Nyt, talvella 2019 voi sanoa, että elämänhallintaprosessi alkaa olla jo pääpiirteittäin valmis. Elämä tuntuu ihan normaalilta elämältä kaikkine vivahteineen. 

Kirjoitin Marja Hintikan jaksoa varten ennakkotekstin otsikolla Ero oli helvetti, ahdistuslääkkeistä aurinkoon, jonka äsken luin läpi. Huh, onhan se sanottava, että tämä mies oli kyllä melkoisen huonossa kunnossa. Juuri nyt tuntuu aika kaukaiselta ajatella, että minä Esko Sakari olen kävellyt äitini kanssa käsi kädessä viereiselle lääkäriasemalle hakemaan ahdistuslääkkeitä. Napsinut niitä saadakseni arkeeni tasapainoa. Istunut samaisella lääkäriasemalla psykiatrin punaisen oven takana silmät itkusta turvonneena. Asioita, joita en osannut yhtään käsitellä, en yhtään. Asioita jotka tulivat elämässäni eteen ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa. 

Tasaisin väliajoin minulle tulee edelleen viestejä täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Miten selvisit erosta? Miten pääsen eteenpäin? En minä niihin osaa oikeita vastauksia antaa. En, vaikka kovin tahtoisin. Ero on jokaiselle ihmiselle niin kovin subjektiivinen kokemus. ”Aika parantaa” on akuuttivaiheessa se kaikista huonoimmalta tuntuva vastaus, mutta sehän se kuitenkin taitaa olla. Onko se viikkoja, kuukausia, vuosia? Hyvin henkilökohtaista varmasti tämäkin.

Jos eroihin liittyy paljon negatiivista, niin itse näen joitain asioita myös hyvin positiivisena. Ero ajoi minut niin selkä seinää vasten, että oli pakko herätä tutkiskelemaan itseään ja omia käyttäytymismallejaan. Aikoinaan minussa tasaisin väliajoin nousi (kirjaimellisesti) esiin kunnon egoistinen m####u, jonka omat tarpeet jyräsivät ympäriltään kaiken. Nykypäivänä tuon piirteen yrittäessä saapua tilanteisiin, tunnistan sen jo ajoissa ja osaan katsoa ympärilleni huomattavasti laajemmin. Hyvä Esko!

Tänään tuo jakso tulee niin myöhään, että taidan olla jo nukkumassa oman varakainaloni syleilyssä. Elämä on just hyvä paketti. Sisältä voi tulla ihan mitä vaan. 

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine //

Comments (5)