Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

fiilistely

, , , ,

Juoksetko pakoon yksinäisiä hetkiä?

20.10.2020

Nykyään tulee enemmän pukeuduttua juoksuvarustukseen, kun niinsanoittuihin normivaatteisiin. Nahkatakit ja farmarihousut ovat jääneet aika vähälle käytölle. Ennen kävin usein tuolla kaupungin sykkeessä joko ystävien kanssa tai sitten ihan vain yksikseni käppäilemässä ja katselemassa ihmisiä. Vallitsevan maailmantilanteen takia ovat nämä intressit jääneet lähes kokonaan pois elämästäni. Ehkäpä vielä joskus on taas niidenkin aika, toivottavasti. Mitäpä on sitten tullut tilalle? No juokseminen, juokseminen.

Koko ikäni olen paljon urheillut, mutta näin Koronan aikana on tuohon juoksemiseen löytynyt suoranainen intohimo. On enää vaikea viettää päivää ilman sitä lenkin mukanaan tuomaa nautinnollista fiilistä. Jostain luin, että tämä Korona-aika vaikuttaa ihmisten liikuntatottumuksiin hyvin monella tavalla. Niille, ketkä ovat jo aikaisemmin tottuneet säännölliseen liikuntaan, sitä vain entisestään lisäävät. Kyllä, ainakin minulle on näin tapahtunut. Ja mikäpä olisi sen parempaa liikuntaa näinä aikoina, kun ulkona tapahtuva juoksulenkki.

Aina silloin tällöin minulta kysellään tähän juoksuharrastukseen liittyviä kysymyksiä. Listaanpas tähän alle muutamia.

JUOKSETKO PAKOON NIITÄ MAHDOLLISIA YKSINÄISIÄ HETKIÄ?

Tämä oli todella hyvä kysymys. Juuri tällä hetkellä en koe, että pakenen tuonne lenkkipolulle sitä autiota asuntoa, jossa ei ole ketään, kuka kanssasi kuulumisia vaihtaisi. Kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että toimii myös erittäin hyvänä pakokeinona ja yksinäisten hetkien turvasatamana. Elämän vaikeissa hetkissä on lenkkipolku ollut minulle se paikka, jossa kaikki ainakin hetkeksi unohtuu ja pää puhdistuu. 

Aikoinaan juttelin erään psykologin kanssa ja puhuin siitä ontosta hetkestä, kun palaat lapsiajan jälkeen tyhjään kotiin. Kotiin, jossa lattialla olevat lelut ja pöydällä keskeneräiset piirrokset eivät ainakaan helpota olotilaa. Hän neuvoi keksimään jonkun aktiviteetin, josta nautin ja saisin siirrettyä heti ajatukset muualle. Ja lenkkipolun minä silloin vuosia sitten valitsin. Hyvä valinta!  

Juuri tällä hetkellä nuo juoksulenkit ovat itselleni niitä toivottuja rauhoittavia hetkiä. Saa vain keskittyä omiin ajatuksiin. Saa kuunnella omaa lempimusiikkia ja ihailla matkan varrella vaihtuvia maisemia. Ehkäpä tuo juokseminen on osittain tietämättänikin toiminut asiana, jonka johdosta sitä on ihan oikeasti oppinut olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Ilman pakoon juoksemisen välitöntä tarvetta.

KUINKA PALJON VIIKOSSA KERTYY KILOMETREJÄ?

Älylaitteet tuovat tähän(kin) harrastukseen ihan oman lisänsä. En koe olevani mikään hifistelijä tässä asiassa. Niken juoksuapplikaatiosta tykkään todella paljon. Näyttää juuri ne olennaisimmat asiat, joita on ihan kiva tarkkailla. Matkan, ajan ja noin suunnilleen oikean sykkeen. 

Sieltähän on siis melkoisen helppo etsiä vastaus tuohon kysymykseen. Tämä tosin hieman vaihtelee viikottain. Sanotaanko näin, että viikossa kertyy noin 50-80 kilometriä.  

TÄHTÄÄTKÖ JOHONKIN JUOKSUTAPAHTUMAAN?

En tähtää. Olen muutaman puolimarathonin juossut ja en osaa oikein treenata juoksua mitenkään johdonmukaisesti. Olisihan se joskus kiva kokonainen marathon juosta, mutta katsellaan. Juoksen enemmänkin puhtaasta nautinnosta ja pysyyhän tässä todella hyvässä kunnossa. Niin ja työmatkat taittuvat nykyään mukavasti juosten. Kirjaimellista hyötyliikuntaa. 

KÄYTKÖ SUIHKUSSA AAMUISIN TYÖPAIKALLASI?

