Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

huono päivä

, , , , , ,

Onhan tämä nyt välillä ihan perseestä!! vol.2

22.9.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikaisemmin kirjoittelin samantyyppisen jutun hieman eri kulmalla. Otsikko sopi tähänkin, joten vedetään vol.2 ja omat töhöilyt. Noniin, laitetaanpa se Rainbow Dash tuohon pöydälle odottamaan. Siinä se sitten tököttää, että muistetaan varmasti ottaa mukaan lelupäivään. Lelupäivä, tuo lapsen lempparipäivä ja vanhemmalle ajoittainen painajainen. Puhelin herättää ajoissa. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Hoitovaatteet viikattu valmiiksi tuolille. Aamiainen odottelee jääkaapissa ja omat aamukahvit ladattu valmiiksi keittimeen. Verhon raosta pilkottaa jo aamuiset upeat auringonsäteet.

Napsautan kahvinkeittimen päälle. Minuutti ja keitin savuaa ja pitää kauheaa meteliä. Unohdin lisätä vettä. Jää kahvit juomatta. Tipautan Berocan kuppiin ja odottelen vitamiinipommini valmistumista. Odotellessa menen vessan peilin eteen höyläämään viikseni kuntoon. Ensimmäinen veto ja ammottava haava huulessa. Kyllä, vaikka olisi kuinka kiire on hyvä käyttää partavaahtoa. Ei ole laastareita, joten teippaan Claes Ohlsonin teipillä vessapaperin palan naamaani. F syö rauhassa omaa murolautastaan ja ihmettelee tämän kaistapään toimintaa.

Berocca, tuo punainen aamujen pelastaja poreilee valmiina lasissa. Nappaan sen käteeni ja menen laittamaan työavaimia kaulaani. Astun matkalla F:n leikeistä jääneen ponien teräväkulmaisen karkkiautomaatin päälle. Varmaan tiedätte sen pistävän kivun, joka jalkapohjaan iskee. Kivusta aiheutunut terävä hyppy ilmaan ja samalla tuo poreileva aamujeni pelastaja lentää lattialle ja osittain tietokoneeni päälle. Onneksi kone toimii ja mahdollistaa tämän unelmapäiväni muistiin kirjaamisen. Ei se meinaan vielä tähän päättynyt.

F hakee pyyhkeen ja auttaa isäänsä kuivaamaan vitamiinipommia lattialta. Kurkkaan kelloa ja olemme jo viisitoista minuuttia peruslähtöaikaa jäljessä. Kiiruhdamme autoon ja puolessa välissä matkaa päässäni syttyy lamppu. Punainen lamppu. Se Rainbow dash jäi sinne pöydälle tököttämään värikkäässä tuuheassa harjassaan. Yritän korjata tilannetta ja antaa peruutuspeilissä roikkuvaa Kaustis-lelua mukamas hauskana faijana tilalle. Asia konkretisoituu pienen ihmisen päässä ja kyllä. Katastrofi. Emme kerkeä enää kääntyä, joten lapseni joutuu menemään lelupäivään peruutuspeilistä irrotetun Kaustisen kanssa. Kyllä tuli isälle huono omatunto.

Hirveä tunne jättää pikkumimmi pahalla mielellä hoitoon. Ja pahalla mielellä täysin oman kiireen ja epäonnistuneen aamun takia. Kurvaan työpaikan pihaan ja yöllinen kylmyys on yllättänyt samalla parkkipaikalla olevan punaisen auton ikkunat. Ei ollut kuski jaksanut raaputtaa ikkunoitaan ja meinaapa peruuttaa suoraan kylkeeni. Onneksi refleksit toimivat ja vältän kolarin. Tässä vaiheessa suustani pääsee jo muutama voimasana. Siitä sitten työpäivän viettoon mukavan ja onnistuneen aamun johdattamana.

Kurkkaan itseäni peilistä ja siinähän roikkuu edelleen musta ilmastointiteippi ja vessapaperin palanen. Onneksi vuoto on sentään tyrehtynyt. Tyrehtynyt oli myös työpaikkamme kopiokone, joten suunnitelmat uusiksi ja ovenkahvapedagogiikka käyttöön. Tunnit rullaavat mukavasti ja mukavasti rullaa myös oppilaiden juoksuaskel, kun suoritamme valtakunnallista Move-testiä koulumme kentällä. Testi tehdään tarkan äänimerkin mukaan ja tuo äänimerkkihän lakkaa toimimasta kaksi kertaa testiä suorittaessamme. Elikkäs se siitä testistä. Ensi viikolla uusi yritys. Ruokailu ja ruokana perunapurjokeittoa. Miten juuri tämmöisenä päivänä on perunapurjokeittoa? Itse syön kyllä suuren lautasellinen ja on todella maukasta. Ei kuitenkaan ihan jokaisen pikkuhepun lempiruokaa. Maistaa pitää. Kyllä, maistaa pitää sanon ainakin viisitoista kertaa. Aika moni tekee mukamas huomaamattani lusikallaan legendaarisen ympärilautastanäyttääsyödyltä-klassikon.

Työpäivä pulkassa ja pikkuheppu kyytiin. Onneksi liukumäestä syliin juoksee iloinen mimmi. Yritän koko ajan vältellä kysymystä kuinka meni lelupäivä. “Kerroin siinä lelupiirissä, että isi otti sen aamulla peruutuspeilistä.” Justjust. Maailman parhaan isän palkintoa odotellessa kurvaamme kotiin. Nopea tankkaus ja kohti uimakoulua. Uimalasit jäävät roikkumaan kylppärin patteriin. Eihän tämä ole enää todellista, totean mielessäni. U-käännös ja lasit kyytiin.

Iltapala, iltasatu, iltapusut ja rauhoittuminen. F nukahtaa viereeni ja itse saavun vielä koneelle. Mitä nyt siinä matkalla potkaisen vielä lattialle unohtuneen täyden kaakaolasin lattialle. Oli pakko ottaa kuva ja ikuistaa. Noniin, uusi yritys. Rauhoittuminen ja nyt pääsen saapumaan koneelle kaakaot siivottuani. Avaan Facebookin ja nyt menee Zuckerberg jo v#####n puolelle. “Haluatko jakaa muistosi neljän vuoden takaa?” Makaan kuvassa tippaletku kädessä Lahden Akuutti-24:ssä. Juuri revennyt akillesjänne korismatsissa. En halua jakaa. Haluan unohtaa tämän päivän ja käpertyä F:n viereen peiton alle. Eihän tämmöiselle päivälle voi, kun nauraa. En valita, huomenna kaikki on paremmin.

Miten kaikki voi sattua samana päivänä, miten?

-Esko-

Comments (27)