Aamuinen lauantai. Sai nukkua pitkään ja vielä heräämisen jälkeenkin köllöttelin vielä varmasti tunnin sängyssäni. Nousin ylös ja katselin ympärilleni. Ei prkle! Miten asuntoni voi jälleen näyttää tältä! Kuvista tuo kaaos ei varmasti edes välity. Sohva täynnä takkeja ja paitoja. Jokainen taso täynnä jotain sälää. Rasvapurkeista, lapasten kautta Jojo Shiwan rusettiin ja Pet Shopeihin. Kukkamaljakossa alaspäin sojottavat tulppaanit, joiden matka kohti iäisyyttä oli alkanut jo pari päivää sitten. Tämä on asia, josta en ole todellakaan ylpeä. Olen pikavauhtia “asunnonräjäyttävä” ihminen. Kuluneella viikolla en kerennyt hirveästi kotona olemaan ja lopputulos oli kuvailemani.
Tässä nyt pääsi käymään käänteisevoluutio poikamiesboksiin. Miten sitä ei saa paitoja suoraan henkariin ja kaappiin? Miten nuo ulkotakitkin hyppäävät tuohon sohvalle? Viikatut puhtaat vaatteet unohtuvat pariksi päiväksi ruokapöydän tuolille. Tuolta saattoi näyttää asunnossani opiskeluaikoina. Tuolta ei pitäisi näyttää asunnossani enää koskaan. Juuri, kun kirjoittelin, että siivousvälini on tihentynyt, huh, huh. Konmarittajaa minusta ei koskaan varmasti tule, mutta jos nyt saisi nuo paidat ja vaatteet tuonne kaappeihin. Onneksi elämässäni on myös velvoittavia asioita, joten tämä käänteisevoluutioteoria ei jää pysyväksi paheeksi.
Paljon on puhetta siitä, kuinka bloggaajat esittelevät elämästään vain pintaa ja kauniita asioita. Kyllä minäkin katselen asunnostani mielummin noita “siistimpiä” kuvia. Todella paljon mielelläni. Ei bloggaajillakaan ole aina tuoreita tulppaaneita. Ainakaan minulla.
Asuntohommista on tullut kyllä melkoisen paljon naputeltua. Ota Esko ja puolita neliöt. Ei ollut noissa vanhoissa asunnoissa ja kuvissa kymmentä hupparia sohvilla, ja hyvä niin.
Siivoussunnuntai on muuten ihan paikallaan!!
-Esko-