Tämä on ehkä se yleisin kysymys, joka liittyy töihin juoksemiseen. Minua sosiaalisessa mediassa seuraaville on varmaankin jo vähän liiankin tuttuja päivitykset tuolta aamuisilta työmatkajuoksuiltani. Kannan repussa aina puhtaat vaatteet, jotka puen päälleni käytyäni töissä suihkussa. Eli kyllä, käyn aamulla suihkussa työpaikallani. Pahoittelut kollegoilleni, kun aamuisin pompin pukuhuoneessamme boksereissani. Ovat kyllä jo toivottavasti tottuneet.

Onko tämä vallitseva tilanne vaikuttanut teidän liikuntatottumuksiinne?

Jes ja kivaa iltaa!

-Esko-

// Kuvat: Netta Koso //

Comments (2)
, , , ,

Syysloman pieniä suuria iloja

18.10.2020

Syysloma saapui tällä(kin) kertaa todella optimaaliseen tilanteeseen ja ajankohtaan. Joo, kuulostaa   vähän kliseiseltä. Viimeksi kirjoittelin Minna Canthia lainatakseni, kuinka elo juuri ennen koittaneita vapaita oli kirjaimellisesti puolikuollutta ja väsynyttä. Vähän siinä alkoivat arki ja päivät toistamaan itseään. Ikäänkuin olisi kopiokoneesta painanut vain samalla käsikirjoituksella kirjoitettua elämää. Mennyt syysloma sai onneksi kopiokoneeseen hieman uusia sävyjä ja täysvärikopioita.

Ensimmäinen puolikas vierähti vastuullisuusroolissa. Kävimme Lahdessa tervehtimässä vanhempiani ja samalla reissulla nappasimme kyytiin F:n ystävän, joka saapui Helsinkiin yökyläilemään. Tyttöjen touhuja oli mukava seurailla vierestä ja oma rooli oli lähinnä ruoan valmistaminen. Aika paljon viettelin aikaa tuossa sohvallani ja mimmit saivat rauhassa puuhailla omiaan toisessa huoneessa. Kävimme Helsingin keskustassa pienellä kulttuurikierroksella. Mieleen jäi lähinnä Starbucksin pirtelöt, jotka olivat suurensuuri pettymys. Ihan liikaa jäitä.

Sunnuntaina veimme F:n ystävän junalle ja jatkoimme miniperheemme lomailua. Oli mahtavaa, että Tampereen sekä Helsingin lomat osuivat samalle viikolle. Aina ei näin ole ollut. Vierailimme parikin kertaa veljeni perheen luona ja kyllä on pienistä serkuista tullut tärkeitä toisilleen. Tuli hieman omat lapsuusvuodet mieleeni, kun serkkujen kanssa touhusimme. Ovat ne touhut kantaneet näihin päiviin asti, koska edelleen olemme serkkujeni kanssa oikein lämpimissä ja läheisissä väleissä. Vierailimme myös isäni veljellä, jossa täytyy aina kuunnella suurista simpukoista lähtevää merenkohinaa. Itse tein tätä pienenä poikana. Kyllä, teen edelleen.

Uutena yhteisenä ajanvietteenä on elämäämme saapunut Simpsoneiden katsominen. Tilasin Disney plussan, joka on muuten melkoisen hyvä innovaatio. Mielestäni hyvinkin edulliseen hintaan löytyy aivan älyttömästi katseltavaa. Sieltähän löytyy myös kaikki Simpsoneiden jaksot. On oikein mukavaa, että kalju piirretty hahmo on muuttunut Kaaposta Homeriin. Näitä katselee itsekin mielellään. Kirjoitin vuonna 2016 näin: ”Usein F:n nukahdettua valvon ja katson vain sitä pientä tuhisevaa mimmiä. Tämä arvokkain timantti minulla on aina. Häntä ei minulta kukaan vie pois. Hän on kuin jättimäinen henkinen paristo.” Vuonna 2020 voisin kirjoittaa täysin samalla tavalla. 

Toisen loman puolikkaan viettelinkin sitten itsekseni. Enää en edes osaa potea minkäänlaista huonommuuden tunnetta tuosta asiasta. Eikä varmasti tarvitsekaan. Näin paljon ystäviäni. Juoksin ja urheilin todella paljon. Syysiltojen pimeät lenkit ovat kyllä äärimmäisen nautinnollisia. Juuri sopivan viileää ja valaistu Helsinki on kyllä hyvin kaunis. Jos tuo henkinen paristo latasi pään hyvään kuntoon, niin lenkkitossut tekivät saman fyysisesti. Alkaa jalka nousemaan jo oikein mukavasti ja peilistä katsoo hyvässä kunnossa oleva parrakas mies. 

Olit hyvä syysloma 2020, kiitos!

-Esko-

Comments (0)