Olipahan kuukausi. Oli syntymäpäivää, oli some-kohua, oli poskipäitä polttavaa auringonpaistetta, oli raapattuja autonikkunoita ja aamuisia herätyksiä valkoiseen maahan. Oli erikoisia tapahtumia ja oli myös paljon positiivista.
- Taloyhtiömme yhtiökokous. Huokui pienkerrostalon ydinasia: yhteisöllisyys. Hyviä tyyppejä, hyvällä meinigillä.
- Kahden kauan haaveilemani paikan näkeminen “livenä”. Visulahden vahakabinetti ja tuo kuvissa näkyvä muraali. Guido van Heltenin maalaus on todella vaikuttava ilmestys. Kannattaa käydä katsastamassa.
- Keväiset aurinkopäivät. Lupaus kohta ovella kolkuttelevasta kesästä.
- Piste. Piste epätietoisuudelle, sisällä kyteneelle pahalle ololle ja negatiivisuudelle. Kaikki purskahti ulos kuin tulivuorenpurkaus. Eyjafjallajökull sekoitti aikoinaan Euroopan lentoliikenteen. Tämä purkaus sekoitti some-liikenteen. Onneksi savupilvillä on tapana hälventyä ja maahan laskeutuneesta tuhkasta nousee entistä ehompia kokonaisuuksia.
- Uutta elämäntilannetta on lähdettävä elämään positiivisuuden pisaroiden kautta. Synkistely ja manaaminen ei johda enää yhtään mihinkään. Tämä Maaret Kallion lause takaraivoon ja alkupahanolon jälkeen pää pystyyn ja kohti aurinkoa: “Juuri säröt ja halkeamat (meissä ihmisissä siis) ovat niitä, mistä valo voi todella päästä sisälle.“
- Hesburgerin soijatortilla. Todella hyvää. Kiitos ystävälleni vinkkauksesta.
- Kesäiset nopeusrajoitukset ja moottoriteiden kunto.
- Ystävät. Uudet ja vanhat.
- Palloilusarjojen playoff-aika. Vanhan valmentajani (Uller Kerde) lause: Sometimes you win, sometimes you lose. Saa aina uuden merkityksen näin keväisin.
- Whatsappin videopuhelu-toiminto.
- …mainitsinko jo kohta alkavan kesäloman?
Oikein mukavaa ja toivottavasti auringonsäteiden valaisemaa viikkoa!
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //