” Ootko sä joku näyttelijä? ” ” Mitä sä näyttelit? ” Kysyivät pienet oppilaat aloitellessani tänään liikuntatuokiota. Ei, en ole näyttelijä ja näyttelin silloin telkkarissa omaa elämääni. Kyselin aiemmin teiltä postaustoiveita ja eräs lukija toivoi postausta suhtautumisestani julkisuuteen. Kuinka se vaikuttaa opettajan työhöni ja muutenkin elämääni? Aamuiset oppilaiden kysymykset saivatkin minut pohdiskelemaan aihetta hieman tarkemmin.
En koe millään tavalla olevani julkisuuden henkilö, vaikka olen esiintynyt televisiossa ja kirjoitan julkista blogia. Nykyään televisiosta tulee niin paljon erilaisia ohjelmia, joihin meidän Matti Meikäläistenkin on mahdollisuus osallistua. Nopeasti unohtuu siellä kaksi vuotta sitten Cheekkiä nuotin vierestä laulanut urvelo, joka osti vääränvärisiä kakkukynttilöitä. Suomessa on varmasti tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka kirjoittavat blogia. Osa ammatikseen, osa vain omaksi ilokseen. En koe olevani millään tavalla erilainen kuin kukaan muukaan. Enkä varmasti olekaan. Tämmöinen perusukkeli, joka haluaa oman siviiliammattinsa lisäksi elämäänsä rikastuttavia asioita.
Rakastan opettajan työtäni. Kaipaan kuitenkin elämääni myös muuta ja siksi tykkään tehdä juttuja, jotka ovat hyvin kaukana perusammatistani. Moni varmasti ihmetteli miksi osallistuin johonkin ihmeelliseen tositv-ohjelmaan? Miksi kirjoitan blogia? Miksi kuvailen videoita ja laittelen niitä Youtubeen? Nämä asiat antavat arkeen lisää maustetta ja pitävät mielen virkeänä. Nykypäivänä hyvin moni dokumentoi elämäänsä erilaisin nykyteknologian mahdollistavin keinoin. Iholla- sarja tallensi sen aikaisen elämänvaiheen ja nykyään sitä tallentaa tämä oma blogini. Eikä tarvitse sitten suositun suomalaisen räppärin sanoin vanhana pappana miettiä elämäänsä ja sanoa itselleen: Olispa.
Opettajan työhön kirjoittaminen ja televisiohommat eivät ole vaikuttaneet millään tavalla. Ajoittain lapset esittävät tämän aamuisen tyyppisiä kysymyksiä. Varmasti oppilaat tietävät opettajansa olevan Instassa ja Snapchatissa. Heidän opettajansa on ihan (lähes) normaali aikuinen ihminen eikä nämä asiat ole aiheuttanut minkäänlaista päänvaivaa. Koen positiivisena asiana sen, että on itsekin tietoinen näistä sovelluksista ja netti-ilmiöistä, jotka lapsia ja nuoria puhuttavat. Hyvässä hengessä mennään ja on menty tähänkin asti.
Tai no, ihan kaikki eivät ole vielä unohtaneet tätä Cheekkiä nuotin vierestä laulanutta urveloa, joka osti vääränvärisiä kakkukynttilöitä. Kyllä ajoittain ihmiset tulevat juttelemaan ja haluavat ottaa yhteiskuvia kanssaan. Sehän on ainoastaan mukavaa. On mukavaa, että on pystynyt toteuttamaan Iholla- ohjelman mainoslausetta: Joka hetkestä jää jälki. On onnistunut jättämään ihmisten mieliin jonkilaisen jäljen. Ja toivottavasti nämä blogini kirjoituksetkin jättävät jonkinlaisen jäljen. Välillä vähän kevyemmän ja välillä vähän syvällisemmän.
Keskiviikkoja!
-Esko-
