Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

fiilistely

, , ,

Perjantain vanhat: Tahdon rakastaa niinkuin Ryan Gosling

19.10.2018

Eilen kirjoituksessani sivuttiin puhetta ja ei ehkä ihan onnistuneinta semmoista. Laitetaanpas perjantain vanhaksi tämä Ryan Goslingin upeasta puheesta inspiroitunut raapustus. On ollut poika tunteikkaalla päällä. Ja tällä viittasin itseeni.

////  Kuka on tämä mies? Kasmir laulaa tästä kaverista. Tämä heppu on lähes jokaisen tuntemani naispuolisen henkilön unelmien mies. Ei, olenhan minäkin tehnyt tästä itseni kanssa kuin kaksi marjaa kuvan. Se nyt oli vain semmoinen omasta mielestäni hirveän hauska juttu. Ulkonäöllisestihän meissä ole mitään muuta samaa kuin silmälasit. Ja, nekin vain ajoittain. Nyt luettuani ja nähtyäni hänen puheensa voitetun Golden Globe- palkinnon jälkeen, liityin minänkin hänen arvostuskerhoonsa.

Minäkin haluan vielä pitää puheen, jossa voin varauksemattomasti kehua elämänkumppaniani ja omaa tytärtäni sanoen: ” Se on kuin taivas. Kuin kävelisi kukkaniittyjen läpi joka päivä. Kuin asuisi enkelien kanssa. Se on kuin auringonsäde pimeänä aikana.” Näin voisin kuvailla elämääni. Elämääni, joka olisi päivittäistä kukkaniittyä. Lähinnä tunnetasolla. Onkohan tuommoisia niittyjä enää edes olemassa vai onko ne kaikki jo kaavoitettu kovan rahan asunnoiksi? Helsingissä tuntuu ainakin näin olevan. Tarvitsenko päivittäistä kukkaniittyä, vai millaista tunne-elämää oikein on mahdollista tavoitella?

Ilmoitan usein jo ensimmäisillä treffeillä, että seuraava parisuhteeni tulee olemaan maailman paras parisuhde, tai niin ainakin haluan ajatella. Tässä vaiheessa aika moni on hönkäissyt varmasti nougatpullan väärään kurkkuun. Ja osittain ihan aiheesta. Näen itse asian kuitenkin niin, että ”huvikseen” ei voi eikä kannata enää suhteita rakentaa. Nuorempana sitä hyppäili suhteisiin hieman turhankin kevyesti. Kevyesti, koska menoon hyppäsi vain yksi kenkäpari. Nyt kenkäpareja on kahdet. Neljäneloset ja kolmeykköset. Kolmeykköset, joiden askeleiden tulee olla turvalliset, tasaiset ja hyvällä pidolla varustetut.

Olen sen ihmisen kanssa, jonka kanssa minun kuuluukin olla. Hän on Eva Mendes. En etsi mitään muuta.” Joskus tulevaisuudessa olisi mukava todeta myös näin hienosti kuin Ryan Gosling sanoi puheessaan. Siis, tuskin tulen Eva Mendesiä sanoissani mainitsemaan. Tuohon lauseeseen kiteytyy kuitenkin koko parisuhdetunne-elämän ydinajatus. ”Ihminen, jonka kanssa minun kuuluukin olla.” Niinpä.

Käytiin äsken F:n kanssa uimakoulussa ja pikkumimmi kertoi, kun päiväkotikaveri oli laulanut hänelle: ” Sä oot mun perjantai ja maanantai…” Sekin on muuten hienosti sanottu. Kevätlukukausi on selvästi alkanut. On kevättä näköjään kirjoittajankin rinnassa. Jos nyt ei vielä rinnassa, niin ainakin herra Goslingin puhe teki sen ajatuksen tasolle.

-Esko- ////

Comments (0)
, ,

Sinkkumatkailu avartaa, not!!

16.10.2018

Lahjakortti kylpylään saatu Holiday Clubin kanssa tekemästäni yhteistyöstä.

Makailen kylpylähotellin sängyllä ja naputtelen tätä kirjoitusta. Sain taannoin Holiday Clubin- kamppiksen yhteydessä kahden yön lahjakortin heidän kylpylöihinsä. Sehän olikin jo menossa vanhaksi, joten vielä kerkesin sen tähän syyslomalle hyödyntää. Ensimmäisen yön viettelen täällä yksin ja huomenna saapuu pikkuheppu mukaan touhuihin. Itseasiassa olen juuri nyt elämäni ensimmäistä kertaa yksin hotellissa yötä. Rakastan hotelleja, mutta onhan tämä soolona hieman erilaista.

Sinkkumiehenä en ole vielä kertaakaan käynyt yksin elokuvissa, en konserteissa, en iltaoluella, en urheilutapahtumissa, enkä varsinkaan yhden yön kylpylälomalla. En, koska tunnen itseni ja tiedän etten yksinkertaisesti viihdy soolomiehenä mainitsemissani paikoissa. Tunnen useita ihmisiä, jotka nauttivat matkustamisesta yksin. He usein sanovatkin minulle, että lähde ihmeessä yksin reissuun. Lepäilet, luet kirjoja ja nautit hyvästä ruoasta. Ei vain ole yhtään minun juttuni. Hyvä oli lähteä Tampereelle asti testaamaan ja jo näillä näytöillä voin todeta, että ei tämä oikein lähde.

Tuossa kävin äsken syömässä alakerran ravintolassa. Oli oikein maukasta ruokaa, mutta itse ruokailuhetki oli jotensakin vaivaannuttava. Koko ajan oli semmoinen olo, että jotain pitäisi tehdä. Jotain puuttuu. Alkupalaleivät olivat aivan mielettömän hyviä, suorastaan suussasulavia. Teki mieli jakaa tuo fiilis jonkun kanssa. Noh, jaoin sen hetken Instastoriesissa. Söin nopeasti ja siirryin takaisin hienoon kymmenennen kerroksen huoneeseeni. Puitteet ovat kunnossa, mutta jotain puuttuu. Varmasti se on taito osata nauttia yksinolosta. Osaan olla yksin, mutten ole koskaan oppinut nauttimaan siitä, ainakaan vielä.

Juttelin ajaessani tänne hyvän ystäväni kanssa. Hän elää keskellä tiivistä lapsiperhearkea. Unet ovat jääneet hyvin vähälle ja teki mieleni hänelle sanoa, että mene sinä huoneeseeni Tampereelle. Nauti niistä valkoisista lakanoista, hierovista kylvyistä ja pitkistä yöunista. Minä saan olla ihan riittävästä olla keskenäni ja nukkua katkeamattomia yöunia. Tuntuu jotenkin väärältä köllötellä täällä pehmeällä sängyllä kylpytakki päällä ja katsella ikkunasta järvelle piirtyvää auringonlaskua, kuitenkaan nauttimatta siitä ihan täysillä. Elämäntilanteita on niin erilaisia.

Tästä nyt ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitään itkuvirttä tai seuranhakuilmoitusta. Lähinnä kertoa ensituntemuksiani soolomatkailusta. Niinkin pitkälle lähdin kuin Tampereelle. Onneksi en lähtenyt suoraan kokeilemaan muutaman kuukauden Aasian kiertueelle. Tunnen itseni. En tästä osaa nauttia vaikka varmasti hyvää tekeekin mennä välillä sinne omalle epämukavuusalueelle. Oppisikohan harjoittelemalla? Onneksi huomenna hyppää pikkusankari menoon mukaan. Huone täyttyy touhuilla, leikellä ja hauskoilla tarinoilla. Siitä minä nautin.

-Esko-

Comments (12)